Kaupunki vetoaa vesilakiin
Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntijan Heli Jutilan mukaan kaupunki päätyi hakemaan hallintopakkoa, koska UPM kieltäytyi toimimasta ilman viranomaisen määräystä.
Kaupunki tulkitsi maanmuokkauksen vesilain mukaisena ojitusasiana. Ympäristönsuojelulain mukaan kaupunki voisi ryhtyä pakkotoimiin itsekin, mutta vesilaissa valta on aluehallintovirastolla (avi).
Avi joutuu ottamaan kantaa, olisiko UPM:n pitänyt hakea vesilain mukainen lupa hakkuille ja maanmuokkaukselle.
Kaupungin mielestä lupa oli tarpeen. Yhtiön olisi pitänyt ymmärtää vesistön pilaamisen riski toimiessaan herkän järven lähellä, turvemaalla ja pohjavesialueella.
Alun perin kaupunki aktivoitui asukkaiden palautteen vuoksi.
”Meille on tullut paljon valituksia järveltä. Se on osaltaan vaikuttanut siihen, että ryhdyimme toimiin.”
Jutilan mukaan on harvinaista, että vesistön pilaaminen voidaan selkeästi osoittaa, koska tavallisesti hajakuormitusta tulee usean maanomistajan alueelta.
Pannujärven tapauksessa UPM:n toimien lisäksi järven valuma-alueella ei ollut muita yhtä merkittäviä metsätaloustöitä. Mitattua tietoakin on kertynyt, sillä veden laatua on seurattu pitkään ja toistuvasti.
”Hakkuun jälkeen pitoisuudet esimerkiksi fosforin osalta ovat olleet erittäin korkeita.”
Jutila toivoo, että vuonna 2012 voimaan astuneen vesilain mukainen ojitusten ilmoitusvelvollisuus ehkäisee vastaavia kiistoja jatkossa.
”Silloin pystytään reagoimaan etukäteen, mikä on kaikkien toimijoiden etu.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
