
Itä-Suomen hallinto-oikeus sai ratkaistua karhulupia koskevat valitukset. Oikeus kumosi viime viikolla Suomen riistakeskuksen myöntämät luvat.
Samoilla lupaperusteilla myönnettiin viime vuonna poikkeuslupia myös Kuhmoon. Niistäkin luvista valitettiin. Nämä valitukset Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ratkaisi toisin. Se hylkäsi valitukset jo viime vuoden joulukuussa.
Suomen riistakeskus on ilmoittanut harkitsevansa valitusluvan hakemista korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Mielestäni harkinnan ei pitäisi päättyä mihinkään muuhun kuin valitusluvan hakemiseen.
Valittamisessa tulisi olla vastuullinen. Hallinnon lainvastaiset päätökset tulisikin oikaista. Massapostituksina toteutettujen karhulupavalitusten tuoreisiin hallinto-oikeuksien ratkaisuihin voi suhtautua kahtalaisesti. Valitusten hylkääminen tuntuu oikeudenmukaiselta ratkaisulta.
Pohjois-Suomen hallinto-oikeus totesi omassa ratkaisussaan, että karhun suojelun taso on suotuisa, eikä luontodirektiivillä pyritä toteuttamaan tällaisen tason säilyttämistä pitemmälle meneviä luonnonsuojelullisia päämääriä.
Tämä tuntuu järkeenkäyvältä, eikö?
Mutta samoilla lupaperusteilla myönnetyt päätökset Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi. Sen mukaan riistakeskuksen esittämä päämäärä lupapäätöksille ei ollut hyväksyttävä. Päämäärä olivat kestävän käytön periaatteen mukaisesti tapahtuva adaptiivinen karhukannan hallinta ja suomalaisen karhunmetsästyskulttuurin säilyttäminen.
Adaptiivinen metsästyksen hallinta tarkoittaa metsästyksen sovittamista metsästettävän lajin kannanvaihteluihin.
Oikeuden mukaan se ei ole luontodirektiivin mukainen hyväksyttävä päämäärä, kun karhujen määrää vähennetään metsästämällä.
Kotimaisten suurpetojen kannanhoitoa olisi otettava reilusti enemmän omiin käsiin.
Samojen lupien kumoaminen toisessa hallinto-oikeudessa eri perusteilla tuntuu lähinnä pöyristyttävältä. Mieleen hiipii ajatuksia luvanhakijoiden oikeusturvasta. Mutta se ilo Itä-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisuista on revittävissä, että se alleviivaa tarvetta saada yksi ja pitävä linjaus kaikkiin suurpetojen poikkeuslupiin liittyviin perusteluihin. Ainoa osoite sen saamiseksi on korkein hallinto-oikeus.
Valittaja on pyytänyt toistuvasti valitusoikeutta Euroopan unionin tuomioistuimeen. Olkoon miten kansallisen ja unionin oikeusjärjestelmän vastainen ajatus, mutta kyllä tämä hulluus saisi jo riittää. Kotimaisten suurpetojen kannanhoitoa olisi otettava reilusti enemmän omiin käsiin.
Huhtikuussa tulee todennäköisesti karhun kanta-arvio ja kesäkuussa on yleensä anottu poikkeuslupia. Mutta mitä lie tapahtuu tänä vuonna ja ennen muuta tulevana jahtisyksynä?
Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
