Polttomoottorivinssi kiskoo vaikka auton puuhun, mutta on yksinkertainen käyttää

Yhdysvaltojen ja Kanadan metsissä, mutta myös Keski-Euroopan vaikeapääsyisissä vuoristoissa tukkivinssi on tuttu kone. Vinssejä löytyy kaivinkoneen kokoluokkaa olevista järkäleistä alun toistakymmentä kiloa painaviin kannettaviin voimanpesiin.

Sellaisella on käyttöä myös Suomessa erikoispuiden kaadossa ja noutamisessa vaikeista paikoista, mutta ehkäpä myös pienellä metsäpalstalla esimerkiksi tuulenkaatojen keräilyssä.

Puiden keräämisen lisäksi vinssillä saa myös tarkkuutta puun kaatoon. Kallellaan olevaa puuta voi vedättää ja estää näin puun kaatumisen sähkölinjan, telemaston harusvaijerin, tien tai rakennuksen päälle.

Suomessa myydään ainakin saksalaisen Ederin konepajan valmistamaa Nordforest-vinssiä ja kanadalaisen PCW:n tuotetta. Nordforestin aavistuksen riskimmät vinssit ovat kaksitahtimoottorilla varustettuja, kun PWC puolestaan käyttää voimanlähteenä Hondan 50-kuutioista nelitahtimoottoria.

PWC:n voimalähde vastaa kutakuinkin mopon moottoria. Sen 1,8 kilowatin voima on välitetty alennusvaihteella niin, että se kiskoo lähes 1 000 kilon taakkaa. Taittopyörää käytettäessä vetovoima tuplaantuu, mutta vauhti laskee puoleen.

Vinssi kiinnitetään liinalla puun ympäri. Veto alkaa, kun köyttä kiristetään vetämällä. Kuva: Jarno Mela

Näin siis paperilla, mutta miten käytännössä? Kannettavan vinssin käyttöä opetetaan muun muassa Evon metsäopistolla. Puunkorjuupalveluiden ammattitutkintoa suorittavat toisen vuosikurssin opiskelijat olivat tehneet metsään pienen päätehakkuun, josta löytyi tuhteja tukkipuita juonnettavaksi.

”Tällä liikkuu jopa kuution puu, jos maasto on hyvä. Laite on kätevä rantahakkuissa, kun puu joudutaan kaatamaan järveen. Tällä sen saa vedettyä rannalle”, ammatillinen ohjaaja Juha Suonpää sanoo.

Nyt rantaa ei ole näköpiirissä, mutta kolmen tukin mänty on kaadettu metsään päin. Tarkoitus on nykäistä se kokonaisena puitavaksi eli pätkittäväksi kasalle.

Juontoon tarvittavat tavarat kulkevat vaikeaankin paikkaan. Kuva: Jarno Mela

Lehtori Kari Laatikainen kiinnittää liinalla vinssin rinnankorkeudelta noin 15-senttiseen koivuun, joka jäisen maan aikana palvelee riittävän jykevänä kiinnityspisteenä tukkipuun vetoon.

Pieni nelitahtimoottori lähtee nöyrästi käyntiin ja alkaa samassa pyörittää vetorullaa. Kytkintä ei ole moottorin ja rullan välissä.

Vetopyörä pyörii varsin maltillista vauhtia. Vinssin vetojärjestely on yksinkertainen mutta toimiva. Vetoköyttä pyöräytetään muutama kierros vetorullan ympärille. Kun narua kiristetään sen vapaasta päästä, vinssi alkaa vetämään hitaasti, täysillä kierroksilla 13 metriä minuutissa.

Kun köyttä on 100 metriä, niin sen päässä olevan tukin kiskominen kestäisi liki kahdeksan minuuttia. Ei siis kovin nopeaa, mutta hitaus luo työhön turvallisuutta.

Juontokartio ohjaa tukin katojen ohi. Harvennuspuista tehdyn nipun saa pysymään kasassa kartion sisässä. Kuva: Jarno Mela

Köysi itsessään toimii kytkimen kitkapintana ja ylikuormitussuojana. Se luistaa, jos tukki jää jumiin. Siitä huolimatta avustavan työntekijän tulee olla tukin takana vedon aikana siltä varalta, että vetoköysi lähtee irti tai tukki heilahtaa vedossa sivulle.

Solmut kannattaa opetella tekemään niin, että juontokoukun saa irti ilman köyden katkaisemista.

Mänty lähtee liikkeelle, mutta pysähtyy pian. Runko on kiilaantunut kahden pystyssä olevan puun väliin ja oksat pitävät lajitoveristaan jykevästi kiinni.

”Karsitaan oksat, niin se lähtee”, Suonpää sanoo ja komentaa opiskelija Otso Ojasen karsimaan.

Ammatillinen ohjaaja Juha Suonpää ja metsuri-metsäpalvelujen tuottajan linjalla opiskeleva Egor Matveev juonnettavan männyn kimpussa, taustalla Otso Ojanen karsii. Kuva: Jarno Mela

Saha laulaa hetken ja kun oksat ovat pois jarruttamasta, arviolta 500 kilon painoinen runko nytkähtää taas liikkeelle. Kannettavan vinssin pääkäyttökohteet ovat puistojen ja rakennetun ympäristön puunkaadossa. Miksipä ei pienen metsäpalstan tuulenkaatojen ja harvennuspuunippujen korjuussa, jos noin 1 600 euron hankintahinta ei pelota.