Kevättalvella kaadetuista koivurangoista tulee hyvää klapia. Kuva: Johanna Kokkola
Liperiläinen metsänomistaja Pekka Tirkkonen hoitaa itse omat metsänsä – Hoitofilosofia tiivistyy kahteen sanaan: riittävästi valoa
Pekka Tirkkosen alkutalvi kuluu rankasavotassa, ja maaliskuussa alkaa klapikone pyöriä. Polttopuut on saatava kuivumaan vappuun mennessä.Tilaajalle
Kuva: Johanna KokkolaKävelemme ajouraa pitkin kuusentaimikolle, jonka päälle on hujahtanut muutamassa vuodessa koivutiheikkö. Valtaosa koivuista on turvonnut tyveltään jo kymmensenttisiksi, muutama on vielä raippaiässä.
Pekka Tirkkonen silmäilee kuviota ja kertoo, miltä toivoo alan näyttävän, kun kasvukausi alkukesällä käynnistyy.
”Suurimman osan koivuista kaadan, karsin ja pätkin muutaman metrin pituisiksi pölleiksi, joista teen myöhemmin keväällä klapeja. Muutamia koivuja jätän taimikon päälle kasvamaan, mutta niin harvaan, että nuoret kuuset saavat riittävästi valoa. Kuusentaimien kasvuvauhti kiihtyy kummasti harvennuksen jälkeen”, Tirkkonen sanailee.
Sitten hän ottaa käsiinsä moottorisahan, vetää sen käyntiin ja kaataa muutaman koivurangan malliksi. Olosuhteet ovat rankasavotalle suosiolliset. Muutaman sentin lumikerros ei työtä haittaa, ei edes hidasta.
Vuoden takainen kevät jäi Pekka Tirkkosen mieleen poikkeuksellisena. Talvella lunta ei satanut kuin malliksi, kotitalon edustalla avautuva Suurijärvi jäätyi kunnolla vasta tammikuun lopulla, ja maalis-huhtikuun klapisavotasta kehkeytyi ikänsä vuoksi koronaeristykseen joutuneen miehen henkireikä.
60 vuotta omissa metsissä
Liperin Leppälahden metsät ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi Pekka Tirkkoselle, joka otti ensituntumaa kotitilan metsätöihin jo kymmenvuotiaana nassikkana.
”Olin isän kanssa istuttamassa avojuurisia kuusentaimia. Einari-isäni kulki edellä kuokan kanssa ja teki laikun, ja minä istutin siihen taimen. Siitä on nyt kuutisenkymmentä vuotta”, Tirkkonen muistelee.
Maapohjat ovat Leppälahdessa reheviä. Kivisillä mailla kasvaa hyvin myös rauduskoivu. Tirkkosten metsissä pääpuulaji on kuusi. Pekka Tirkkosella on ollut näppinsä pelissä aina, kun tilan metsiin on istutettu kuusentaimia.
”Istutimme isäni kanssa ensimmäiset kuusentaimet rauduskoivikoihin, puiden väleihin. Koivut korjattiin aikanaan pois, ja tilalle kasvoi kuusimetsä. Ne metsät ovat nyt kuusikymppisiä ja hyvässä kunnossa. Myös myöhemmin tehtyihin aukkoihin olen aina itse istuttanut taimet”, pitkän linjan metsämies kertoo.
Hän ei osaa sanoa, miksi taimia istutettiin ”täyden vanerimetsän” keskelle. Ehkä alueet olivat hallanarkoja, ehkä isä oli nähnyt jossakin niin tehtävän ja piti tapaa hyvänä. Maanviljelijä Einari Tirkkonen teki paljon työtä metsissään.
”Taimikkoa hän raivasi pelkästään kassaralla”, Pekka Tirkkonen muistelee.
Pekka Tirkkonen muistuttaa, että jos omatoiminen metsänomistaja haluaa metsästään hyvän tuoton, työtä riittää. Kuva: Johanna KokkolaApuna seuraaville polville
Pekka Tirkkosen kotitila, Tirkkola, sijaitsee muutaman kilometrin päässä Pekka ja Arja Tirkkosen omakotitalosta. Tirkkolan ostivat vuonna 1936 Pekka Tirkkosen vanhemmat. Sitä ennen pientilan omisti Pekan äidinisä. Pinta-ala oli aluksi vain neljä hehtaaria, mutta koko kasvoi valtiolta hankitun lisämaan myötä.
Myös Pekka Tirkkonen on ostanut lisää metsämaata, joten lopulta omien metsien pinta-ala nousi 76 hehtaariin. Kaikki palstat sijaitsevat muutaman kilometrin säteellä Tirkkolasta. Pekka Tirkkosen ja hänen tyttärensä noin 36 hehtaarin metsäyhtymän maat sijaitsevat Tirkkolan tilan maisemissa.
Metsäyhtymän ulkopuoliset metsät ovat siirtyneet sukupolvenvaihdoksen myötä tyttärelle ja Tirkkosten pojan kahdelle lapselle. Poika menehtyi yllättäen muutama vuosi sitten.
Pekka Tirkkonen on pidättänyt itsellään metsien hallintaoikeuden, ja hän vastaa käytännössä metsien hoidosta.
”Harrastus se minulle on, mutta kyllä se välillä ihan työstä käy.”
Työelämässä ollessaan Pekka ja Arja Tirkkonen asuivat pitkään muualla mutta palasivat muutama vuosi sitten takaisin Leppälahteen, keskelle tuttuja metsiä.
”Hoidin itse metsiäni koko ajan, vaikka asuimmekin muualla. Olen aina tehnyt kaikki istutus- ja taimikonhoitotyöt heinäyksestä lähtien. Nuorempana tein hankintana harvennuksiakin, mutta eihän siitä nykyisin saa kunnollista työpalkkaa, joten nykyään ne tehdään motolla.”
Hirvipassissa ja verkoilla
Metsästysharrastuksen ansiosta Pekka Tirkkoselle tuttu reviiri Suurijärven maisemissa on paljon laajempi kuin pelkästään suvun metsät.
Tirkkonen kertoo, että merkittävä syy siihen, että alueella istutetaan nykyisin pääasiassa kuusentaimia, on seudun runsas hirvikanta.
”Pitäisi melkein aidata, jos istuttaa koivuntaimia”, hän hymähtää.
Mies tekee parhaansa, jotta hirvikanta pysyisi kurissa. Leppälahden Erän hirvipassissa kuluu syksyisin tunti jos toinenkin. Kun kaatolupia on kymmeniä, vie myös saaliiden käsittely paljon aikaa. Hirvijahti onkin loka-marraskuussa Tirkkosen kalenterissa pääosassa ja metsätyöt vasta toisena.
Kun talven ote on tiukimmillaan ja metsään harvemmin asiaa, käy Pekka Tirkkonen talviverkoilla ja silloin tällöin jänisjahdissa.
Seinien tuulirakojen ansiosta ilmavirtaus pääsee kuivattamaan klapeja kaikista ilmansuunnista. Kuivia puita on mukava kantaa taloon. Kuva: Johanna KokkolaRaivaussaha laulamaan
Ilmaston lämpenemisen myötä talvi on lyhentynyt molemmista päistään, joten taimikoita voi raivata usein vielä myöhään loppusyksyllä ja vastaavasti jo varhain keväällä. Tirkkosen löytää silloin metsästä raivaussahan äänen perusteella.
Maapohjat ovat Leppälahden seudulla rehevät, joten raivaussahalle riittää käyttöä.
”Varhaisperkaus on tehtävä ajoissa, kun taimikko on saavuttanut 5–10 vuoden iän. Se on kaikkein tärkein toimenpide, sen jälkeen taimikko kyllä nousee. Näissä maisemissa yhdellä perkauksella ei päästä ensiharvennukseen asti, vaan kuusikot pitää raivata ainakin toiseen kertaan ja poistaa lehtipuut”, Pekka Tirkkonen selvittää. Joskus tarvitaan vielä kolmaskin kerta ennen ensiharvennusta.
”Näkyy tuota rauduskoivua ilmaantuvan luontaisesti. Sitä riittää, vaikka ei istutetakaan. Niitä rankoja harvennan sitten polttopuuksi. Pääasiassa teen polttopuuta kotikäyttöön mutta myös muutamalle vakioasiakkaalle.”
Hyvin hoidetut kuusikot varttuvat vauhdilla ensiharvennusikään. Tirkkosen mukaan ensiharvennus on tehtävä, kun puusto on saavuttanut noin 25 vuoden iän. Odottelemaan ei ole syytä jäädä.
”Se on ihan ehoton! Joillakin kuvioilla ensiharvennuksen voi tehdä jo silloin, kun puusto on parikymmenvuotiasta”, Leppälahden mies kertoo. Hän korostaa, että vaikka ensiharvennuksista saa jonkin verran puukauppatuloa, pääsyy niihin on metsänhoidollinen.
Pitkän linjan metsämiehen hoitofilosofia tiivistyy kahteen sanaan: riittävästi valoa.
”Jos ne sanat muistaa, niin metsän kasvattamisessa on vaikea epäonnistua.”
Tehdasvierailu vakuutti
Pekka Tirkkonen luonnehtii hoidossaan olevia metsiä talousmetsiksi, joita pyritään kasvattamaan niin, että metsän tuotto on mahdollisimman hyvä.
Jatkuvasta kasvatuksesta Tirkkonen ei ole kiinnostunut. Kuviot uudistetaan kerralla, kun puusto on riittävän järeää.
”Nykyisen kotitalomme ympäriltä hakattiin muutama vuosi sitten kuusikko, jonka ikä oli noin 120 vuotta. Mutta osa niistäkin kuusikoista, jotka aikanaan istutin isäni kanssa, alkaa olla riittävän järeää hakattavaksi, ja ne ovat vasta noin kuusikymmenvuotiaita”, Tirkkonen kertoo.
Yksi syy 60-vuotiaiden kuusikoiden järeyteen on metsänlannoitus, jonka tehoa Tirkkonen kehuu. Osa kuvioista on lannoitettu ensiharvennuksen, osa kakkosharvennuksen aikoihin. Parin vuoden sisällä on järeytymässä uudistamiskypsäksi yksi kuusta kasvava ala, joten puukauppa päätehakkuusta on ehkä edessä.
”Seuraan puun hintoja, ja jos ne ovat mielestäni kohdillaan, kaupat saattavat syntyä. Tässä asiassa täytyy pitää puolensa eikä myydä liian halvalla. Euronkin hintaero motilta saattaa lopulta olla iso raha.”
Leppälahtelainen uskoo metsäalan tulevaisuuteen. Puun hinta on aina tehnyt aaltoliikettä, joten pitää vain olla kärsivällinen, ”kasvattaa latvaläpimittaa” ja myydä oikealla hetkellä.
”Taannoin Metsäliiton retkellä vierailimme Äänekosken biotuotetehtaalla. Siellä näkemäni ja kuulemani perusteella uskon, että puulle riittää kysyntää tulevaisuudessakin”, Pekka Tirkkonen toteaa.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 1/21.
Pekan vinkit
- Tee tai teetä taimikon varhaisperkaus ajoissa, jotta autat taimikkoa kehittymään nuoreksi metsäksi.
- Ota männikön pystykarsinta kevättalven ohjelmaan. Pystykarsinta parantaa puuston laatua ja on mukavaa hyötyliikuntaa.
- Pidä työvälineesi aina kunnossa. Vie moottori- tai raivaussaha ammattilaisen huollettavaksi, jos vähänkään epäilet omaa osaamistasi.
- Kunnosta ja pohjusta ajourat etukäteen, jos käytät moottorikelkkaa ja rekeä puunajossa.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
