Kaupunkikettuja saa kuvata rauhassa, sillä ne eivät ihmisestä hätkähdä. Pääkaupunkiseudulla Saarinen onkin kuvannut kettuja paljon. Kuva: Ossi Saarinen
Luontokuvaaja Ossi Saarinen haluaa löytää eläimet itse eikä siksi kuvaa kaupallisista piilokojuista ‒ ”Se on minulle vähän sama kuin menisin kuvaamaan eläintarhaan”
Parasta on saada olla luonnossa ja tarkkailla eläimiä, ajattelee luontokuvaaja Ossi Saarinen. Hänen eläinkuvansa keräsivät somessa niin suuren suosion, että harrastuksesta tuli työ.Tilaajalle
”Tykkään eniten pohjoisesta luonnosta. Etenkin vähän arktisempi ja karumpi luonto on mielenkiintoinen”, Ossi Saarinen sanoo. Kuva: Maria MiklasLuontokuvaaja Ossi Saarinen on juuri palannut kuvausmatkalta Puolasta. Tarkoituksena oli kuvata visenttejä, mutta jo ensimmäisenä päivänä suunnitelmat muuttuivat. Eteen ilmestyi susilauma.
”Oli jo pimeää. Kaverilla oli lämpökamera, jolla näimme, että niityn laidassa on kuuden suden lauma. Pääsimme 50 metrin päähän niistä. Seuraavat kymmenen päivää piileskelimme maastossa ja koetimme nähdä susia uudestaan.”
Kaveri oli sveitsiläinen kollega, Jérémie Moulin. Luontokuvaajat tutustuivat toisiinsa somessa. Ilman sosiaalista mediaa moni asia Saarisen elämässä olisi jäänyt tapahtumatta.
Ossi Saarinen
Ikä? 26
Koti? Espoo
Työ? Luontokuvaaja
Koulutus? Ylioppilas, yliopisto-opintoja maantieteestä
Perhe? Avopuoliso, joka on kotoisin Vietnamista
Harrastukset? Luonto, ruuanlaitto, kuntosali
Julkaisut? Luontokuvia. Opi kuvaamaan eläimiä (Gummerus 2019)
Lempipaikka? Metsä
Parasta Suomen luonnossa? Villieläimet
Parasta työssäsi? Yksittäiset hienot hetket. Kun on päivätolkulla etsinyt jotain eläintä ja lopulta löytää sen.
Lisätietoja? soosseli.com, instagram.com/soosseli
Heti koukussa
Pikkupoikana Ossi Saarinen kantoi kirjastosta kotiin kasapäin eläinkirjoja, vaikka ei osannut vielä lukeakaan. Lempileluja olivat pienet eläinfiguurit. Hollolassa luonto ja eläimet olivat lähellä.
”Käytännössä olen koko ikäni tehnyt samaa kuin nyt, tarkkaillut eläimiä. Alkuun tein sitä ilman kameraa, paljain silmin ja kiikareilla.”
Ensimmäisen eläinkuvansa Saarinen otti kotipihalla 18-vuotiaana. Isä lainasi pojalle kameraa ja kehotti kuvaamaan pikkulintua. ”Otin kuvan, ja se onnistui yllättävän hyvin. Jäin heti koukkuun kuvaamiseen.”
Isä opetti kameran perusasetukset, mutta sen jälkeen Saarinen on opetellut kaiken itse. Ensimmäisiä kuviaan hän esitteli Facebookin kuvausryhmissä mutta siirtyi pian Instagramiin, jossa ihmiset jakavat kuvia ja videoita.
Vuonna 2017 alkoi tapahtua. Saarinen muutti Hollolasta Helsinkiin opiskelemaan yliopistossa maantiedettä. Ennen muuttoa hän pelkäsi, että luontokuvausharrastus päättyy, kun maaseutu vaihtuu kaupunkiin. Kävikin päinvastoin.
”Sitten niitä eläimiä vasta alkoikin löytyä. Täällä voi nähdä enemmän erilaisia lajeja, ja niitä on helpompi kuvata.”
Satumetsien kuvaaja
Uusi kuvausympäristö mahdollisti kehittymisen kuvaajana. Saarinen kuvasi oravia, lintuja ja kettuja ja alkoi julkaista kuvia Instagramissa aiempaa määrätietoisemmin. Alkukesästä 2017 someseuraajia oli noin tuhat.
Sen kesän ja seuraavan vuoden aikana moni ulkomainen media löysi Saarisen kuvat. Verkkojutuissa kirjoitettiin suomalaisesta kuvaajasta, joka ottaa taianomaisia kuvia ja todistaa, että satumetsiä on olemassa. Seuraajien määrä kasvoi aina, kun uusia verkkojuttuja ilmestyi.
Suosio lisäsi motivaatiota, ja Saarinen alkoi myydä kuviaan. Jouluna 2018 hän laski, että pärjää myyntituloilla niin hyvin, että voi pitää puolen vuoden loman opinnoista ja keskittyä kuvaamiseen. Kuvaaminen alkoikin työllistää niin hyvin, että hän ei enää palannut yliopistolle.
Tällä hetkellä Saarisella on Instagramissa 305 000 seuraajaa. TikTok on toinen tärkeä kanava, jossa yhdelle videolle voi helposti kertyä jopa viisi miljoonaa näyttökertaa. Siellä hän jakaa lyhyitä, viihteellisiä videoita. Facebookin Saarinen näkee hiipuvana kanavana, vaikka sielläkin hänellä on laaja yleisö.
”Nykyään kuvaan enemmän videoita kuin valokuvia. Hieno luontovideo antaa mielestäni katsojalle enemmän kuin hieno valokuva. Haaveilen, että voisin joskus kuvata pitkän luontodokumentin.”
Ennen kuin Ossi Saarinen lähtee kuvaamaan, hän tekee taustatyöt päivän kohteesta: missä eläin liikkuu ja miten se käyttäytyy. Mitä enemmän hän kuvaa, sitä paremmin hän oppii tuntemaan eläimiä. Kuva: Maria MiklasOpettavainen ote
Ossi Saarinen haluaa näyttää ihmisille, millaisia villit eläimet ovat, ja kertoa, että niiden elämänkierto on oikeastaan aika samanlainen kuin ihmisellä. Hän toivoo, että voisi lisätä ihmisten arvostusta eläimiä ja luontoa kohtaan.
”Kuvien ohessa kerron mielenkiintoisia faktoja eläimistä. Jos kuvan eläin on uhanalainen, kerron uhanalaisuuden syitä ja mitä tilanteen auttamiseksi voi tehdä.”
Vuodesta 2018 alkaen Saarinen on myös opettanut luontokuvausta. Hänen kuvaustyöpajansa saattaa alkaa esimerkiksi niin, että hän vie ryhmän aikaisin aamulla luontoon. Silloin eläimet ovat liikkeellä ja valo on hyvä. Parin kuvaustunnin jälkeen mennään sisätiloihin ja perehdytään kuvankäsittelyyn. Illalla tai seuraavana aamuna mennään vielä uudestaan luontoon kuvaamaan.
”Olen aina tykännyt opettaa. Kun aihe on tuttu, sitä on tosi kiva opettaa muille.”
Valtaosa osallistujista on turisteja, jotka ovat löytäneet Saarisen somesta. Yleensä osallistujat haluavat nimenomaan oppia kuvaamista. Mutta on Saarisella ollut sellainenkin asiakas, joka oli kuvannut itse jo 20 vuotta.
”Hän ei varmaan oppinut kuvaamisesta mitään uutta mutta pääsi näkemään eläimiä, joita ei ollut ennen nähnyt.”
Karhujen välissä
Juuri ennen koronapandemiaa Saarinen sai somessa viestin sveitsiläiseltä biologian vaihto-opiskelijalta. Haluatko lähteä etsimään eläimiä, Jérémie Moulin kysyi.
”Vuoden 2020 aikana löysimme yhdessä kaikki eläimet, joita halusimme Suomessa kuvata. Se on tähän mennessä paras kuvausvuoteni.”
Vuoden kokokohdaksi nousi kohtaaminen karhujen kanssa Itä-Suomessa. Saarinen ja Moulin olivat pellon reunassa odottamassa karhuja, kamerat jalustoilla valmiina. Kaksi nuorta karhua saapui pellolle noin 30 metrin päähän kuvaajista. Yhtäkkiä Saarinen kuulee olkansa takaa rapinaa, kääntää päätään ja huomaa kolmannen, huomattavasti isomman karhun.
”Se tuijotti meitä. Sillä hetkellä en tiennyt, oliko siinä emo ja pennut. Sehän on melkein ainoa vaarallinen tilanne, johon Suomen luonnossa voi eläinten kanssa joutua. Se oli vähän pelottava hetki, kädet alkoivat täristä.”
Tilanne laukesi, kun nuoret karhut lähtivät pinkomaan kohti metsää. Myöhemmin selvisi, että iso karhu ei ollut pienten emo.
Ossi Saarinen haluaa löytää eläimet itse ilman houkuttimia. Siksi hän ei kuvaa eläimiä kaupallisista piilokojuista. Jos hän piileksii, hän pukeutuu maaston väreihin ja odottaa vaikkapa puun tai pensaan suojissa.
Monta vuotta sitten hän kävi kuvaamassa karhuja kojusta.
”Eläimet tulevat kojujen lähelle joka päivä syömään niille tarjottua ruokaa. Se on minulle vähän sama kuin menisin kuvaamaan eläintarhaan. Siitä ei saa onnistumisen tunnetta.”
Saarinen näkee kuvauskojuissa eettisiä ongelmia, sillä eläimet tottuvat siihen, että ruokaa saa helposti aina samasta paikasta. Ne saattavat myös tottua ihmiseen.
Kaupallisia kuvauskojuja tarjoaa moni yritys pitkin itärajaa. Saarinen arvioi, että yli 90 prosenttia Suomessa otetuista karhu- ja susikuvista on otettu kojun suojista. Somessa kuvien yhteydessä harvoin kerrotaan siitä, miten kuva on otettu.
”Valtaosa suomalaisista varmaan tietää, että kuvat on otettu kojuista. Ulkomaiset kuvaajat ovat olleet yllättyneitä siitä, että karhuja ja susia kuvataan Suomessa näin.”
Hetki tämän kuvan ottamisen jälkeen Ossi Saarinen huomasi ison karhun selkänsä takana. Kuva: Ossi SaarinenYöeläinten perässä
Huippuvuoden 2020 aikana Saarinen ja kuvaajakaveri Moulin kohtasivat sattumalta myös ilveksen.
”Ilveksen näkeminen on aina ollut ykkösunelma minulle. Etukäteen ei oikein voi suunnitella, että nyt mennään kuvaamaan ilvestä. Ne saattavat liikkua parikymmentä kilometriä päivässä.”
Sinä iltana kuvaajat olivat liikkeellä autolla Etelä-Suomessa. Moulin näki ikkunasta vilaukselta ilveksen. Saarinen pysäköi auton, ja miehet kävelivät takaisin tulosuuntaan.
”Yhtäkkiä ilves oli siinä niityllä meidän edessä ja katsoi meitä muutaman sekunnin ajan. Sain otettua yhden kuvan.”
Sen ikimuistoisen hetken jälkeen Saarinen on käyttänyt useita viikkoja ilvesten jälkien seuraamiseen. Vielä hän ei ole nähnyt eläintä uudelleen.
Ilveksessä Saarista kiehtoo mystisyys. Jotakin samanlaista mystiikkaa on liito-oravassa, jota hän on kuvannut paljon. Ensimmäisen kerran Saarinen kuvasi liito-oravia vuonna 2020.
”Tiesin suunnilleen, missä pesäpuita on. Yritin etsiä liito-oravien papanoita. Kun löytää niitä, voi koettaa löytää pesäkolon. Sitten vain pitää tuijottaa sitä pesäkoloa ja toivoa, että jotain tulee ulos.”
Viime kesänä Saarinen vietti kaksi viikkoa kytäten liito-oravaperhettä ja odottaen, että poikaset tulevat ulos pesästä.
”Yhtenä aamuna menin sinne aikaisin ja ihmettelin, miksi kolossa ei näy mitään. Kuulin läheltä pientä ääntä. Oksantyngällä istui ihan pieni poikanen. Se oli varmaan juuri sinä yönä lähtenyt pesästä.”
Ensi keväänä ja kesänä Saarinen palaa liito-oravien pariin, sillä oravien liitäminen on hänellä vielä kuvaamatta.
Viime aikoina liito-oravien kuvaaminen on ollut Saarisen ykkösprojekti. EU-maista liito-orava elää vain Suomessa ja Virossa. Kuva: Ossi SaarinenTäydellinen hetki
Seitsemässä vuodessa harrastuksesta on kehittynyt työ. Tosin Saarisen mielestä vain sähköpostien läpikäynti ja sopimusten tekeminen tuntuvat työltä, muu ei.
Vuosien mittaan Ossi Saarinen on oppinut, millaiset kuvat vetoavat ihmisiin. Eniten tykkäyksiä saavat lähikuvat eläinten poikasista. Kuvaaja itse pitää sellaisista kuvista, joissa eläimen takana näkyy maisemaa. Vaihtuvat säät ja valo-olosuhteet tuovat kuviin vivahteita.
”Eniten tykkään kuvata lumisateessa. Isot, hitaasti leijailevat lumihiutaleet näyttävät hienoilta.”
Tällainen unelmien lumisade osui kohdalle Puolassa, kun Saarinen ja Moulin odottivat hangessa susien saapumista. Täydellisen lumisateen keskelle asteli susi.
”Ehdin nähdä suden etsimen läpi. Se seisoi lumisateessa ja katsoi suoraan kameraan. Olin sekunnin liian hidas, ja susi juoksi pois. Se olisi varmaan ollut hienoin kuvani. Mutta ei se oikein osaa harmittaa, koska sain nähdä tämän eläimen.”
”Jos voittaisin lotossa eikä tarvitsisi ajatella raha-asioita, olisin varmaan vain metsässä ja katselisin eläimiä.” Kuva: Maria MiklasArtikkeli on julkaistu Aarteessa 1/2023.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
