Lauri Moilanen toimii rajavartijana Kuhmossa Vartiuksen rajavartioasemalla. Syksy on metsämiehelle kiireistä aikaa. Kuva: Hannu Huttu
Karhujahti on metsästäjän ja koiran yhteispeliä ‒ Lauri Moilaselle ja Jätkälle kertyy kymmeniä kilometrejä liikuntaa päivän aikana
Aarre seurasi viime kesänä jahdin aloituspäivää Suomussalmella Lauri Moilasen ja norjanhirvikoira Jätkän perässä. Moilasella jahtikokemusta on jo viisitoista vuotta.Tilaajalle
Karhu on aktiivinen öisin, joten Moilasen ja Jätkän on oltava liikkeellä jo aamuvarhaisella. Tuoreet jäljet haisevat koiralle paremmin. Kuva: Hannu HuttuSateen piiskatessa auton tuulilasia käännyn valtatieltä soratielle. Karhunmetsästyskauden aloituspäivänä 20. elokuuta 2022 aamulla viideltä on vielä pimeää.
Saavun sovittuun metsäautoteiden risteykseen hyvissä ajoin. Sadealue etenee sääennusteen mukaisesti, pilven reuna liikkuu vauhdikkaasti kohti itää. Taivaalta ropisevat vielä viimeiset pisarat ennen kuin sää poutaantuu.
Parituntinen runsas sade teki kuitenkin tepposensa ja huuhteli hajut yöllisiltä karhunjäljiltä. Päivän valjettua lämpöä on luvassa koirien kannalta ehkä liikaa. Ei siis mikään paras sää karhunpyyntihommiin.
Varhainen aamu on kuitenkin vilpoisampi, ja silloin täytyy yrittää.
Varpuspöllön vihellystä
Kohta tien toiselta suunnalta kajastaa auton valo. Auto lähestyy nopeasti ja pysähtyy viereen.
Autosta nousee suomussalmelainen rajavartija Lauri Moilanen ja avaa takaluukun.
Kontista katselee kaksi harmaata norjanhirvikoiraa. Vanhempi on nimeltään Jätkä ja nuorempi, kaksivuotias, on Toivo. Moilanen ottaa Jätkän ulos.
”Jäi talutushihna kotiin, niin meni vähän ylimääräistä aikaa sitä hakiessa”, Moilanen kertoo ja pyyhkäisee koirastaan pari irtokarvatuppoa.
Toivo saa jäädä autoon odottelemaan, kun lähdemme kävelemään sorastamatonta tienpohjaa. Se mutkittelee vaaran rinnettä alas järvelle päin ja halkaisee metsäautotien ja järven välisen alueen.
Synkän kuusimetsän kohdalla tunnelmaa lisää varpuspöllön falsettiin menevä vihellyssarja. Jätkä kulkee edellä liinan päässä. Koiran aistit toimivat herkeämättä. Välillä se nuuskii maata tarkemmin, mutta jänistä isompaa siitä ei ole kulkenut. Multapintaisesta tienpohjasta ison eläimen jälki näkyisi hyvin.
Kun saavumme järven rantaan, kuikan sukellushuuto ”kuiik” on kuin merkki, että perillä ollaan. Karhun jälkiä ei löytynyt, joten palaamme takaisin autolle.
Jälkiä ja jätöksiä
Karhun jälkiä etsitään liinaamalla eli niin, että koiran ohjaaja antaa koiran edetä liinan päässä teiden reunoja ja metsiä.
Koiraa ei voi päästää metsään vapaaseen hakuun, koska todennäköisesti se silloin päätyisi hirven jäljille. Hirviä on Suomussalmen metsissä paljon enemmän kuin karhuja.
”Suurin osa karhua haukkuvista koirista haukkuu myös hirveä”, Moilanen toteaa.
Kun koira ilmaisee löytäneensä jäljen, pitää tarkastaa, onko se karhun, hirven vai kenties poron jälki.
Jos se osoittautuu karhun jäljeksi, silloin otetaan porukka kasaan ja jahti voi alkaa.
Tassunjälkien lisäksi karhu jättää maastoon myös muita näkyviä merkkejä, kuten jätöksiä. Karhun ulosteen tunnistaa syksyllä helposti. Yleensä se sisältää paljon mustikkaa. Ravintoa etsiessään karhu myös hajottaa muurahaispesiä sekä repii lahokantoja, jotka erottuvat maastosta hyvin.
Joskus aiemmin jälkien etsintään käytettiin myös lanausta. Metsäautotien reunaa lanattiin auton perässä olevalla ketjulla. Lanausjälkeen muodostui pehmyt pinta, josta eläinten jäljet erottuivat hyvin. Nykyään Metsähallituksen teillä, joita metsäautotiet Kainuussa pääasiassa ovat, lanaus on kielletty.
Puhelimen koiratutkasovelluksesta Lauri Moilanen näkee myös metsästysporukan muiden jäsenten ja heidän koiriensa sijainnit. Kuva: Hannu HuttuKoira suurena apuna
Elokuussa 2022 Pohjois-Karjalan ja Kuhmon karhunpyyntilupien toimenpidekielto teki pyynnin aloituksesta poikkeuksellisen.
Odotettavissa oli metsästäjien tunkua Suomussalmen maisemiin, varsinkin itärajan tuntumaan. Sen takia Moilanen on valinnut ensimmäisen päivän metsästysalueen lännempää kuin normaalisti.
Suurin osa Moilasen metsästysporukasta omistaa metsästyskoiran ja yrittää etsiä jälkiä koiran avulla. Koirattomat hakevat jälkiä sellaisilta paikoilta, joista on mahdollista havaita jäljet näkemällä. Esimerkiksi suosalmekkeet karhun kulkupaikkoina ovat hyviä tarkkailukohteita. Muuten karhun jälki erottuu maastossa huonosti, mutta pehmeästä sammaleesta sen voi erottaa.
Moilasen karhunmetsästysporukkaan kuuluu kymmenkunta aktiivista pyytäjää.
”Ennen pyydettiin koko porukalla ja liinattiin koirilla samoilla alueilla. Nyt meille on muodostunut sellainen menetelmä, että kahden kolmen miehen porukoissa etsitään jälkiä ja jätöksiä eri suunnilta.”
”Jos joku sattuu löytämään merkkejä karhusta, silloin kokoonnutaan ja aletaan käymään sitä aluetta tarkemmin läpi.”
Lähdemme liinaamaan metsäautotien vartta. Parin kilometrin jälkeen Jätkä valpastuu ja hyppää ojan yli metsän puolelle.
Moilanen tarkastelee koiran osoittamia jälkiä sammalikosta. ”Hirvi tästä on mennyt.”
Yhdeksänvuotias Jätkä on Moilasen edellisen koiran Popin jälkeläinen. Nyt se on haistanut jotakin mielenkiintoista. Moilanen löytää sammaleesta hirven sorkan painaumat. Kuva: Hannu HuttuKokenut karhunpyytäjä
Koiran perässä kävelymme jatkuu metsäautotien päähän, josta jatkamme metsän läpi kohti seuraavaa metsäautotietä.
Runsaat sateet ovat nostaneet metsäpuron vedenpinnan korkealle. Pääsemme kuitenkin yli kuivin jaloin.
Rajavartija Lauri Moilasella on kokemusta aktiivisesta karhunmetsästyksestä viidentoista vuoden ajalta. Aiemminkin hän metsästi muun jahdin yhteydessä myös karhua, jos tilanteita tuli eteen.
Ensimmäinen karhua haukkuva koira Moilasella oli harmaa norjanhirvikoira Popi, jolle ammuttiin kolmisenkymmentä karhua. Jätkälle hän laskee kaadetuksi tähän mennessä kolmetoista karhua. Näistä Moilanen on itse ampunut vajaat kaksikymmentä.
Nuori norjanharmaa Toivo on mukana vielä kokemusta hakemassa. Lisäksi Moilasella on varttumassa kaverinsa kanssa yhteinen vuoden ikäinen plottinajokoira.
Aseena karhun metsästyksessä Lauri Moilanen käyttää linnunpyyntiaikana rihlakkoa, jossa on luotipiippuna 6.5x55, Ruotsin Mauser. Samalla aseella voi metsästää myös metsäkanalintuja.
Pelkästään karhumetsälle lähdettäessä hänen käytössään on järeämpi patruuna, .375 H&H Magnum.
”Paljon tärkeämpää kuin aseen kaliiperi on hyvä osuma.”
Hannu Säippä on tullut sovitulle paikalle, ja Moilanen laittaa Jätkän autoon. Aamu on pitkällä ja jahti tältä päivältä ohi. Kuva: Hannu HuttuAamu on jo pitkällä
Moilasen kännykkä soi. Samaan metsästysporukkaan kuuluva kaveri soittaa itärajan lähellä olevista tuoreista karhunjäljistä.
Koiralle hyvin haisevat jäljet johtavat rajavyöhykkeelle. Siellä ei saa metsästää, eikä niin lähellä valtakunnanrajaa uskalla löysätä koiraa karhun perään, joten tilanne kuivuu käsiin. Aluetta seurataan jatkossa tarkkaan, jos vaikka sama karhu tulisi takaisin luvalliselle alueelle.
Ripeä patikointimme jatkuu, kunnes saavumme seuraavalle metsäautotielle. Moilanen soittaa meille kyydin.
Kohta mutkan takaa kuuluu soratien ropinaa renkaiden alla. Metsästysporukkaan kuuluva Hannu Säippä on hänkin katsellut jälkiä teiden varsilta, mutta tuloksetta.
Aamu on pitkällä, ja viimeistään nyt lämpö on haihduttanut jäljet. Koirille keli on jo liian kuuma. Miehet toteavat, että jahti on tältä päivältä ohi.
Karhujahti vaatii metsästäjiltä aikaisia herätyksiä, aktiivista päivystämistä, luonnon tuntemusta, kovaa kuntoa ja sitkeyttä. Liinaavalle koiramiehelle voi kertyä jahtipäivinä kymmeniä kilometrejä kävelyä. Saalista pyydetään eikä oteta.
Myöhemmin syksyllä metsästysporukka onnistuu saamaan eräksi kaksi karhua.
Karhukanta on pienentynyt
Tänä vuonna poikkeuslupa myönnettiin 106 karhun metsästämiseen. Poronhoitoalueen pyyntikiintiöstä itäisellä poronhoitoalueella saa kaataa 45 ja läntisellä 5 karhua.
Ennen elokuussa 2023 alkanutta metsästyskautta arvio Suomen karhukannan koosta on 1 740–1 925 yksilöä. Arvion mukaan kanta on noin 20 prosenttia pienempi kuin edellisen arvion aikaan vuonna 2021.
Karhu kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivissä tiukasti suojeltuihin lajeihin. Suomen karhukanta on niin suuri, että sitä säädellään niin sanotulla kannanhoidollisella metsästyksellä. Pennulliset naaraat ja alle yksivuotiaat pennut ovat rauhoitettuja.
Karhut aiheuttavat vahinkoja porotaloudelle, mehiläistarhaajille ja peltokasveille. Kannanhoidollisella karhunmetsästyksellä pyritään myös ylläpitämään karhujen ihmisarkuutta.
Kaadetut karhut ovat yleensä suhteellisen nuoria, mikä johtuu osittain siitä, että huomattava osa itäisen Suomen aikuisista uroksista siirtyy Venäjän puolelle ennen metsästyskauden alkua.
Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 7/2023.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
