Lukijalta: Kansallispuistojen perustaminen valtion talousmetsiin on veronmaksajien omaisuuden ryöstöä

Mitähän mahtavat tuumia Maj Kivelän (vas.) aatesiskot ja -veljet Aalistunturin hakkuiden kieltämisestä tai siitä, että ylipäätään jonkin alueen esittäminen kansallispuistoksi kieltäisi hakkuut kokonaan puistoaloitteen käsittelyn ajaksi? (MT 23.1.)

Osoitan kysymykseni ihmisille, jotka hankkivat leipänsä pohjoisen metsien hoidosta, puunkorjuusta ja jalostuksesta vientiin sekä kansallispuistoja ajaville.

Kansallispuistojen perustaminen valtion talousmetsiin on mielestäni jo veronmaksajien omaisuuden ryöstöä. Esimerkiksi Seitsemisen puisto perustettiin aikanaan valtion maille Pirkanmaalle alueella, jolla on piskuinen, komea Multiharjun aarnialue. Muutoin suuren puiston alue on valtion hoitamia talousmetsiä, jotka ovat kauan olleet vailla hoitoa.

Karuhkojen soiden ja kankaiden männiköissä kuusi valtaa tilaa alikasvoksena ja harventamattomuuttaan hennoiksi riukuuntuneet männyt murtaa lumi ja tuuli.

Vain maailman pelastajien vaalipropagandassa uutta villin neitseellistä luontoa syntyy lukitsemalla yhteistä omaisuuttamme.

Aalistunturin 400 hehtaarin hakkuut eivät ole yksi hakkuuala kuten Kivelä kuvailee, vaan metsien harvennushakkuita, joissa valoa suosiville kasveille ja hyönteisille avautuu mahdollisuus kukoistaa. Laajan kokemukseni mukaan mustikan ja puolukan sadot kasvavat valon tuovien harvennusten jälkeen huimasti. Tätä ekosysteemipalvelua kun vielä väki käyttäisi.

Mutta Maj Kivelää kiitän puistoasian nostosta esiin vaalien alla. SAK:n ihmiset tietävät, mihin loputon yhteisten metsiemme kansallispuistottelu johtaa. Puun käyttö vähenee, työttömyys kasvaa.

Toivonkin että keskustan, kokoomuksen, kristillisten, liike Nytin, perussuomalaisten, ruotsalaisen kansanpuolueen ja vasemmistopuolueen ehdokkaat ottavat isosti esiin asian vaalikeskusteluissa.

Kansallisomaisuutemme jättäminen urbaanien vihreiden ja vasemmistolaisten käsiin ei hyvää tiedä.

Maamme metsiä, eritoteen pohjoisen, on puistotettu yli kaiken tarpeen. Sahojen sekä sellu- ja kartonkitehtaiden puun saatavuus ja työpaikat ovat kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys nyt, kun ympäristöjärjestöjen Venäjän FSC :n autuuteeen sertifioimilta puulouhoksilta ei saada eikä halutakaan kalikkaakaan.

Juha Aaltoila

Helsinki