20 villisialle on varattu paikannuspannat – eläinten seurannalla halutaan muun muassa selvittää millaisissa elinympäristöissä ne liikkuvat

Luonnonvarakeskus (Luke) aloitti villisikojen pannoitushankkeen maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella tänä vuonna. Villisikoja yritetään pyydystää alkaen pääasiassa puurakenteisilla loukuilla Kaakkois-Suomesta.

Paikannuspantoja on varattu tälle vuodelle yhteensä 20 villisialle, kertoo Luken erikoistutkija Mervi Kunnasranta.

Helppoa eläinten pannoittaminen ei tule olemaan. Sika on älykäs eläin ja metsästyspaine on saanut ne epäluuloisiksi sekä aroiksi, pohtii Kunnasranta.

Loukut viedään hyvissä ajoin ennen pyynnin aloittamista ruokintapaikoille, missä ruokintaa jatketaan. Pikku hiljaa ruokaa viedään loukkuun ja toivotaan, että eläimet rohkaistuisivat menemään sisälle. Riistakamerat valvovat tapahtumia.

Loukuttaminen ja nukuttaminen pannoitusta varten on helpompi yhdistelmä kuin yöaktiivisen villisian ampuminen nukutuskiväärillä pimeässä. Nukutuskiväärillä pitäisi päästä 30 metrin etäisyydelle, kertoo Kunnasranta.

Paikannuspanta laitetaan villisialle joko pantana tai pienemmille yksilöille liimataan karvoihin kiinni pienempi laite. Pantojen akku kestää pari vuotta, mutta Kunnasranta epäilee, että paikannuslaitteet eivät kestä eläinten matkassa niin kauan.

Satelliittipohjainen seuranta paljastaa, mihin villisiat siirtyvät ja millaisia elinympäristöjä ne valitsevat. Paikannustietoa tarvitaan erityisesti kannan koon nykyistä tarkempaan arviointiin, villisian aiheuttamien maatalousvahinkojen seurantaan ja kannan hallintaan afrikkalaisen sikaruton varalta.

Paikannuslaitteella varustettuja villisikoja saa metsästää vapaasti, mutta Kunnasranta toivoo, että pannoitettuja eläimiä säästettäisiin, jos suinkin mahdollista pannoittamisen työläyden takia.