Tässä yksi selitys Merikarvian sahan sulkemiselle – tuottavuus on noin kolmanneksen jäljessä nykyaikaisista sahoista

Pellervon Tutkimuslaitoksen PTT:n metsäanalyytikko Matti Valonen kysyi blogikirjoituksessaan vuonna 2020, nieleekö Rauman uusi saha jonkin Metsä Fibren pienemmistä sahoista?

Valonen esitteli laskelmiaan, joiden mukaan yhtiön Merikarvian saha oli tehokkuusvertailun heikoin ja merkittävästi huonompi kuin Raumalle tehtävä uusi jättisaha. Valonen perusti arvionsa mittariin, jossa hän jakoi sahan kapasiteetin työntekijämäärällä.

Nyt tiedämme lopputuloksen. Metsä Fibre ilmoitti 8. tammikuuta, että se aloittaa muutosneuvottelut Merikarvian sahan lopettamisesta. Perusteluna oli muun muassa se, että saha on tullut teknisen käyttöikänsä päähän. Näin käy, jos tuotantoon ei investoida ja työkaluja pidetä ajan tasalla.

Ulkopuolisen on vaikea saada tarkkaa kuvaa yksittäisen sahan tehokkuudesta. Varsinkaan isot konsernit eivät paljasta yhden sahan tarkkoja tietoja. Siksi työntekijäkohtainen tuotantomäärä on ehkä paras, mutta karkean tason mittari, jota voi käyttää.

Merikarvian tuotanto työntekijää kohden on noin 2 800 kuutiota tai 3 400 kuutiota. Näihin kahteen lukuun päädytään sen mukaan, käytetäänkö työntekijämääränä yhtiön nettisivuillaan ilmoittamaa 65:tä vai muutosneuvotteluissa mainittua 79:ää.

Rauman sahan kapasiteetti on 750 000 kuutiota mäntysahatavaraa vuodessa. Sen työntekijäkohtainen tuotanto on runsaat 8 000 kuutiota vuodessa. Se on siis 2,5–3-kertainen Merikarviaan verrattuna.

Tosin on huomattava, että Rauman saha ei toimi vielä lähelläkään täyttä kapasiteettia.

Valosen kirjoituksen aikoihin yhtiöllä oli myös mäntyä sahannut Kyrön saha Varsinais-Suomessa. Se oli kapasiteetiltaan ja työntekijämäärältään samaa luokkaa Merikarvian kanssa. Kyrön sahan toiminta lopetettiin vuonna 2022.

Sulkemisten jälkeen Metsä Fibrellä on neljä maantieteellisesti hajautettua sahaa, joista kaksi sahaa kuusta ja mäntyä.

Sahojen tehokkuusvertailussa yhtiöiden välillä pitää olla varovainen, koska henkilöstömäärät eivät välttämättä ole vertailukelpoisia. Lasketaanko lukuihin mukaan esimerkiksi kunnossapitohenkilöstöä vai ei.

Metsä Fibren tavoin UPM:llä on neljä sahaa maantieteellisesti eri puolilla Suomea ja niistä kaksi on tehokkuudessa edellä kahta seuraavaa. Seikun kuusisaha Porissa on suurin ja tehokkain noin 5 300 kuution työntekijäkohtaisella tuotannolla.

UPM:n Korkeakosken mäntysahan lukema on runsaat 4 750, mutta se nousee ensi vuonna. Yhtiö ilmoitti viime marraskuussa, että se nykyaikaistaa sahaa kymmenen miljoonan investoinnilla. Tavoitteena on raaka-aineen tarkempi hyödyntäminen.

Niin ikään Stora Ensolla on neljä sahaa Suomessa. Niiden painopiste on Suomen itäpuolella. Stora Enson tietojen tarkastelua vaikeuttaa se, että Honkalahden ja Varkauden sahoilla on muutakin toimintaa, eikä henkilömäärää ilmoitetaan pelkästään sahalle.

Kuhmon Saha Oy otti syyskuussa uuden tuotantolinjan käyttöönsä. Linjan kapasiteetti on 600 000 kuutiota vuodessa ja se toimii kolmessa vuorossa 164 työntekijän voimin. Tästä työntekijäkohtainen tuotanto on yli 3 600 kuutiota.

Suomen uusinta sahalinjaa otetaan parhaillaan käyttöön Oulussa Junnikkalan sahalla. Sen kapasiteetti on 350 000 kuutiota vuodessa ja työntekijäkohtainen tuotanto 5 000 kuutiota.

Suomen suurimman yksityisen sahayhtiön Versowooodin toimitusjohtaja Ville Kopra päivitti Maaseudun Tulevaisuudelle yhtiön sahojen tuoreet tiedot. Viidestä sahasta tehokkain ja suurin on Vierumäen saha, johon yhtiö investoi hiljattain muun muassa uuden sahalinjan. Se työntekijäkohtainen tuotanto on lähes 4 500 kuutiota.

Versowoodin Riihimäen, Otavan ja Hankasalmen työntekijäkohtaiset tuotantomäärät ovat 3 700–4 400 kuutiota.

Westaksen kahden sahan työntekijäkohtainen tuotanto on 3 700–4 400 kuutiota.

Koskisen uuden sahan kapasiteetti on 400 000 kuutiota, mutta työntekijäkohtaista tuotantomäärää ei pysty hahmottamaan, koska yhtiö ei kerro sahan henkilömäärää, vaan koko sahaliiketoiminnan henkilöstön.

Yhteenvetona voi todeta, että viime aikoina tuotantoaan uudistaneiden sahojen työntekijäkohtainen tuotanto on noin 4 000 kuutiota ja siitä ylöspäin. Tällä mittarilla Merikarvia on takamatkalla noin 30 prosenttia.

Sahojen kannattavuuteen vaikuttaa monta muutakin tekijää, kuten raaka-aineen saatavuus ja kuljetusmatka metsästä sahalle – ja valmiin tuotteen kuljetus sahalta vientisatamaan.

Viime aikoina yhä merkityksellisempää on niin sanottu saanto eli kuinka tarkasti raaka-aine saadaan jalostettua myytäväksi tuotteeksi. Useilla sahoilla saantoa on parannettu investoimalla muun muassa automaatioon ja konenäköön.

Ukrainan sodan alkamisen jälkeen sahalta sivutuotteina syntyvistä sivujakeista eli kuoresta ja sahanpurusta on tullut merkittävä tulonlähde, kun energialaitokset kilpailevat biopolttoaineesta.