
Harvennussavotan jälkipyykkiä voidaan joutua pesemään pitkäänkin, jos metsänomistaja ei ole tyytyväinen leimikon korjuujälkeen.
Raskaiden koneiden aiheuttamat syvät urapainumat ovat yleistyneet lauhojen talvien ja entistä pidemmäksi jatkuvan sulan maan kauden takia. Urapainumat aiheuttavat helposti juuristovaurioita kasvamaan jäävään puustoon. Jos leimikkoon on jäänyt saapasvarren syvyisiä jälkiä, voi maanomistajan kärsivällisyys joutua koetukselle, vaikka maaston pehmeys olisi ollut tiedossa.
Mikäli lisäksi pystyyn jääneissä puissa näkyy runsaasti kolhuja, saattaa rauhalliseltakin myyjältä palaa pinna. Voi halvattu, enhän minä tällaisesta korjuusta sopinut, metsä on ryskätty pilalle!
”Jos korjuujälki ei maanomistajaa miellytä, hänen kannattaa pyytää siitä lausunto metsänhoitoyhdistykseltä, jotta vaurioiden määrä ja laatu saadaan selville”, opastaa metsäasioihin erikoistunut rovaniemeläinen asianajaja Hannu Lukkarila.
Mikäli maanomistaja epäilee, että hakkuun korjuujälki on niin kehno, että siinä on rikottu metsälakia, hän voi ottaa yhteyttä valvovaan viranomaiseen eli metsäkeskukseen. Jos puun myyjällä ja ostajalla on pelkästään eriävä näkemys korjuujäljen laadusta, asian selvittäminen ei kuulu metsäkeskukselle.
Korjuujäljestä säädetään metsälain kuudennessa pykälässä, ja lakia on täsmennetty valtioneuvoston asetuksella.
”Uusi metsälaki antaa mahdollisuudet puuttua huonoon korjuujälkeen aiempaa lakia tehokkaammin”, kertoo Suomen metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Tommi Lohi.
Tiedätkö, millainen korjuujälki rikkoo metsälakia ja mitä vaihtoehtoja maanomistajalla korvausten saamiseen on? Lue Aarteen jutusta!
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
