Monet vanhoista rajamerkeistä ovat yhä käytössä – vuosisatojen mittaan rajalinjat ovat aiheuttaneet lukuisia riitoja

Laajalla lounaissuomalaisella kallioalueella kohoaa komea siirtolohkare. Lohkareeseen nojaava kyltti kertoo sen olevan Hiidenkivi, joka on toiminut muinoin paimenten tähystyspaikkana.

Maskun ja Ruskon välinen raja sivuaa lohkaretta vain muutamien metrien päästä. Kivi sopisikin rajamerkiksi, jollaisina on käytetty ikiaikaisia, helposti havaittavia maamerkkejä. Kivien lisäksi rajan vetäjät hyödynsivät järviä, jokia, lähteitä, saaria, kukkuloita ja soiden saarekkeita. Rajamerkiksi voitiin myös kasata kiviröykkiö tai pystyttää maastosta erottuva kivipaasi.

Hiidenkiveä ei rajakivenä tunneta, mutta sen tuntumasta löytyy nuorempaa rajamerkkityyppiä edustava kiviladelma. Laaskallion pyykki kohoaa männikön takana juhlavana, lähes linnamaisena rakenteena. Se on yllättävän massiivinen ja tuo mieleen pikemminkin hautamonumentin kuin rajamerkin.

Noin metrin korkuisen, kylmämuuratun kivilatomuksen sivut ovat 2,5 metriä, ja latomuksen kulmissa seisoo neljä pystykiveä. Komeuden kruunaa keskellä kohoava, noin kaksimetrinen kivipaasi, johon on kaiverrettu nimikirjaimia ja vuosiluku 1798.

Muutaman metrin päässä ladelman lounaispuolella sijaitsee kaksi niin kutsuttua viisarikiveä eli rajalinjalle sijoitettua merkkiä, jotka osoittavat rajalinjan suunnan. Kolmas viisarikivi löytyy pyykin itäpuolelta.

Kurjenrahkan kansallispuistossa sijaitseva Kuhankuonon rajakivi on yksi Suomen tunnetuimmista rajakivistä. Vanhin maininta kivestä on peräisin vuodelta 1381. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Koostaan huolimatta Laaskallion rajapyykki on melko tuntematon. Sen sijaan noin kahdeksan kilometrin päässä sijaitseva Kuhankuonon rajakivi lukeutuu Suomen tunnetuimpiin. Vanhimmat Kuhankuonon rajakivestä kertovat kirjalliset tiedot ovat vuodelta 1381, jolloin paikka luetteloitiin Maskun ja Nousiaisten pitäjien rajapaikoiksi.

Jo 1300-luvulla kivellä kohtasivat seitsemän pitäjän rajat. Alkuperäisiin kuntiin kuuluivat Pöytyä, Lieto, Maaria, Rusko, Masku, Nousiainen ja Mynämäki. 1800-luvun puolivälissä kiveen rajautuneita kuntia oli kahdeksan.

Vielä 1990-luvun alussa rajakivelle johti vain heppoiset, suoveden pehmittämät pitkospuut. Paikan retkeilyrakenteet ja opasteet ovat parantuneet merkittävästi alueelle vuonna 1998 perustetun Kurjenrahkan kansallispuiston myötä.

Vuonna 2006 reitti Kurjenpesän luontotalolta rajakivelle kunnostettiin ja muutettiin esteettömäksi, joten nykyään merkittävällä rajapaikalla vierailu onnistuu myös pyörätuolilla, rollaattorilla tai lastenvaunujen kanssa kulkevalta.

2000-luvun suurista kuntaliitoksista huolimatta on Kuhankuono yhä seitsemän kunnan rajakivi. Se on kelpo saavutus, sillä monet rajakivet ovat menettäneet alkuperäisen merkityksensä.

Laajan louhikon keskellä sijaitseva Jääkolunpyykki on kolmen kunnan, Kinnulan, Pihtiputaan ja Reisjärven, rajakivi, ja sitä on pidetty myös Pähkinäsaaren rauhan mahdollisena rajakivenä. Kivessä on eri-ikäisiä hakkauksia. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Hyvä esimerkki alkuperäisen merkityksensä menettäneestä rajakivestä on Hämeenlinnassa kuuluisan Härkätien varrella sijaitseva Palsankallion rajakivi, joka on mainittu rajapaikkana jo 1530-luvulla.

Silloin kivellä kohtasivat seitsemän pitäjän eli Lopen, Tammelan, Urjalan, Sääksmäen, Kalvolan, Hattulan ja Vanajan rajat.

Tien varrella sijaitsevan melko vaatimattoman siirtolohkareen päälle on kaiverrettu vajaat 40 senttiä halkaisijaltaan oleva ympyrä. Sen keskellä on kuoppa, josta on kaiverrettu lähtemään seitsemän rajoja kuvaavaa linjaa.

Palsankallion rajakiven luona olevan opaskyltin mukaan lohkareen tärkein tehtävä liittyi sitä sivuavan Härkätien kunnossapitoon ja kauttakulkuoikeuksiin. Pitäjät, joiden alueella tie kulki, vastasivat myös tien kunnossapidosta.

Tonttien, kylien ja pitäjien rajojen lisäksi rajakivet voivat merkitä maakuntien ja läänien, jopa valtakuntien rajoja.

Vanhimmat Suomen ja Venäjän rajalla edelleen käytössä olevista rajamerkeistä ovat peräisin Täyssinän rauhan ajoilta vuodelta 1595. Tällaisia rajamerkkejä ovat Kuhmon Rajakankaankivi ja Miinoankivi sekä Suomussalmen Sarvikivi.

Itäistä rajaa osoittavia, vanhoja rajamerkkejä on tehty myös Pähkinäsaaren, Stolbovan, Uudenkaupungin ja Turun rauhan sekä viime sotien jälkeen.

Ruotsin ja Novgorodin vuonna 1323 solmima Pähkinäsaaren rauha tuotti ensimmäiset Suomesta löytyvät valtioiden väliset rajakivet. Rajan oletettuja pyykkejä ovat olleet muun muassa edelleen rajakivinä palvelevat Pyhäjoen Hanhikivi ja Pielaveden Rillankivi. Mikäli ne kyettäisiin vahvistamaan Pähkinäsaaren rauhan rajamerkeiksi, ne olisivat vanhimpia Suomen ja Venäjän välisiä rajakiviä.

Nykyisin vain kiinteistöjen rajalla seisova Riitavaha on entinen Kiskon, Suomusjärven, Muurlan ja Kiikalan välinen rajakivi. Rajariidoista nimensä saaneeseen kiveen on kaiverrettu vuosiluku 1786. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Pohjoisessa rajakivet muistuttavat poropaimentolaisuuden ajasta, jonka tuhoksi koituivat 1800-luvun rajasulut.

Utsjoella, Tenojoen Kivikoskessa lepää mahtava lohkare, Kuninkaankivi. Matalan veden aikaan kivi on vesirajassa, mutta tulvien aikaan se jää kauas rannasta. Muistitiedon mukaan lohkare on ollut muinoin Tenon kalastajien seitakivi, joka menetti merkityksensä, kun siitä tehtiin rajakivi 1700-luvun rajakäynnissä. Kuninkaankiven kylkeen on hakattu kuningas Adolf Fredrikin nimikirjaimet, hallitsijan kruunumonogrammi ja vuosiluku 1766.

Tenon rannoilta löytyy kaikkiaan kolme Kuninkaankiveä. Toinen kivistä sijaitsee Vetsikossa, Utsjoen taajaman itäpuolella. Nimestään huolimatta rajamerkki on hakattu rantakallioon, ei kiveen. Kolmas, Ylä-Tenolla sijaitsevaksi mainittu Kuninkaan kivi löytyy Norjan puolelta, Kaarasjoen ja Tenojoen yhtymäkohdasta.

Kuninkaankivet ovat Strömstadin vuoden 1751 rajankäynnin aikaisia rajamerkkejä. Tällöin virallistettiin Tanska-Norjan ja Ruotsi-Suomen rajat. Rajankäynnistä huolimatta saamelaiset saivat vanhan tavan mukaan liikkua alueillaan rajoista välittämättä.

Lopulta valtioiden väliset erimielisyydet johtivat siihen, että Venäjä sulki Norjan ja Suomen välisen rajan. Poronhoitajien liikkumisen rajoittaminen oli kuolinisku paimentolaiselle elämäntavalle.

Rajalinjat ovat aiheuttaneet vuosisatojen mittaan lukuisia riitoja. Rajariitojen vuoksi rajapaikoista on säilynyt runsaasti tietoja ja tarinoita.

Esimerkiksi Riihimäen komeat Kassoskivet ovat Isoonjakoon liittyvä rajakivi, jossa muistitietojen mukaan suoritettiin isojako 1700-luvun lopulla ja jossa rajapisteeksi sovittiin Kassoskivien korkein kohta.

Jakoa toteutti kaksi maanmittaria, ja maanjaossa he valitsivat rajapisteeksi vierekkäisten lohkareiden päältä eri pisteet. Tämä aiheutti pitkään jatkuneen epätietoisuuden ja vuosikausien käräjäkierteen, kunnes asia viimein ratkaistiin viranomaispäätöksellä.

Miestappoon asti äityneestä rajariidasta muistuttaa vuoden 1786 kaiverruksella varustettu Riitavaha, entinen Kiskon, Suomusjärven, Muurlan ja Kiikalan välinen rajakivi.

Vanhoja rajakiviä ja muita rajamerkkejä löytyy kaikkialta Suomesta. Monin paikoin tiedot niiden sijainneista ovat painuneet unholaan. Helpoimmin vanhojen rajapaikkojen jäljille pääsee Museoviraston muinaisjäännösrekisterin kautta. Vanhojen rajojen kartoittaminen ja merkkien etsiminen voi parhaimmillaan olla nykyajan löytöretkeilyä.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2020.

• Monet vanhoista rajamerkeistä ovat yhä käytössä, ja myös uudet rajat merkitään erilaisilla rajamerkeillä.
• Nykyaikana yleisimpiä rajamerkkejä ovat metalliset putki- ja pulttipyykit sekä betonipyykit, mutta voi rajalle pystyttää myös perinteikkään kivilatomuksen. Virallinen kivilatomus on neliskulmainen, ja siinä tulee olla numerolla varustettu merkkikivi.
• Nykyisin rajamerkin tärkein tieto on numero, joka vastaa toimituskartalla ja kiinteistörekisterikartalla olevaa numeroa.
• Rajamerkin siirto, uusiminen, rajankulun määrittäminen ja sen muuttaminen ovat maanmittausinsinöörille kuuluvia töitä. Mahdolliset epäselvyydet selvitetään virallisen rajankäynnin avulla.

• Rajakivi: rajaa osoittava luonnonkivi
• Rajalinja: rajamerkkien välinen suora linja
• Rajan avaus: puiden raivaus rajalinjalta
• Rajankäynti: toimitus, jossa selvitetään kiinteistörajan paikka
• Rajapyykki: rajaa osoittava rakennettu rajamerkki
• Viisarikivi: rajalinjalle sijoitettu merkki, joka osoittaa rajalinjan suunnan