Harkovanpoppeli on 20–30-metriseksi kasvava näyttävä koristepuu. Sen oksat kasvavat yläviistoon niin, että latvuksesta kehittyy kauniin suppilomainen. Kuva: Helsingin kaupunkiympäristö
Jaakko Saarinen löysi elämäntehtävänsä sattumalta – varjelee harvinaisia puita
Erikoispuiden asiantuntijan, dendrologi Jaakko Saarisen elämäntehtävä on säilyttää arvokkaita kasveja, olivat ne sitten vanhoja koristekasveja tai uhanalaisia luonnonkasveja.Tilaajalle
Toissa kesänä istutettu amerikankastanja kasvaa virkeänä Sääksmäen kirkon tapulin kupeessa. Se on peräisin Appalakeille tehdyltä siemenkeruumatkalta. Puu oli aikoinaan yleinen alueella, mutta hävisi lähes tyystin kastanjansurman seurauksena. Kuva: Jarkko SirkiäHelsinkiin istutettiin kesäkuussa Suomen harvinaisimpiin puihin kuuluva harkovanpoppeli. Niitä oli Suomessa tiettävästi enää kaksi.
Toinen kasvaa Helsingin Kasvitieteellisessä puutarhassa, toinen noin satavuotias yksilö Helsingin Kalliossa. Nyt istutettu taimi on sen jälkeläinen.
”Satuin paikalle keväällä 2002, kun arboristit nosturin kanssa leikkasivat sitä. Sain pistokasmateriaalia, mutta se ei lähtenyt silloin kasvamaan meillä eikä muuallakaan, minne toimitin pistokkaita”, elimäkeläisen Mustilan arboretumin dendrologi eli puulajitutkija Jaakko Saarinen kertoo.
Saarinen palasi puun juurelle Kallioon uudelleen muutama vuosi sitten.
”Silloin keräsin myrskyn pudottamia oksia, joista yksi lähti kasvamaan.”
Harkovanpoppelin istuttaminen oli symbolinen ele sotaa käyvän Ukrainan tukemiseksi. Harkova on Ukrainan toiseksi suurin kaupunki.
Harkovanpoppelin nopeakasvuisuus herätti 1900-luvun alkupuolella innostusta, ja sitä istutettiin varsinkin Saksaan Reinin laaksoon. Sieltä sitä on luultavasti tuotu Suomeenkin.
”Uusien puulajien istuttaminen oli sen ajan kulttuuria yleisesti. Myös poppelit kiinnostivat, ja niitä koetettiin metsäviljelläkin.”
Saarisen mukaan 1800–1900-lukujen taitteessa elettiin erikoispuuharrastuksen ensimmäistä kultakautta. ”Dendrologia oli silloin herrasväen ja oppineitten harrastus, mutta myös Suomen vasta perustetut tutkimuslaitokset ottivat uuden lajiston kokeilut vakavasti.”
Onko ensimmäisen kultakautta seurannut toinenkin?
"Sellainen alkoi 1990-luvulla, joten elämme sitä nyt. Toisen kultakauden käynnistymiseen vaikuttivat muun muassa Neuvostoliiton romahtaminen ja Venäjän Kaukoidän yhteyksien avautuminen sekä Mustilan ja yliopistojen siemenkeruumatkat. Suomi myös liittyi EU:hun ja kauppa vapautui. Tuli internet.”
Nykyisin harrastajia on kaikista kansanryhmistä ja jokaisella harrastajalla on omat kiinnostuksenkohteensa.
Saarinen arvelee, että osa harrastajista keräilee kasveja kuin postimerkkejä. Osa on suuntautunut esteettisesti ja rakentaa kasveista kokonaisuuksia. Osa harrastaa hyötykasveja tai on ottanut erikoispuut osaksi metsänviljelyä.
”Toisen kultakauden käynnistymiseen vaikuttivat muun muassa Neuvostoliiton romahtaminen ja Venäjän Kaukoidän yhteyksien avautuminen sekä Mustilan ja yliopistojen siemenkeruumatkat.”
Riippakeltasalava on Günter Brüninghausin löytö, jonka hän näki junan ikkunasta Tuusulassa. Brüninghaus meni myöhemmin käymään paikanpäällä ja sai ottaa salavasta lisäysmateriaalia. Omistajien mukaan puu oli tuotu aikoinaan Unkarista. Kuva: Jarkko SirkiäMusiikkitiedettä, kirkkomusiikkia ja kirjallisuutta opiskellut Saarinen tempautui puiden maailmaan sattumalta.
”Etsiskelin musiikkialan kesätöitä, mutta oma ala ei tärpännyt. Halusin pois Helsingistä, ja pääsin Mustilan arboretumiin. Sinne olen jäänyt.”
Saarinen tajusi, että puihin liittyy valtava määrä kulttuurihistoriaa, kuten musiikkiin ja kirjallisuuteenkin.
Jostain syystä osa ihmisistä on viehättynyt puista harrastukseksi asti. Näin on ollut Saarisen mukaan jo vuosituhansien takaisesta Mesopotamiasta lähtien.
”Puuharrastuksessa on jotain perusinhimillistä. Monimuotoinen ympäristö ruokkii ihmistä. Jos ympäristö on yksitoikkoinen, ajatuksetkin käyvät yksitoikkoisiksi.”
Saarinen siteeraa Mustilan arboretumin perustajaa Axel Fredrik Tigerstedtiä. Hän istutti puita metsiköiksi ”saadakseen silmälle vaihtelua, ja tullakseen kenties samalla toimittaneeksi jotain hyödyllistä”. Sitä mistä lopulta on eniten hyötyä, ei voi Saarisen mielestä nähdä ennalta.
Seitsensormiaralia viihtyy Sääksmäen kirkkomaalla, vaikka se on Koillis-Aasian kylmätalvisten lehtometsien laji. Tämän yksilön siemen on peräisin Vladivostokista 2009 ostetusta siemenerästä. Kuva: Jarkko Sirkiä”Puuharrastuksessa on jotain perusinhimillistä. Monimuotoinen ympäristö ruokkii ihmistä.”
Saarisen työ Mustilassa on olla kävelevä tietopankki. Yleisölle tämä näkyy vierailijoiden opastuksilla, mutta perustyötä on kasveihin liittyvän käytännön tiedon etsintä, tallentaminen ja jakaminen arboretumin hoito- ja kehitystyössä. Saarinen myös etsii alati uusia kokeiltavia kasveja.
Yhtä lempikasvia hänellä ei ole – kuinka voisikaan, kun lajeja on niin valtavan paljon.
”Kasvikokoelman rakentamisessa ja hoidossa minua kiinnostaa arvokkaiden kasvien säilyttäminen, oli sitten kyse vanhoista koristekasveista tai uhanalaisista luonnonkasveista.”
Saarinen lomailee Valkeakosken Sääksmäellä, vanhalla kotipaikkakunnallaan. Dendrologi vie meidät Sääksmäen kirkolle, jonka ympäristössä hänellä on projekti seurakuntapuutarhurin kanssa.
”Alueelta on jouduttu poistamaan paljon vanhoja puita, joiden tilalle istutamme uusia.”
Eikä mitä tahansa uusia, vaan vanhaa kulttuurilajistoa sekä siemenkeruumatkojen tuliaisia. Osa istutuksista kytkeytyy symbolisesti kirkkopyhien tematiikkaan.
Yksi toissa kesän istutuksista on amerikankastanja, jonka tarina kuvaa hyvin Saarisen missiota, elämäntehtävää.
Puu on peräisin Mustilan vuonna 2017 Pohjois-Amerikan Appalakeille tekemältä siemenkeruumatkalta. Appalakeilla on paljon ”ilmastopakolaisia” eli jäänteitä kylmemmän ilmaston ajoilta.
”Kastanja oli aikoinaan yleinen itäisessä Pohjois-Amerikassa, ja erittäin tärkeä sekä ihmisille että eläimille. 1900-luvun alussa kastanjansurma hävitti metsät. Myös ihminen osallistui hävitykseen pelastaakseen arvokkaan puutavaran. Näin menetettiin arvokkaita geenivaroja, kun taudille vastustuskykyisetkin yksilöt kaadettiin.”
Paikallisopas neuvoi Etelä-Appalakeilta useita paikkoja, joissa oli taudilta säästyneitä, siementä tuottavia puita. Sääksmäen puu on kasvatettu yhden sellaisen siemenestä.
”Mustajalopähkinän kasvattamista Suomessa on pidetty mahdottomana, mutta kyllä se täällä viihtyy, jos siementen alkuperä on sopiva”, Jaakko Saarinen toteaa. Kuvan yksilön siemen on Mordenin tutkimusasemalta Kanadan Manitobasta. Kuva: Jarkko SirkiäErikoispuiden lisäämisellä ja jalostuksella voi olla muutakin merkitystä kuin monimuotoisuuden vaaliminen. Mustilasta voi löytyä viherrakentamiseen, puutarhaan tai metsänviljelyyn tärkeitä täydennyslajeja lisääntyvien riskien maailmassa.
Harrastajia kiehtovat juuri nyt pähkinäkasvit, ja koekasvatuksesta on käynnistetty hanke.
”Pähkinä on aikoinaan ollut merkittävä ravinnon ja elannon lähde Suomessakin. Suurin osa maailman hasselpähkinöistä tulee tällä hetkellä Turkista ja Georgiasta. Tällaisesta yhden alueen riippuvaisuudesta voi tulla ongelma.”
Myös Sääksmäen lumihortensia on Appalakien siemenkeruumatkan tuliaisia. Sen lehdet ovat alta aivan valkoiset, joten pensas välkkyy tuulella osin valkoisena. Lajia ei ole Saarisen mukaan aiemmin kasvatettu Suomessa eikä juuri muuallakaan Euroopassa. Kuva: Jarkko SirkiäSuomea ei äkkiseltään osaa pitää hyvänä kasvupaikkana eksoottisille puille, mutta Saarinen romuttaa käsitystä.
”On hämmästyttävää, miten moni kasvilaji täällä viihtyy, jos siementen alkuperä on meille sopiva ja kasvupaikka ymmärryksellä valittu.”
Erikoispuista kiinnostuneita uusia harrastajia Saarinen neuvoo hakeutumaan kaltaistensa joukkoon.
”Alalla on paljon hiljaista tietoa. Ideoiden vaihtamiseen Dendrologian seura on hyvä paikka, samoin Mustilan ystävät.”
”Lisää tietoa voi ammentaa kirjoista. Myös internetistä löytyy tietoa, vaikkakin suomeksi sitä on vähän.”
Samettisumakilla on koristeelliset lehdet. Niiden syysväri tulee hehkumaan keltaisen, oranssin, punaisen ja violetin sävyissä. Jaakko Saarinen tarkistaa istutuksia vanhempiensa Sani-koiran kanssa. Kuva: Jarkko SirkiäLue myös
Kouvolassa sijaitseva Arboretum Mustila on valittu Vuoden retkipaikaksi
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
