

Sellaista moottorisahaa ei ole vielä eteen tullut, jota vihantilainen Sauli Niiranen ei olisi huoltanut käyntikuntoon.
”Toiset ovat vaatineet hieman enemmän töitä ja jopa varaosien metsästystä, mutta lähes aina on kone hörähtänyt käyntiin. Vanhat moottorisahat puoltavat kuitenkin paikkansa, sillä niitä voidaan korjata ja huoltaa perinteisin keinoin, ilman tietokonetta”, Niiranen luonnehtii.
Niirasen kotitallista löytyy toki nykypäivänkin sahoihin tarvittavaa kalustoa, mutta entisöinnistä kiinnostunut konemies viihtyy parhaiten vanhemman kaluston parissa.
”Onnistumisen ilo on selkeästi isompi, kun kymmeniä vuosia palvellut rautajärkäle saa jatkoaikaa. Vanhaa kalustoa on myös mukavampi huoltaa ja korjata, sillä tekniikka on yksinkertaista ja selkeää. Lisäksi varaosien saatavuus on kohtalaisen hyvä. Ja jos ei löydy, kierrellään rompetoreja ja kilautellaan kavereille.”
”Satasella saa jotakin, mutta lajin helmet nousevat tuhansiin, jopa viiteen tuhanteen euroon.”
Sauli Niiranen on itseoppinut sahojen entisöijä, mutta taustalta löytyy myös alan koulutusta.
”Suoritin 1980-luvulla moottorisahojen huoltokurssin. Koulutus oli lyhyt, mutta opettavainen. Yksi tärkeimmistä oli sahan purku osiin, sen kasaaminen ja käynnistäminen. Ja yhtään osaa ei saanut jäädä ylitse. Samalla opeteltiin myös työkalujen oikeaoppinen käyttö.”
Koulutuksen myötä Niiranen sai Jonseredin- ja Stihlin -merkkihuolto-oikeudet, mutta mieluinen ala jäi kuitenkin harrastuspohjalle.

Parhaimmillaan Niirasen tallista on löytynyt noin sata erilaista moottorisahaa.
Ajan juoksussa määrä on pudonnut murto-osaan, mutta jäljelle ovat kuitenkin lajin helmet.
Harvinaisuuksien joukosta löytyy muun muassa 1960-luvun amerikkalaiskaunotar, teräketjuton Wright.
Keräilyhelmiin lukeutuu myös venäläinen Druzhba, vuosimallia 1993. Sahan erikoisuus on kääntyvä laippa.
”Saha on myös monikäyttäinen, sillä siihen saa kytkettyä monenlaisia laitteita, peltojyrsimestä aggregaattiin.”
Niirasen mukaan venäläinen Druzhba oli pääroolissa silloin, kun tekeillä oli Suomen ja Venäjän välinen raja.
”Venäläiset ahkeroivat konevoimalla, mutta suomalaiset luottivat raakaan voimaan ja vetivät näreikköä sileäksi pokasahalla.”
”Siinä piti olla metsurilla puuroa alla, kun teki savottaa keskimäärin kymmenkiloisella järkäleellä.”
Sauli Niirasella on vuosikymmenten kokemus erilaisista moottorisahoista.
”Ennen oli niin miehet kuin sahatkin rautaa. Siinä piti olla metsurilla puuroa alla, kun teki savottaa keskimäärin kymmenkiloisella järkäleellä. Nykyään moottorisahoissa käytetään muovia, joten painoluokka on keventynyt, mutta valitettavasti myös kestävyys heikentynyt. Toki nykyajan sahoista löytyy loistoyksilöitäkin, mutta myös ’hoppusahoja’, joiden käyttövoima riittää vain harrasteluun.”
Vanhojen sahojen keräilijä on tottunut myös siihen, että harvinaisilla yksilöillä on hintalappu.
”Satasella saa jotakin, mutta lajin helmet nousevat tuhansiin, jopa viiteen tuhanteen euroon. Moottorisahat säilyttävät kuitenkin arvonsa, joten aina näistä omansa saa pois”, Niiranen tietää.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
