Hakelämmölle on vielä tilausta
JOENSUU (MT)
”Puu ei ole meiltä loppunut ikinä, vaikka sitä alkuun pelättiin”, esittelee Tuomo Turunen Enon Energiaosuuskunnan toimintaa Lapista saakka saapuneille opintomatkalaisille.
Rovaniemeläinen projektipäällikkö Reijo Väisänen luotsaa Hyvillä käytänteillä Lapin bioenergia-ala kasvuun -hanketta. Hän kertoo, että vierailun tarkoitus on kuulla, mitä virheitä ei ainakaan kannata tehdä.
”Lapissa on jo hakeosuuskuntia, mutta yhtä lailla siellä on vielä potentiaalia perustaa uusia yhtiöitä ja voimaloita. Meillä Lapissa ehkä julkisen hallinnon rooli on perinteisesti ollut isompi kuin muualla Suomessa. Suuriin sähköyhtiöihin on luotettu, että ne hoitavat homman”, Suomen metsäkeskuksen Lapin alueyksikössä työskenlevä Väisänen kertoo.
Metsäpalvelu Turunen Oy:tä Enossa päätyökseen johtava Turunen puolestaan on ollut perustamassa nyt noin 50 jäsenen Enon energiaosuuskuntaa ja hankkii nykyisellään oman yhtiönsä kautta puuta myös osuuskunnan tarpeisiin ja myy muutoinkin työpanostaan osuuskunnalle.
”Urakointisopimukset kannattaa laatia niin, että niihin jää yrittäjäriski. Meidän laitoksenhoitajista, jotka myyvät osuuskunnalle palveluksiaan, kaksi on joutunut kiistoihin verottajan kanssa. Työtä on pidetty liian säännöllisenä ja riskittömänä”, Turunen selvittää.
Hakelämmityksen taustalla on tuolloin vielä itsenäisen Enon kunnan strateginen päätös, jolla kunta alkoi vähitellen siirtyä kotimaiseen energiaan.
”Tuuri sattui kodilleen, kun kunnanjohtaja oli kotimaisen energian puolella”, myhäilee Turunen.
Alkuun Enossa kunta rakensi koulua ja liikuntatiloja varten oman lämpölaitoksensa vuonna 2000. Sittemmin osuuskunta osti sen ja rakensi yhdysputken oman ja kunnan laitoksen välille.
Vuonna 2001 rakennettiin kolmas yhden megawatin laitos silloisen Enon toiseen taajamaan Uimaharjuun. Nyt Uimaharjussa on yhteensä kahden megan laitos, joka polttaa öljyä varavoimana.
Osuuskunta rakensi vuonna 2004 kolmannen lämpölaitoksen Enon taajamaan. Sen kokoluokka on kaksi megawattituntia.
”Kun rakennatte lämpövoimaloita, muistakaa riittävän isot terminaalivarastot hakkeelle ja viikon varasto öljyllekin olisi hyvä”, Turunen neuvoo.
Yksi keino saada kunta myötämieliseksi lämpöosuuskunnalle on antaa sille maksuaikaa liittymismaksuun esimerkiksi kymmenen vuotta 4–6 prosentin korolla.
”Sillä keinoin saimme kunnalta takauksen lainalle, mikä pudotti ratkaisevasti korkoa.”
Vierailulla todettiin, että tieto on valtavasti netissä, mutta se on hajallaan. Laitetoimittajat kertovat omasta näkökulmastaan ja käyttäjät omastaan.
Sodankyläläinen Seppo Kaaretkoski rakensi vuosi sitten oman pienen lämpökeskuksensa vanhalle koululleen, jossa tarjoaa matkailupalveluita.
”Siellä on 80 kilowatin kattila, joten siruseltahan se tuntuu tämän kahden megawatin kattilakokonaisuuden rinnalla”, Kaaretkoski kertoi Enon voimalan kattiloiden pesiin kurkkiessaan.
Hän vaihtoi innokkaasti kokemuksia Enon voimalan käyttöpäällikön Vesa Mutasen kanssa, joka on myös kotiinsa rakentanut 50 kilowatin voimalan.
Osuuskuntamallin hyvinä puolina pidettiin ison joukon ihmisiä sitoutumista hankkeen taakse, mutta huonona puolena sitä, ettei laajentumista uskalleta helposti toteuttaa ellei mukana ole ”muutamaa hullua”, kuten Turunen veisteli.
Enon energiaosuuskunnalla velat olivat suurimmillaan kaksi miljoonaa, mutta se on velaton ja pystynyt maksamaan jälkitiliäkin hakettaneille osakkailleen.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
