Väljennyshakkuulla mäntymetsä uudistuu luontaisesti - ”Metsänomistaja ei voi hävitä kokeilemalla sitä”, sanoo Mikko Hyppönen
Uudistuskypsyyttä lähestyvä männikkö tuottaa uudet taimet ilmaiseksi, kunhan kasvupaikka soveltuu luontaiseen uudistamiseen. Väljennyshakkuu kertoo, voidaanko kallis keinollinen uudistaminen ohittaa.Tilaajalle
Väljennyshakkuussa valtapuut jatkavat parasta arvokasvuaan. Samalla uudistuskypsän metsän kiertoaika jatkuu ja metsä pysyy peitteisenä. Kuva: Kari LindholmVäljennyshakkuu on metsän uudistamiseen valmistava kasvatushakkuu. Kustannustietoiselle ja tuloshakuiselle metsänomistajalle se on tutustumisen arvoinen menetelmä mäntymetsän uudistamiseksi.
Männikön luontaisia alikasvoksia kannattaa hyödyntää uudistamisessa, sillä ne ovat ilmaisia.
”Metsänomistaja ei voi hävitä kokeilemalla väljennyshakkuuta, mikäli kasvupaikka vain soveltuu luontaiseen uudistamiseen”, sanoo Luonnonvarakeskuksen ulkopuolinen tutkija, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Mikko Hyppönen.
Peitteisyys säilyy
Hyppösen mukaan väljennyshakkuu on käyttökelpoinen menetelmä koko maassa.
Se sopii männiköiden luontaisen uudistamisen valmisteluun kuivilla ja kuivahkoilla kangasmailla. Väljennyshakkuulla pyritään saamaan alue taimettumaan jo ennen uudistushakkuuta.
Monille metsänomistajille on tärkeää, että metsä säilyy metsän näköisenä hakkuista huolimatta. Väljennyshakkuussa metsän peitteisyys säilyy pitkään.
Väljennyshakkuu on merkittävä menetelmä varsinkin Lapissa. Metsähallitus suosii sitä soveltuvilla kasvupaikoilla metsän peitteisyyden säilyttämisen takia ja kustannussyistä.
”Hakkaamme väljennettävät metsät yleensä 400–600 rungon hehtaaritiheyteen. Luontainen uudistaminen on edullinen tapa metsän uudistamiseksi. Metsän peitteisyydellä on merkitystä poronhoidolle ja matkailulle”, kertoo Metsähallituksen tiimiesimies Kari Koivumaa Kittilästä.
Taimikkoa odotetaan
Väljennyshakkuussa uudistuskypsyyttä lähestyvään mäntymetsään tehdään reipas harvennus viimeistään 10–15 vuotta ennen päätehakkuuta. Kasvuun jätetään harvennusohjeiden alarajalle riittävä runkoluku.
Väljennyshakkuu saattaa pudottaa metsikön pohjapinta-alan niin matalaksi, että toimenpiteestä syntyy metsälain tarkoittama uudistamisvelvoite. Silloin kysymyksessä on tiheä siemenpuuhakkuu.
Väljennyksessä puiden juuristo vahvistuu kestämään tuulta, latvukset tuuhettuvat ja siementuotanto kiihtyy. Metsäpohjan luontaisesti syntynyt taimiaines saa lisää valoa ja kasvutilaa, ja syntyy uusia taimia. Samalla valtapuusto järeytyy.
Taimettumista on hyvä seurata säännöllisesti. Uutta taimikkoa voi odottaa 10–15 vuoden kuluessa metsän väljentämisestä. Usein taimet nousevat huomattavasti aiemminkin. Keväästä pidentyneet kasvukaudet ja kohonneet lämpösummat auttavat männyn taimettumista.
Paljastava keino
Väljennyshakkuu paljastaa kasvupaikan taimettumisherkkyyden.
”Mikäli taimikkoa ei kuitenkaan synny, tässä vaiheessa tehdään siemenpuuhakkuu ja maanmuokkaus, tai vaihtoehtoisesti metsänviljely keinollisen uudistamisen avulla”, Hyppönen sanoo.
Keinollisessa uudistamisessa käytettävä jalostettu taimiaines on luontaista taimiainesta nopeakasvuisempaa mutta usein myös alttiimpaa monille kasvitaudeille.
”Jalostettu taimi toisaalta kasvaa lumirajan yläpuolelle nopeammin, joten se altistuu talvihomeelle vähemmän kuin hidaskasvuisempi luonnontaimi.”
Säästää rahaa
Jos alue on taimettunut, väljennyshakkuu säästää paitsi työtä ja rahaa myös aikaa. Luontaisesti syntynyt alikasvos voi olla jo metrin mittaista siinä vaiheessa, kun viereistä päätehakkuukohdetta vasta muokataan.
Keinollinen uudistaminen, jossa tehdään maanmuokkaus ja kylvö tai istutus, maksaa jopa 1 000 euroa hehtaarilta kohteesta ja menetelmistä riippuen. Metsänuudistamiseen ei myönnetä enää valtion tukea, joten luontaiset uudistamismenetelmät ovat entistä kiinnostavampia.
Keinollinen uudistaminen on kallista metsän päätehakkuutuloon suhteutettuna varsinkin Pohjois-Suomessa, jossa uudistettavia hehtaareitakin on usein enemmän kuin etelän metsissä.
”Väljennyshakkuun ja luontaisen uudistamisen mahdollisuudet kannattaa siksi käyttää hyväksi mahdollisimman tehokkaasti”, Mikko Hyppönen toteaa.
Eteläisessä Suomessa hehtaarikohtainen päätehakkuutulo voi olla pohjoiseen verrattuna jopa nelinkertainen.
Edullisuutensa takia väljennyshakkuu on perusteltua etenkin Lapissa, jossa myös riittää luontaiseen uudistamiseen soveltuvia kasvumaita. Säästö kompensoi viljelymetsän mahdollisesti nopeamman kierron.
Ylispuut pois taimikosta
Mikäli väljennyshakkuun tuloksena on saatu täystiheä alikasvos, voidaan ylispuut poistaa taimikon päältä yhdellä kertaa.
Jos taimikossa on aukkoisuutta, voidaan puusto hakata vielä harvahkoon siemenpuuasentoon uudistumisen varmistamiseksi.
Jos taimettumisesta ei näy merkkejä väljennyshakkuun jälkeen, siemenpuuhakkuun vaihtoehtona on myös avohakkuu ja männyn kylvö.
Siemenpuuhakkuussa hehtaarille jätetään 20–30 runkoa siemenpuiksi, jotka korjataan vasta ensiharvennuksen yhteydessä.
”Kasvatushakkuissa ajourat tehdään noin 20 metrin välein. Taimikkoa ei saa turmella koneilla”, Hyppönen tähdentää.
Jäävien puiden valinnassa monitoimikoneen kuljettajalta vaaditaan ammattitaitoa niin siemenpuu- kuin väljennyshakkuussa. Parhaat puut, joissa on suuri elävä latvus, kannattaa jättää siementämään.
Ylispuiden poiston viivästyminen aiheuttaa taimikkoon aukkoisuutta, joka tunnetaan pesuvati-ilmiönä.
Huonosti tunnettu
Männyn luontaista uudistumiskykyä Pohjois-Suomessa kuvastavat mäntyvaltaisiin metsiköihin ilman ihmisen toimenpiteitä syntyneet, metsän uudistamiseen käyttökelpoiset mäntyalikasvokset.
Männyn luontaisesta uudistamisesta väitöskirjansa tehnyt Hyppönen toteaa, että luontaisiin alikasvostaimikoihin suhtauduttiin aikaisemmin epäilevästi mutta nyt jo myönteisemmin.
Väljennyshakkuuta suositellaan hyvän metsänhoidon ohjeissa, mutta menetelmä tunnetaan huonosti.
”Syynä varovaisuuteen on ollut epätietoisuus alikasvoksen elpymisestä, pienten taimien huono ulkomuoto sekä huomattava pituusvaihtelu, aukkoisuus ja ryhmittäisyys.”
Metsäntutkimuslaitoksen professorin Risto Sarvaksen jo 1930- ja 1950-luvuilla tekemissä tutkimuksissa todetaan, että edellytykset männyn luontaiselle uudistamiselle ovat Pohjois-Suomen kosteassa ilmastossa ja suotuisissa säteilyolosuhteissa kuivilla kankailla monessa suhteessa jopa Etelä-Suomea paremmat.
Tärkeä lämpösumma
Takaiskuja luontaiselle uudistamiselle ovat aiheuttaneet kylmät kasvukaudet, joita on esiintynyt viimeksi 1960- ja 1980-luvuilla.
Ilmastoltaan äärevillä, usein korkealla sijaitsevilla kasvumailla etenkin Itä- ja Pohjois-Lapissa – ja korkeilla mailla etelämpänäkin – männyn hyvät siemensadot ovat harvinaisia.
Runsas ja hyvälaatuinen siemensato vaatii lämpöolosuhteiltaan suotuisan kasvukauden sekä ennen kukkimisvuotta että sen jälkeen. Kasvukauden riittävä lämpösumma on tärkeä tekijä männyn kukkasilmujen muodostumiselle ja siementen tuleentumiselle. Vajaa tuleentuminen johtaa alhaiseen itävyyteen.
Metsien luontainen uudistaminen on jälleen yleistynyt kasvukausien lämmettyä 1980-luvulta lähtien.
Väljennyshakkuut löytävät vähitellen sijansa yksityismetsissä.
”Nykyisin noin puolet Lapin metsistä uudistetaan luontaisesti ja puolet viljellen”, Hyppönen sanoo.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 6/2016.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
