Luonto-Liiton kampanja vaatii Helsingin lähimetsiin rakentamisen lopettamista

Luonto-Liiton metsäryhmä oli keskiviikkona 25.8. muistuttamassa Helsingin kaupungin valtuutettuja monimuotoisuuden tärkeydestä. Liiton mukaan metsät ovat hyvinvoivan kaupungin elinehto.

Kaadetaan kaava, ei metsää! -kampanjassa vaaditaan kaavahankkeita, jotka osoittavat, että kaupunkimetsiin rakentaminen perutaan ja että suunnitteilla olevien kaavojen valmistelu lopetetaan.

Toisekseen vaaditaan eri vaihtoehtojen perusteellista selvittämistä. Rakentaminen tulee keskittää jo rakennettuihin ympäristöihin ja sopeuttaa kaupungin väestönkasvuun. Lisäksi kaavaprosessi tulee tehdä läpinäkyväksi.

Kolmannen vaatimuksen mukaan kaupunkilaisille tulee taata realistiset ja aidot mahdollisuudet osallistua omaa lähialuettaan koskevaan päätöksentekoon.

Luonto-Liitto aikoo jatkaa mielenosoituksia Helsingin kaupunginvaltuuston kokousten yhteydessä koko syksyn ajan. Lisäksi liitto aikoo järjestää lähimetsätapahtumia tehdäkseen uhatut kohteet tunnetuiksi. Kampanjassa on mukana lähimetsistä huolestuneita paikallisliikkeitä ja kansalaisia.

Luonto-Liitto nostaa esiin EU:n biodiversiteettistrategian, jonka mukaan kaikki luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät tulee suojella. Etelä-Suomessa niitä on määritelmästä riippuen noin 5–15 prosenttia metsämaasta. Vain kolme prosenttia on suojeltu.

Luonto-Liiton mukaan lähimetsät ylläpitävät kaupunkilaisten hyvinvointia ja terveyttä, joten lähiluonnon tulee olla kaikille saavutettavissa. Puistoilla ei voi korvata luonnonmetsiä.

Rakentamista tulisi suunnata viheralueiden sijaan hyödyntämättömille tonteille ja tyhjillään oleviin kiinteistöihin. Esimerkiksi Helsingissä toimistokiinteistöjen käyttöaste on alhainen ja ostoskeskuksilla on tuhansia neliömetrejä käyttämätöntä tilaa, Luonto-Liitto huomauttaa.

Liitto haluaa tuoda tiedon kaupunkimetsien tilanteesta helposti kaikkien saataville ja tehdä metsiä koskevat päätökset vuorovaikutuksessa päättäjien ja asukkaiden kanssa. Nykyään asukkaat havahtuvat lähialueidensa muutoksiin usein vasta silloin, kun päätökset on jo tehty ja vaikutusmahdollisuudet ovat huonot.