Hollannista tilattu viherkatto pidättää ja suodattaa sadevettä. Tyrnin taimet ympäröivät kaarena keltaista, sipulinmuotoista saunaa. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Taiteilijapariskunnan kuusikulmion muotoisen talon suunnittelu oli millintarkkaa työtä ‒ ”Muoto on energiataloudellisesti paras”
Kuusikulmion muotoinen talo on energiataloudellinen, ja luonnonvaloa tulee sisälle kuudesta suunnasta. Turkulainen taiteilijapariskunta rakennutti kodikseen värikylläisen ”mutteritalon”.Tilaajalle
Kuusikulmainen talo on kokonaistaideteos, ja kolmio on yksi Jan-Erik Anderssonin taiteen perusmuodoista. Kuva: Vesa-Matti VääräVastapäätä Turun linnaa ja Aurajokisuuta kohoaa Hirvensalon Retivuori. Sen juurella on kansalliskuvanveistäjä Wäinö Aaltosen vaatimaton, punainen lapsuudenkoti.
Naapurissa asuvat taiteilija Jan-Erik Andersson ja graafinen suunnittelija Marjo Malin, joiden kuusikulmion muotoinen talo on railakkaan vihreä.
Vuonna 2009 samalle tontille valmistui keltainen, lehden muotoinen Lehtitalo. Siinä pariskunta ehti asua toistakymmentä vuotta. Viime keväänä Andersson ja Malin muuttivat vanhojen omenapuitten katveesta maantien laitaan Kuusi-o-nimiseen uudisrakennukseen. Molemmat rakennukset on suunnitellut sama työpari, Jan-Erik Andersson ja arkkitehti Erkki Pitkäranta.
Talojen välissä on keltainen, sipulinmuotoinen sauna. Tontin kaikki kolme rakennusta ovat kokonaistaideteoksia.
”Mutta ennen muuta tässä on kysymys mielekkäästä asumisesta”, Andersson sanoo.
Myös Mutteritaloksi kutsutun Kuusi-o- pikkutalon katolla kukkivat keltaiset maksaruohot, ja savupiipun päällä on Anderssonin kuusiaiheinen pienoisveistos.
Anderssonin ympäristötaidetta on kaduilla ja puistoissa lukuisissa Suomen kaupungeissa ja näyttäviä teoskokonaisuuksia kouluissa, kirkoissa ja konserttisaleissa.
”Taide on minulle terapiaa, suojan rakentamista maailman pahuutta vastaan.”
Pienempään kotiin
Kuusi-on ovelta avautuu näkymä Lehtitaloon, pariskunnan vanhaan kotiin, jossa heidän Adrian-poikansa sai varttua aikuiseksi.
”Tänne Adrian sanoo tulevansa kuin mökille tai mummolaan, kun tarjoilut ovat niin hyvät”, Marjo Malin naurahtaa.
Uuden talon pinta-ala on 74 neliötä. Paljon kotosalla työskentelevä pari halusi talon, jossa kumpikin voi vetäytyä omiin oloihinsa.
Alakerrassa on tupa, yhdistetty wc ja peseytymistila sekä yhdistetty varasto ja tekninen tila. Yläkerrassa on makuuhuone, toinen vessa sekä lasioviset työtilat molemmille. Työpöydän lisäksi myös niihin mahtuu vuode.
Kuusi-o nousi puutarhan ainoalle kalliolle. Sen viereen porattiin sata metriä syvä maalämpö- ja -viilennyskaivo, jonka laitteet ja varastohyllyt vievät alakerrasta runsaat neljä neliötä. Tilaa ottaa myös portaikko, jonka alle parivuotias lapsenlapsi kömpii mielellään piiloon. Nyt siellä näkyy olevan polttopuita.
”Heta-takka lämmittää, kun pörssisähkön hinta hyppää ylös. Takassa voi valmistaa ruokaakin”, pariskunta kiittelee.
Se, että heidän uudessa kodissaan on vain puolet edellisen kodin neliöistä, ei haittaa kumpaakaan.
”Olen asunut suurimman osan elämästäni kerrostalokaksiossa”, Andersson sanoo.
”Ja Marjo arvostaa sitäkin, että tämä talo on paljon helpompi siivota.”
Portaikko on mutteritalon ainoa tila, jossa seinät on maalattu. Muualla hehkuu paljas hirsi. Kuva: Vesa-Matti VääräTalo täyttä kuusta
Kuusi-o on koristeltu runsailla kuusiornamenteilla.
”Talomme on ylistys kuusipuulle”, Andersson huudahtaa.
Ulko- ja sisäseinät ovat kuusta, seitsemänsenttistä ydinhirttä Noormarkun sahalta. Sisäpinnat on käsitelty UV-suojalla siten, ettei puu tummu vuosien saatossa. Hirsien välissä on 26 senttiä norjalaista Hunton-puukuitueristettä. Sisäkatossa samaa eristettä on 40 ja välikatossa 10 senttiä.
”Hunton on täyttä kuusipuuta eikä mitään muuta”, Jan-Erik Andersson painottaa.
Seinärakenteen malli on saatu Sveitsin Alpeilta, ja sinne Virroilla toimiva Eurohonka toimittaa tämäntyyppisiä taloja. Silloin tällöin niitä on noussut myös Suomeen, mutta Turussa Anderssonin ja Malinin talo on ensimmäinen laatuaan.
”Rakennusvalvonta vaati erillisselvitystä siitä, mihin kosteus seinässä tiivistyy. Laskelmat tehtiin, eikä ongelmaa ollut”, Andersson kertoo.
Seinärakenne tekisi mahdolliseksi myös matalaenergiatalon.
”Me halusimme kuitenkin suuret ikkunat, ja siksi tarvitsimme taloon maalämmön.”
Uimaportaiden muistutus
Ikkunasyvennykset ja sisäkatot ovat aallonharjapaneelia, kuusta sekin. Paneelit ovat täynnä oksanreikiä. Jan-Erik nauraa olleensa taivassalolaisen Larjaman puutavaraliikkeen ihanneasiakas, koska halusi sellaista tavaraa, jota ei yleensä huolita.
”Sen pinta on kiinnostavampi kuin ykköslaadussa.”
Pariskunta painottaa, että rakennukset ovat aina yhteistyötä.
”Jokainen, joka teki töitä tämän talon eteen, osallistui myös sen suunnitteluun. Tuota paneelia suositteli meidän rakennusmiehemme”, Marjo Malin kertoo.
Taloa kiertävä taidokas terassi on siperianlehtikuusta. Enää sitä ei Venäjältä saataisi.
”Ostimme viimeiset lankut”, kertoo Jan-Erik ja osoittaa porrasaskelmia, joista kaksi on tehty kahdesta pätkästä:
”Materiaali riitti juuri ja juuri.”
Meri on talosta muutaman sadan metrin päässä pusikkoisen rantakaistaleen takana. Terassille johtavat metalliset uimaportaat ovat osa puutarhan suunnitelleen ympäristötaiteilija Trudi Entwistlen teosta.
”Portaat muistuttavat ohikulkijoita ilmastonmuutoksesta. Jos ei mitään tehdä, merenpinta nousee”, Andersson sanoo.
Leikkisyys ja ilo leimaavat Jan-Erik Anderssonin taidetta. Kuva: Vesa-Matti VääräLuonto ei tee neliöitä
Uuden talon ideointi alkoi monta vuotta sitten. Suunnittelua varten Jan-Erik Andersson sai Koneen Säätiön apurahan.
”Suunnittelu oli millintarkkaa työtä. Talon pienuus teki siitä haastavaa.”
Idea kuusikulmion muotoiseen taloon tuli Turun Kupittaan raviradan totokioskista. Suojellun rakennuksen vuodelta 1948 on suunnitellut arkkitehti Erik Bryggman.
”Päädyimme Erkki Pitkärannan kanssa tähän muotoon, koska se on energiataloudellisesti paras. Luonto ei tee neliöitä, mutta kuusikulmioita löytyy monesta muustakin paikasta kuin mehiläiskennosta.”
Suunnittelijakaksikko on aina halunnut ottaa mallia luonnosta. Esimerkkeinä tästä ovat Lehtitalon lisäksi kuminan muotoinen navetta Teuvalla ja kukan muotoinen puutarhaoppilaitos Janakkalassa.
Marjo Malinin ja Jan-Erik Anderssonin tavoitteena oli rakentaa edullinen, runsaat 200 000 euroa maksava kahden hengen pikkutalo. He tiesivät kyllä, että uniikkitalolle ei voi laatia kovin tarkkaa budjettia. Mutterinmuotoisen talon jokainen huonekin on kuusikulmainen, joten millintarkkaa sahaustyötä on riittänyt.
”Ylitystä tietysti tuli”, Jan-Erik huokaa. Hän toteaa kuitenkin, että he saivat kaiken haluamansa ja sellaistakin, mikä ei ollut aivan välttämätöntä.
”Esimerkiksi joka huoneeseen tulee viilennystä.”
Omalle työlle ei hintaa laskettu. Isäntä ahkeroi talohankkeen kanssa kaksi vuotta. Samaan aikaan hänellä sattui olemaan useampi näyttely.
Marjo kertoo olleensa mukana perustusten valussa ja alakerran laatoituksessa.
”Osallistuin myös talon ulkomaalaukseen. Se oli iso työ.”
Filosofin pöytä ja 10 tuolia
Kuusi-on mittakaavan määrittivät Jan-Erik Anderssonin monet näyttelyt kiertänyt komea Filosofin pöytä sekä monitoriveistoshylly. Niiden oli mahduttava alakerran tupaan.
”Suunnittelu lähti siitä, että kannoin ne nurmikolle ja tein niiden ympärille tikuista yksi yhteen talon pohjan.”
Marjo Malin nosti modernin tuvan värimaailmaan palamisen teeman. Idean hän sai Filosofin pöydän mustanpuhuvista, ajatuksia herättävistä kuvioista.
Pöydän yläpuolella on sen valoisana vastaparina pyöreä, kuusiaiheinen teos. Arkkitehti Oliver Walterin kehälamppu valaisee kumpaakin taideteosta.
Muotoilija Philippe Starckin kymmenen tuolia kertovat, että taiteilijatalossa vietetään aika ajoin vilkasta elämää.
”Lehtitalosta jäin kaipaamaan sitä, että saatoin kutsua kotiin 50 ihmistä. Sitä emme voi enää tehdä”, Jan-Erik huokaisee.
Camilla Mobergin tulenvärinen valoteos on suunniteltu Kuusi-on tupaan. Teos symboloi kynttilää, joka oli ennen tapana sytyttää ikkunalle tervehdykseksi tulijoille.
Jan-Erikin teos Filosofin pöytä inspiroi Marjoa. Hän otti siitä tuvan teemaksi tulen, mikä näkyy niin väreissä kuin koristeaiheissa. Kuva: Vesa-Matti VääräHometta vain koristeena
Jan-Erik harmittelee, ettei pieneen kotiin juuri mahdu taidetta, vaikka kaikki sopivat tilat on hyödynnetty.
Yläkerran wc on Kristiina Mäenpään minimalistinen kokonaistaideteos. Alakerrassa voi katsella Christer Nuutisen suurta sarjakuvaa.
Ilmanvaihtoventtiilien kannetkin ovat taidetta.
”Pyysin tekoälyohjelmalta ympyränmuotoista homeornamentiikkaa”, Marjo kertoo ja vitsailee, että pitäähän talossa hometta olla. Jan-Erikin kansissa puolestaan on kissankellokuvioita.
Yläkertaan vievät portaat on sävytetty siten, että kokonaisuudesta muodostuu tulenlieska. Hirsitalon seinät laskeutuvat vähitellen, joten portaikon jokainen askelma on pitänyt kiinnittää erikseen seinään.
”Tämän hornantuutin tai helvetinkuilun maalasimme tummalla violetilla”, Jan-Erik kertoo ja sivelee portaikon seinää.
Hän kertoo, että talo oli hänen ja ”Marjo Minimalistin” välisen vuoropuhelun tulos. Keskustelua kesti niin kauan, että molempien ajatukset saatiin sovitettua yhteen.
”Kompromisseista ei ole kysymys, vaan yhteisestä näkemyksestä.”
Ikkunalistat kuin kehyksiä
Jan-Erik Andersson kiittää Kuusi-on muotoa onnistuneeksi.
”Saamme yläkertaan valoa kuudesta suunnasta. Väliovet ovat lasia, jotta luonnonvalo kulkeutuu huoneesta toiseen.”
Pikkuikkunoita on sijoiteltu eri suuntiin ja eri korkeudelle, mikä tuo taloon leikillisyyttä.
”Keksin, että jos pistää ikkunaan yhden kulman lisää, sen hinta ei siitä paljon nouse. Näin ikkunasta saa kiinnostavamman.”
Anderssonin oma työhuone on kapea. Pitkällä seinällä on vuode, jonka päiväpeite on hänen isoäitinsä virkkaama.
”Siinäkin on hieno tuo ornamentiikka.”
Lasiset pariovet avautuvat auringonlaskun suuntaan siniselle parvekkeelle, jonka kaide on täynnä kuusiornamentiikkaa. Parvekkeelta voi tähyillä Turun linnaa ja ihailla silokallion pintaa.
Kuusikulmainen makuuhuone on yllättävän avara ja ilmava.
”Jos tämä sama 13 neliötä olisi neliö tai suorakaide, tunnelma olisi tyystin toinen. Nyt olemme täällä kuin hotellissa.”
Maisemaikkunasta avautuu näkymä Retivuoren jyrkänteelle. Ikkuna on rajattu paksuin listoin kuten talon muutkin ikkunat.
”Ne ovat taulun kehys. Emme sulaudu luontoon vaan katselemme sitä kuin upeaa taideteosta”, Andersson selittää.
Makuuhuoneen ikkunasta voi ihailla myös räystäänalusien viimeistelyä. Kattopalkkien koristeelliset vihreät päät tuovat mieleen yli satavuotiaat jugendhuvilat.
Isännän vinttikamari saa avaruutta lasiovista, jotka avautuvat parvekkeelle. Kuva: Vesa-Matti VääräTaide osana arkkitehtuuria
Marjo Malinin ja Jan-Erik Anderssonin naapurit vaihtuvat tästedes usein. Lehtitalosta tuli kansainvälinen taiteilija- ja tutkijaresidenssi, jota pyörittää sitä varten perustettu yhdistys.
Aikanaan Lehtitalo oli Jan-Erik Anderssonin väitöstyön aihe Taideteollisen korkeakoulun Kuvataideakatemiaan. Kuusi-o on tohtorin jatkotutkimuksen aihe.
”Minua kiinnostaa se, miten taide voi luoda arkkitehtonisia tiloja ja olla osa talon arkkitehtuuria.”
Tästä ajatuksestaan Anderssonia on kutsuttu luennoimaan Yhdysvaltain Yaleen ja moniin muihin huippuyliopistoihin.
Aikaisemmin taloissa on ollut paljon koristeluja ja taidetta, ja sitä Jan-Erik haluaisi takaisin. Esimerkiksi 1920–30-lukujen uusklassisten talojen ulkoseinissä oli syvennyksiä patsaita varten.
”Sain siitä idean tehdä veistoshyllyt talomme jokaiseen ulkokulmaan.”
Koneen Säätiön tuella pariskunta kutsui nimekkäitä suomalaisia kuvanveistäjiä tekemään teoksiaan talon ulkoseinään.
”He saivat vapaat kädet, ja pari heistä hylkäsi heti minun hyllyni”, Andersson hohottaa.
Turussa Jan-Erik Andersson tunnetaan vanhojen puutalojen intohimoisena puolustajana. Hän arvostaa hirsirakennuksia ja menneitten sukupolvien hienoa, huolellista puusepäntyötä.
Reilut kymmenen vuotta sitten hän osallistui mielenosoituksiin, joiden tavoitteena oli saada säästetyksi 1900-luvun alun upea ja terve hirsihuvila. Kun se jyrättiin kerrostalon tieltä, taiteilija taltioi tuhon videoteokseensa Sinisen talon tuho (2011), joka löytyy YouTubesta.
Sinisen talon raunioilta Jan-Erik poimi kotiinsa räystäiden koristeelliset kannattimet. Ne kannattelevat nyt taiteilijapariskunnan uuden kodin hattuhyllyä.
3 x kotirauha
Mikä on kodissanne parasta? ”Suunnittelun taiteellinen lähtökohta on luonut taloon ainutlaatuisen tilakokemuksen.”
Mitkä ovat mielipaikkojanne? ”Talossa on useita erilaisia paikkoja, joissa on toisistaan poikkeava tunnelma. On elämys siirtyä tilasta toiseen.”
Mitä vielä haluaisitte? ”Aurinkopaneelit talon viereen.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 10/2023.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
