Raivaussahan terät kuntoon – Vinkit terän valintaan, huoltoon ja vikojen ennaltaehkäisyyn

Raivaussahan terälevyn hampaat sojottavat terälevyn reunassa vuorotellen eri suuntiin. Harituksen ansiosta terä leikkaa puuhun terälevyä paksumman sahausraon. Se on välttämätöntä, jotta terälevy mahtuu pyörimään sahausraossa väljästi ja hankaamatta rungon poikkileikkauspintoihin. Väljästä sahausraosta puru myös mahtuu sinkoutumaan pois ahtauttamatta rakoa.

Harituksen näkee katsomalla terälevyn hampaita täsmälleen levyn suuntaisesti. Eri suuntiin osoittavien hampaiden pitäisi olla korkeimmista kohdistaan erillään toisistaan. Tuliterässä terälevyssä on yleensä riittävä haritus. Jotkut sahaajat harittavat hampaat silti jo ennen ensikäyttöä.

Kun terälevy tylsyy ja sitä viilataan, hampaat lyhenevät. Samalla pienenee hampaiden haritus. Mitä enemmän viilaa, sitä useammin pitäisi harittaa. Se kannattaa tehdä heti, kun huomaa tukkoisuutta tai noin 15–20 tankin välein, jos terä on viilattu joka tankkauksella.

Jos haritus unohtuu, terä ei mahdu pyörimään paksumman rungon sisässä väljästi ja puru tukkeuttaa rakoa. Tukkoinen sahausrako kuumentuu ja voi polttaa tummuutta terälevyyn ja runkoon.

Ahtaus tuntuu muun muassa niin, että isommat rungot eivät katkeakaan helposti pyyhkäisten, vaikka terä on terävä. Silloin terälevy alkaa myös jäädä jumiin aiempaa useammin. Ahdas sahausrako rasittaa moottoria ja kytkintä. Lopulta seurauksena voi olla kytkimen rikkoutuminen.

Haritus tehdään viilanohjaimella tai haritusraudalla. Molemmissa on yleensä urat 1,6 ja 1,8 millimetrin paksuisille terälevyille. Työvälineen ura asetetaan hampaan päälle ja hammasta väännetään kieroon. Haritusvälineessä uran alla oleva ohjaava reuna estää liian vääntymisen.

Väännä kunnes näet hampaan taipuvan ohjaimen reunaan asti. Pidä haritusrautaa siinä muutama sekunti paikoillaan, jotta jäntevä teräs todella vääntyy. Käy terälevyn toisen puolen hampaat läpi eli harita joka toinen hammas koko levystä. Käännä saha ja väännä toisen puolen hampaat.

Läpimitaltaan 225 millimetrin terälevyssä sojottaa 12 hammasta kummallekin puolelle. Pienemmässä 200 millimetrin levyssä on 11 hammasta puolellaan. Ei ole väliä, mistä aloitat harituksen, kun etenet järjestyksessä ja lasket vääntäessäsi harittamasi hampaat, jotta kaikki tulevat väännetyiksi.

Harva huomaa terän hiusmurtumaa sahatessaan tai viilatessaan. Siksi sahaus ehkä jatkuu, mutta ei yleensä hirveän kauan, koska murtumalla on taipumus suurentua. Lopulta yksi hammas ja osa sen alla olevasta terälevystä lohkeavat palana pois. Tärinä ja ikävä ääni kertovat sahaajalle, kun turma on käynyt.

Raivaussahoja ja niiden teriä myyvät kauppiaat tietävät, että joillakin raivaajilla terälevy halkeaa aika usein, mutta jotkut sahaavat vuosikausia levyn koskaan halkeamatta. Se antaa aihetta epäillä, että myös sahaajalla on vaikutuksensa asiaan.

Lähtökohtaisesti terälevyt, joiden paksuus on 1,5 mm tai 1,6 mm, voivat murtua vähän helpommin kuin 1,8 millimetrin paksuiset terät. Toisaalta teräksen laadun merkitys on suuri. Siksi huonolaatuinen 1,8 millin terä voi haljeta helpommin kuin hyvälaatuinen 1,6 millin terä.

Osuma kiveen, naulaan tai piikkilankaan täysillä kierroksilla niin, että terä pysähtyy rajusti, aiheuttaa herkästi hiusmurtuman tai sen, että pala irtoaa heti. Kovassa urakkatyössä raivaajalla voi olla houkutus lähes lyödä pyörivä terä runkoon, mikä lisää riskiä terän halkeiluun. Jos samalla vääntää kahvoista ohjaten ja siirtäen runkoa, riski edelleen kasvaa. Tätä työtapaa on syytä välttää. Ilmeisesti on myös niin, että terissä voi olla lujuuseroja.

Jos terässä on halkeama, se on paras vaihtaa. Näin siksi, että ison palan irrottua äkkipysäys sahatessa on mahdollista. Nopea stoppi voi olla moottorille turhan raju.

Kilauta terää viilalla harituksen tai viilauksen jälkeen. Kun oppii tuntemaan ehjän terän kirkkaan äänen, on mahdollista tunnistaa myös murtuneen terän erilainen sointi.

Terälevyn hoitoon tai vaihtoon tarvittavat välineet: viilanohjain tai haritus­rauta (vas.), lukitustappi ja lukkomutterin avain. Kuva: Risto Jussila

Pääosa metsänomistajista on raivannut metsiään, joten heille raivurin terän teroitus on tuttua. Viilanohjaimen käyttö on suosittua. Sen avulla hampaan viilausura pysyy kaiken aikaa alkuperäisessä optimikoossa. Ohjaimen yläreunassa on opastavat viivat 15 asteen viilauskulmalle. Viivojen avulla kulma on helppo pitää sopivana. Jos viilaa kulman terävämmäksi, saha puree ronskimmin mutta tylsyy nopeammin.

On aika tavallista, että terälevyn viilaus sujuu helpommin levyn toiselta puolelta. Sen seurauksena toisen puolen hampaita tulee ehkä viilattua huomaamatta voimakkaammin, jolloin ne kuluvat enemmän. Sama ilmiö on useimmille tuttu juttu moottorisahan ketjun viilauksesta.

Lopputuloksena kaikki terälevyn toisen puolen hampaat jäävät korkeammiksi. Terä puoltaa, vaikka raivatessa sitä ei huomaakaan samalla tavalla kuin moottorisahalla sahatessa. Terä myös leikkaa huonommin, koska lyhyemmät piikit eivät yllä ottamaan puuhun yhtä hyvin.

Paras ratkaisu vaivaan on viilata kaikki piikit koneella yhtä pitkiksi. Terän hyvä ja tasainen leikkuukyky palautuu. Käsin urakka voi olla toivottoman kova. Tyydyttävä ratkaisu voi olla viilata pitkiä hampaita sen minkä jaksaa ja käyttää tätä terälevyä sen jälkeen vain varhaisperkauksessa, jossa runkokoko on pienin mahdollinen.

Kun terä osuu kiveen, osassa hampaista vaurio voi ulottua pitkälle hampaan selkään. Tällainen terä pitäisi viilata niin, että ensin viilataan pahimman osuman saanut hammas niin pitkältä matkalta, että hampaan selässä oleva vaurio häviää. Vasta sitten hampaan kärki on kunnolla terävä. Loput hampaat pitäisi jyystää samaan mittaan.

Metsässä tehtynä näin iso urakka syö työaikaa. Jos viila on liukas luikku, hommasta ei tule mitään. Paras ratkaisu voi olla vaihtaa terä mukana olevaan varaterään. Sitä varten pitää mukana olla lukkomutterin avain ja lukitustappi.

Kiveen osuneen terän viilaus kotona ruuvipenkissä uudenkarhealla viilalla kuulostaa jo paremmalta. Jotkut huoltoliikkeet teroittavat teriä koneellisesti, mutta kustannus saattaa lähestyä kiusallisesti uuden terän hintaa.

Kiviosumien takia repussa tai autossa kannattaa pitää useita varateriä, jotta raivausurakka voi jatkua esimerkiksi koko sille varatun lomaviikon ajan. Terän vaihto on yksinkertainen toimenpide, joka sujuu alle minuutissa. Jos epäilee, kannattaa muistia ja rutiinia verestää harjoitellen.

Lukkomutterin lukitseva muovijenka löystyy ajan myötä, joten niitäkin olisi hyvä olla muutama jemmassa.

Epätasaisesti sujuneen viilauksen tai kiviosumien jäljiltä terään saattaa muodostua yksittäisiä pitkiä hampaita. Ellei niitä viilaa muiden pituisiksi, terän purenta on epätasaista. Leikkuukyky voi heiketä ja terä saattaa täristää tavallista enemmän.

Pitkässä torahampaassa voi myös piillä syy terän hiusmurtumaan. Pitkä hujoppi voi täräyttää terää pahasti graniitin reunaan osuessaan.

Myös lyönti kovaan puuhun, vaikkapa sitkaaseen pihlajaan, voi torahampaan takia aiheuttaa terälevyyn hiusmurtuman.

Terän vaihdossa terä lukitaan lukitustapilla. Lukitusmutterissa on päinvastainen jenka kuin normimutterissa. Se ehkäisee aukeamista. Kuva: Risto Jussila

Osa metsänomistajista on mieltynyt kovapalateriin. Ne ovat muita kalliimpia, mutta niillä raivaa pitkään ilman teroitusta. Kovapalaterä on silloin huoleton ja helppo vaihtoehto. Tässä kokeilussa niitä edustaa CMT.

Teroitukseen tarvitaan timanttilaikka, ja teroitus on vaativaa. Kovapalaterä tai mieluummin nippu niitä on paras teroituttaa ammattilaisella. Teroitus maksaa kolmanneksen tai puolet terän hinnasta.

Parhaan terävyyden mentyä kovapalaterä voi olla repivämmän oloinen isompia runkoja sahatessa. Kivisessä maastossa kovapalaterää ei kannata käyttää. Osuma tylsyttää terän luultavasti vaihtoon. Jos tällää kiveen pahasti, paloja voi irrota, jolloin terä on pilalla.

Hitusen hiekkaisten puiden kaadossa kovapalaterä on hyvä, koska se ei hevin tylsy.

Erikoisteriin lukeutuu myös normiterän ulkomuodosta melkoisesti poikkeava V-Klingan. Siinä on vähemmän puuta leikkaavia tavallisia hampaita kuin normaalissa metsäterässä. Niiden lisäksi isojen v-kolojen yläreunoissa on talttamaiset terät sekä niiden alla neljä pikkuhammasta.

Moninainen teräarsenaali leikkaa heinikkoa ja vatukkoa kietomatta heinänkorsia akselin ympärille. Terä ei tukkeudu heinikossa lainkaan. Kohteilla, joissa vesa on pientä ja seasta pukkaa heinäkasvillisuutta, terä on erinomainen. Myös pienet ja isommat rungot kaatuvat hyvin, mutta hakkuun ennakkoraivuussa terä on hieman hidas.

Normihampaat viilataan tavalliseen tapaan 5,5 millin pyöröviilalla. Talttahampaat viilataan lattaviilalla ja pikkuhampaat pyöröviilalla, mutta vain aika ajoin.

Stihlin metsäterässä on tuplahammas. Vastaava, identtinen tuplahammas löytyy Strandin terästä. Niissä hampaiden välissä normaalisti oleva kolo on muotoiltu eri tavalla. Kolo ei ole yhtään syvempi, mutta se on laajempi.

Kolon alaosassa on toinen ura, jonka avulla muodostuu toinen, alempana oleva hammas. Sen tehtävänä on poistaa purua. Tehokkaamman purunpoiston takia maahantuoja ilmoittaa terän tuovan sahaukseen 20 prosenttia lisää tehoa.

Alahampaan kärki on suora, ylähammas on tavalliseen tapaan 15 asteen kulmassa. Teräpakkaukseen painetun käyttöohjeen mukaan myös alahammasta voi viilata. Se ei ole välttämätöntä. Viilaus voi parantaa terän purennan tasaisuutta suurilla rungoilla.

Ainakin ammattisahaajia terä on kiinnostanut. Alun perin sen sanotaan syntyneen Ruotsissa niin, että ammattiraivurit rupesivat viilaamaan normiterään itse tuplahampaita.

Kokeilin terää isommalla 225 millin teräkoolla tehokkaalla raivaussahalla. Terä puree todella hanakasti ja uppoaa hyvin isoon runkoon. Mahdollista tehonlisäystä oli silti mahdotonta arvioida.

Husqvarnan uudessa Japanissa valmistetussa Scarlet-terässä on teflonia muistuttava liukas pinta. Sormella koittaen luisto on oikein hyvä.

Yritin verrata Stihlin tuplahampaan ja Scarletin eroa samalla isolla sahalla ja samankokoisilla 225 millin terillä sahaten. Kumpainenkin tuntui menevän hyvin halukkaasti puuhun eroamatta selvästi toisistaan.

Mittailin molempien terien paksuutta. Husku ilmoittaa terän paksuudeksi 1,8 milliä, mutta oma digimittaukseni ympäri terää antoi paksuudeksi 1,85 milliä. Tuo 0,05 milliä voisi olla uuden pinnoitteen aiheuttamaa lisää. Kenties se kuluu ajan mittaan vähemmäksi, jolloin terä ehkä aavistuksen ohentuu.

Stihl ei ilmoita myyntipakkauksissa terä­levyjen paksuuksia. Mittaus antoi 225 millin WoodCut High-Performance -metsä­terän (tuplahammas) paksuudeksi tasan 1,60 millimetriä. Periaatteessa terällä on silloin edellytykset purra puuta 1,8 millin terää paremmin. Jos näin on, ero voi johtua myös ohuemmasta terästä, eikä vain tuplahampaasta.

Stihlin tuplaterä painaa 225 millin koossa 445 grammaa, mikä on noin 75 grammaa vähemmän kuin Huskun, Oregonin ja Bahcon vastaavan kokoiset terät. Teoriassa Stihlin siis pitäisi kiihtyä hitusen paremmin tyhjäkäynniltä lähdettäessä.

Täyteen vauhtiin kiihdytettynä isompi massa puolestaan sisältää enemmän energiaa ja lisää hitusen katkaisuvoimaa. Koska erot ovat näin pieniä ja osin vastakkaisiin suuntiin vaikuttavia, niitä on sahatessa vaikea huomata, etenkin jos raivaus­saha on iso ja tehokas.

Viilanohjaimen päässä on kolot haritusta varten. Ohjaava seinämä estää hampaan liiallisen vääntymisen. Kuva: Risto Jussila

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 9/2020.