Isomäki: Puiset laivanhylyt voivat joskus kertoa jotakin tärkeää

Meren pohjassa Kotkan kaupungin läheisyydessä lojuu lähes kuusikymmentä puista sotalaivan hylkyä.

Kokoelma on ainutlaatuinen koko maailmassa. Missään muualla maapallolla ei ole yhtä suurta määrää vanhoja sotalaivojen hylkyjä yhtä pienellä alueella. Niiden sijainti vilkkaan kaupungin edustalla tekee alueesta vielä poikkeuksellisemman kuin se muuten olisi.

Kaikkein arvokkain ja hyvälaatuisin puutavara käytettiin satojen vuosien ajan sotalaivojen rakentamiseen. Niille varatusta puusta sai parhaan hinnan, ja hallitsijat usein jopa kielsivät sopivan tukkipuun käytön muihin tarkoituksiin.

Esimerkiksi Englannissa suuri osa ihmisistä on edelleen kovin ylpeitä merellisestä historiastaan, siitä, miten laivaston kelluvat puiset muurit puolustivat Britanniaa ensin Espanjaa ja sitten Ranskaa vastaan.

Suomellakin olisi samantyyppistä historiaa, mutta useimmat ihmiset eivät ole siitä kiinnostuneita. Me olemme kuitenkin juuri nyt tilanteessa, jossa Kotkan puiset laivanhylyt haluaisivat ehkä kertoa meille jotakin hyvin oleellista.

Suomen hallitus valmistelee edelleen sinnikkäästi 60 uuden sotilashävittäjän ostamista. Kanadan hallituksen laskujen mukaan esimerkiksi kuudenkymmenen F-35-hävittäjän elinkaarikustannukset olisivat huomattavan suuret eli vähän yli 60 miljardia dollaria.

Jos Suomi käyttää näin paljon varoja sotilaslentokoneisiin tilanteessa, jossa koronapandemian synnyttämä uusi talouskriisi kaatuu päällemme ennen kuin euroalue on vielä kunnolla toipunut vuoden 2008 romahduksesta, suuri, tuottamaton investointi vie helposti voimavarat elvytykseltä ja monelta muulta asialta.

Ennen kaikkea kannattaa huomata se, että jopa Puolustus­voimien monien korkeiden upseerien mielestä hävittäjä­hankinnat olisivat vakava virheinvestointi myös maanpuolustuksen näkökulmasta.

Venäjällä on maailman parhaana pidetty ilmatorjuntaohjus, Tor eli S-400, jonka kantomatka on 400 kilometriä ja joka on ratkaisevasti hävittäjäkoneita nopeampi.

Venäjä siis pystyisi ampumaan mahdollisen sodan aikana Suomen hävittäjät alas suhteellisen helposti. Hävittäjien varsinainen tehtävä olisikin luoda Suomelle kykyä osallistua EU:n muualla käymiin sotiin.

Monet keskeiset upseerimme ovat sanoneet, että maanpuolustuksen kannalta olisi älykkäämpää ostaa tehokkaina pelotteina toimivia puolustusaseita, kuten järeitä tykistöohjusjärjestelmiä.

Kun Ruotsin kahjo kuningas Kustaa III julisti kesäkuussa 1788 sodan Venäjälle, Ruotsi-Suomella oli kaksi eri laivastoa. Karlskronaan sijoitettu avomerilaivasto koostui suurista, kullatuista linjalaivoista ja fregateista.

Ne nielivät valtaosan Ruotsin varustelumenoista mutta olivat ennen kaikkea hyökkäysase, joka ylläpiti Ruotsin mainetta suurvaltana.

Helsingin eli Suomenlinnan saaristolaivasto koostui halvemmista mutta innovatiivisista uusista alustyypeistä. Laivastoa rakennettaessa oli yritetty saada mahdollisimman monta isoa tykkiä kellumaan mahdollisimman halvalla. Saaristolaivaston alukset eivät soveltuneet avomerelle eivätkä hyökkäyssotaan.

Kustaan sodassa Karlskronan prameat linjalaivat pärjäsivät huonosti Venäjää vastaan jopa silloin, kun niillä oli kaksinkertainen ylivoima. Ruotsi menetti merisodassa kaksitoista linjalaivaa, Venäjä vain yhden ja senkin karilleajon seurauksena.

Helsingin saaristolaivasto sen sijaan jauhoi rannikolla käymissään taisteluissa Venäjän suuremmat laivastot palasiksi valtavalla tulivoimallaan. Se pelasti tilanteen. Kotkan edustalle suuren määrän laivanhylkyjä jättänyt Ruotsinsalmen toinen meritaistelu oli ylivoimaisesti pahin Venäjän merivoimien koskaan kärsimä tappio vuoteen 1905 asti.

Eurofighterit ja F-35-hävittäjät ovat oman aikamme kullattuja, suurvaltojen arvovaltaa ylläpitäviä linjalaivoja. Olisiko meidän kuitenkin tärkeämpää huolehtia Suomen omasta maanpuolustuksesta, taloudesta sekä terveyden- ja vanhustenhuollosta kuin havitellun euroarmeijan arvovallasta?

Aarre-lehden kolumnisti kirjailija Risto Isomäki (s. 1961) tunnetaan tieteisromaaneistaan, tietokirjoistaan ja tiedeaiheisista lehtiartikkeleistaan.