
Pienellä metsätilalla talvisin ennen metsätöihin pääsemistä pitää irrottaa metsäperävaunu traktorista ja aurata metsätiet, jotta metsähommiin pääsee. Tämä kahden laitteen irrotus-kiinnitysrumba traktoriin toi mieleeni 1990-luvulla näkemäni laitteen, jossa perävaunuun oli asennettu alusterä. Vastaavia on myös teollisesti valmistettu ja valmistetaan edelleen maansiirtovaunuihin ja moniin mönkijän metsäperävaunuihin.
Idea muhi useasti pääkopassa ja jalostui vuosien saatossa. Oleellista oli, että alusterän asennus ja käyttöönotto pitää olla erittäin nopeaa ja notkeaa. Ahaa-elämys syntyi, kun silmiin osuivat Patu-metsäperävaunussa olevat kuormaajan jalustan vetovarsien korvakkeet, jotka otin toteutuksen lähtökohdaksi. Vaunuun kiinnitettynä nämä nosturin korvakkeet olivat sopivalla korkeudella, vapaana muuhun käyttöön ja riittävän tukevasti toteutetut. Siispä otin ne toteutuksen lähtökohdaksi.
Vanhan riihen raunioilta löytyi konepajan romulavalta ostettuja teräskehikoita, joiden U-palkit loivat oivan lähtökohdan mitoituksille. Puretuista kehikoista totesin pidempien sopivan vetoaisoiksi, lyhyitä yhteenliittämällä taasen muodostuisi teräpalkki. Toki vähemmällä pääsee, jos ostaa palkit valmiiksi oikean mittaisina.
Lyhyiden pätkien liitoskohtiin jätin kehikoissa olleita U-palkkia jäykistäviä lattoja, jotka estävät palkin kiertymistä, mutta eivät estä kulutusterän kiinnittämistä läpipulttaamalla. Ja avoimet U-palkit vetoaisoina taasen mahdollistavat kiertymisen, jolloin terä seuraa paremmin tienpinnan muotoja. Romulaatikoista löytyivät puolestaan tarvittavat vahvikelaput. Teriksi soveltuivat netin myyntitoreilta pari vuotta aiemmin löytyneet, käyttämättömät 305-jaon hammasterät. Ainoa mitä piti ostaa, olivat järeämmät versiot Cat2-vetovarrenpäistä.
Itse tehdyn alusterän ensimmäiset koevedot kertoivat, että idean jalostamiseen kulunut aika oli ollut tarpeen. Etenkin monimutkaisuuden estäminen onnistui, ja nyt pienemmät auraukset onnistuvat pienellä asennustyöllä. Lisäksi metsätyömaalle ajettaessa voi aurata menosuunnan, irrottaa terän työmaalla ja palatessa aurata toisen puolen.
Linkoukseen nähden myös polttoaineenkulutus on vähäisempää, ajonopeutta voi pitää korkeampana. Lisäksi nivelaisalla terän saa pihapiirissä kulkemaan tarkasti halutulla linjalla. Positiivinen yllätys oli kaarrekäyttäytyminen. Ulkokaarteen puolelle aurattaessa teräpalkki käyttäytyy päinvastoin kuin takalevy – kaarteen säteeseen nähden jyrkemmäksi asettuva alusterä auraa lunta tehokkaasti.
Teräpalkin mataluus ei haittaa pakkaslumella, vielä 15 senttinen lumikerros lähtee riittävän puhtaasti pois. Ja samalla pinta karhenee vähemmän liukkaaksi. Niinpä terällä ajoittain tehdyt auraukset poistavat sopivasti lingon jättämää polannetta.
Kesällä terää tullaan todennäköisesti käyttämään kevyissä tasoitustöissä ja lanauksissa.
Lue Koneviestin nettisivuilta alusterän valmistuksen työvaiheet!
Sinua saattaa kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
