Ensimmäistä raivaussahaa hankkiva metsänomistaja saattaa ajatella, että hän ei tarvitse tehokasta sahaa ‒ alitehoisen sahan hankinta on kuitenkin virhe

Taimikonhoitoon ja leimikon ennakkoraivaukseen metsänomistajan on syytä hankkia nimenomaan metsätöihin tarkoitettu hyvä raivaussaha. Nuukailuun ei kannata sortua, vaikka raivattavaa ei olisi ihan joka vuosi.

Raivaus on väsyttävää työtä, ja siihen tarvitaan kunnon työvälineet. Tämä koskee sekä omia metsiään hoitavaa metsänomistajaa että ammattimetsuria.

Pitkään markkinoilla olleet, tunnetut sahamerkit ovat turvallisin ratkaisu uuden raivaussahan ostajalle.

Hyvä toimintavarmuus takaa sen, että saha käynnistyy helposti ja toimii oikuttelematta työpäivästä toiseen. Jos vikaa kuitenkin tulee, paikallisilta merkkisahojen myyjiltä löytyy yleensä varaosia ja huolto ainakin heidän myymilleen sahoille.

Ensiraivurin hankintaa suunnitteleva metsänomistaja saattaa ajatella, ettei hän tarvitse tehokasta sahaa, koska vasta opettelee työtä ja raivaa siksi verkkaiseen tahtiin.

Hän ehkä arvelee, ettei kuitenkaan sahaisi kaasu pohjassa, jolloin moottorin tehosta ei ole hyötyä. Tehokkuus saattaa jopa pelottaa, jos kokematon raivaaja epäilee sen vaikeuttavan sahan hallintaa.

Edellä oleva ajattelu on ymmärrettävää, mutta sen lähtökohdat ovat väärät.

Raivaussahan riittävä eli noin 2 kW:n teho helpottaa sekä paksumpien että keskikokoisten runkojen katkaisua. Riittävän tehokas saha jaksaa leikata rungon helposti poikki eikä jää herkästi jumiin rungon alkaessa kallistua terän päälle.

Tehokkaalla sahalla voi sahata pienimmät rungot poikki vasten kaatosuuntaa. Heikkotehoisella sahalla se ei onnistu, ja ahtaissa paikoissa tästä voi olla paljon haittaa.

Kahvojen asennon pitäisi olla sellainen, että ranteet pysyvät aina suorina mutta käsivarret ainakin vähän koukussa myös sahatessa. Kuva: Risto Jussila

Omatoiminen metsänraivauksen opettelu ei onnistu alitehoisella sahalla. Vähäinen teho vaikeuttaa työtä, eikä syynä silloin ole sahaaja vaan alitehoinen saha, mitä raivaus­uransa alussa oleva metsänomistaja ei välttämättä ymmärrä.

Riittävä teho myös parantaa sahan kestävyyttä. Rungot tulisi saada poikki niin, ettei terä pysähdy tukehtumalla, kun se jää jumiin sahausrakoon rungon painuessa terän päälle.

Jos näin pääsee käymään, kaasun painaminen ei auta vaan päinvastoin kuluttaa kytkintä. Terän repiminen irti sahan kahvoista kiskoen voi vaurioittaa kahvoja.

Terän saa irti, kun työntää terän päälle kaatunutta runkoa takaisinpäin. Joskus runkoon voi kuitenkin olla vaikea ulottua kädellä. Silloin voi auttaa sahan sammuttaminen ja irrottaminen kannatuskoukusta. Maahan asti sahaa ei tässä tilanteessa yleensä voi laskea, koska se vääntäisi terälevyä.

Riittävä teho antaa sahalle kiihtyvyyttä. Sitä tarvitaan, jotta terä pyörii kunnolla terälevyn osuessa kaadettavaan runkoon.

Alitehoisen sahan heikko kiihtyvyys johtaa siihen, ettei terä etenkään aloittelijan käsissä pyöri tarpeeksi leikkauksen alkaessa. Leikkuu hidastuu ja terä voi pysähtyä ennen rungon katkeamista.

Tarvitaan kierrosennakkoa, jotta vähäisestä tehosta saadaan kaikki irti. Toisaalta samalla pitää välttää lyömästä pyörivällä terällä runkoa, koska se rasittaa voimansiirtoa ja kytkintä. Myös terälevy voi halkeilla.

Kaikelta tältä kikkailulta välttyy, kun hankkii riittävän tehokkaan ja kunnolla kiihtyvän sahan. Sillä sahatessa kaasua käytetään painamalla sitä pohjaan ja hölläämällä pois. Sahan kytkin on suunniteltu tällaista käyttöä varten. Pienellä kaasulla runkoja ei kaadeta, sillä jos kaasua on liian vähän, kytkin rasittuu. Kytkimen kestävyys perustuu täyteen kaasuun.

Raivaussahaa valittaessa nämä perusasiat on hyvä tietää, jotta välttyy oppirahojen maksulta.

Yhdistelmäraivurin kolme erilaista terää: vasemmalla metsäterä, alla siimapää trimmeröintiin ja ylhäällä kolmio- eli vesakkoterä. Kuva: Risto Jussila

Pelkästään metsään tarkoitetussa raivaussahassa on lyhyempi runkoputki kuin yhdistelmäraivurissa. Lyhyys tekee kääntyilystä ketterämpää.

Yhdistelmämallit on suunniteltu taimikonhoidon lisäksi trimmeröintiin ja paksuvartisten heinäkasvien sekä pienten vesojen niittoon kolmioterällä. Nurmikolla ei ole ahdasta, ja pitkä varsi lisää niittoalaa.

Rungon pituusero näissä kahdessa sahatyypissä on vain kymmenkunta senttiä, mutta se vaikuttaa paljon. Sekä varhaisperkauksella että taimikon harvennuksessa poistettavia ja jätettäviä runkoja on yleensä alle metrin etäisyydellä toisistaan.

Ryteikössä kääntyillessä lyhyt runkoputki vähentää sahan nostelua, tarvetta taka-askeliin ja lantion kurottelua taakse.

Kokemattomalla raivaussahan käyttäjällä terä jää helposti jumiin, jolloin puuta pitää työntää kädellä takaisin päin. Lyhyt runkoputki helpottaa ulottumista jumin aiheuttaneeseen puuhun.

Husqvarna 545 ja Stihl 460 ovat hyviä, pelkästään metsätyöhön tarkoitettuja perusraivureita metsänomistajalle.

Niissä on tehoa noin 2 kW tai vähän yli riippuen mallista. Sylinterin kuutiotilavuus on noin 45 cm3. Se riittää mainiosti taimikonhoitoon ja lähes aina myös hakkuualan ennakkoraivaukseen.

Husqvarnan mukana tulevat Balance XT -valjaat, jotka ovat Huskun parhaat. Niiden säädettävyys ja käyttömukavuus on hyvä.

Stihlin mukana tulevat Advance X-Treem -valjaat, jotka ovat Stihlin parhaat. Ominaisuudet ovat hyvin samankaltaiset kuin Huskun Balance XT -valjaissa.

Ammattikäyttäjät suosivat näitä malleja. Myös metsänomistajalle kunnon valjaat on yksi pätevä syy edellä mainittujen raivaussahojen hankintaan. Silloin hyviä valjaita ei tarvitse ostaa erikseen.

Muista valjaista metsäkäytössä suosittuja ovat Makitan ammattivaljaat. Säätöjä niissä on niukemmin, mutta osa raivaajista pitää tämäntyyppisistä selkeistä valjaista. Ne maksavat vähemmän kuin Huskun ja Stihlin parhaat valjaat.

Husqvarna 545 ja Stihl 460 ovat raivaussahoina samantyyppisiä. Huskulla kahvojen leveys on hitusen pienempi, joten sillä mahtuu kapeisiin väleihin tiheiköissä.

Raivaussahojen seuraava kokoluokka 45-kuutioisista ylöspäin ovat noin 50-kuutioiset raivurit. Sylinteritilavuuden kasvaessa tehokin lisääntyy.

Metsänomistajan näkökulmasta näiden isompien raivaussahojen huono puoli on niiden paino. Se koettelee sahaajan kestävyyttä ja voi lyhentää työpäivää, jollei raivaaja ole erityisen hyväkuntoinen.

Iäkäs raivaaja pyrkii yleensä karttamaan painavaa sahaa, etenkin jos hänen polviensa ja lonkkiensa nivelissä on kulumia.

Mainioita isot raivaussahat ovat hakkuun ennakkoraivauksessa, kun järeää kaadettavaa on paljon. Myös rehevien maiden myöhästyneeseen taimikonhoitoon ne voivat olla omiaan.

Järeän sahan hyviin puoliin kuuluu myös se, että se kestää vähän kovempaa käsittelyä kuin pienemmän kokoluokan saha.

Yhdistelmäraivurissa on metsäterän lisäksi siimapää ruohikon trimmeröintiin sekä kolmioterä paksujen ruohovartisten kasvien ja pienten vesojen niittoon. Kolmioterää sanotaan myös ruoho- ja vesakko­teräksi.

Jos yhdistelmäsahaa on tarkoitus käyttää myös taimikon raivaukseen metsässä, on parasta hankkia teholtaan vähintään 2 kW:n yhdistelmäsaha. Sellaiset maksavat saman verran kuin metsäraivurit. Mukana tulevat yleensä merkin parhaat valjaat.

Yhdistelmäsahoissa on metsäraivuria pitempi varsi, ja lisäksi kulmavaihteen kulma on erilainen, jotta ruohon niitto maanpinnan myötäisesti olisi helppoa.

Yhdistelmäsaha voi olla paras valinta silloin, jos metsänraivausta on tiedossa hyvin vähän mutta ruoho- ja vesakkoterää tarvitaan usein.

Mikäli pääosa käytöstä on ruohikon trimmeröintiä, kahden kilowatin tehoinen yhdistelmäsaha alkaa olla turhan painava ja järeä. Silloin voi olla viisainta ostaa pelkkä ruohotrimmeri.

Yhdistelmäraivurit ovat käteviä ja ekologisia, koska samalla sahalla hoituvat monenlaiset työt. Toisaalta terävarustuksia pitää silloin vaihdella.

Itse kyllästyin aikoinani vaihtorulettiin ja hankin oman sahan jokaiseen kolmeen työhön. Olen ollut ratkaisuun tyytyväinen. Työ sujuu parhaiten täsmävälineellä, joka on suunniteltu juuri kyseiseen työhön. Täsmä­käytössä myös kunkin koneen käyttöikä on pitkä.

Kynnys urakan aloittamiseen madaltuu, kun ei ensimmäiseksi tarvitse ruveta vääntämään mutteria auki ja vaihtamaan terävarustusta. Kaikilta vaihto ei ehkä onnistu ilman ohjekirjaa. Tosin joissakin yhdistelmämalleissa terävarustus vaihdetaan kokonaisena pikapakettina, jolloin vaihto on helppoa ja nopeaa.

Jos nyt hankkisin kaikki kolme sahaa uudestaan, valitsisin akulla toimivan trimmerin, kaksi muuta olisivat edelleen bensakoneita. Nyt kaikki sahani toimivat bensalla, joka pihatrimmerissä tuntuu jo vanhanaikaiselta käyttövoimalta.

Jollekin toiselle sahaajalle yksi ainut saha, yhdistelmäraivuri, voi olla paras vaihtoehto. Yhdistelmämallit ovat suosittuja, ja niillä on paljon tyytyväisiä käyttäjiä.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2022.