Repolainen rappusilla houkuttelee taiteilijaa mukaan lasten roolileikkeihin. Kuva: Ritva Tuomi
Terhi Kaakinen veistää puusta inhimillisiä ihmishahmoja – ”Pyrin hinnoittelemaan työt niin, että myös yksityishenkilöllä olisi mahdollisuus teettää veistos”
Terhi Kaakisen maalatuissa puuveistoksissa on vetoavaa ilmeikkyyttä. Monien veistosten malli on löytynyt taiteilijan omasta perheestä.Tilaajalle
Kuva: Ritva TuomiLahden Anttilanmäen puutaloidylli suorastaan houkuttelee luovuuteen. Tässä miljöössä kuvanveistäjä Terhi Kaakinen perheineen on asunut jo 12 vuotta.
Mansardikattoinen talo on rakennettu 1920-luvun lopulla. Talo ulkorakennuksineen sekä piskuinen, rönsyilevä puutarha antavat Kaakiselle mahdollisuuden työskennellä kotona.
Tontin kulmassa on veistokatos, jossa puupölleistä syntyy osaavissa käsissä taidetta.
”Rakastan puuta”, Terhi Kaakinen sanoo. ”Välillä tunnen itseni Vaahteramäen Eemeliksi, joka veistelee puu-ukkoja.”
Näköala lastenvaunuista
Terhi Kaakinen on kotoisin Kärkölästä, ja sittemmin hän asui Järvenpäässä ja opiskeli Pekka Halosen akatemiassa taidemaalariksi. Alan jatko-opinnot veivät hänet Lahden taideinstituuttiin. Siellä kuvanveistäjä Tapani Kokon vetämä puunveistokurssi vei hänen tiensä arvaamattomaan suuntaan.
”Meidän piti koulutuksen aikana opetella monenlaisia tekniikoita. Tapanin kurssi olikin sitten käänteentekevä tulevaa uraani ajatellen.”
Ennen kyseistä kurssia Kaakisella ei ollut minkäänlaista kokemusta puun työstämisestä, mutta niin vain hän innostui opettelemaan yhteistyötä puunveistoon tarvittavien työkalujen kanssa, jotta puupalasta syntyisi sitä mitä hän halusi. Koulun oikohöylästä hänellä on muistona ”pelonsekainen kunnioitus”.
Taideinstituutin lopputyönään Terhi Kaakinen veisti suuret, puiset lastenvaunut, joihin mahtui aikuinen.
”Halusin kokeilla, miltä tuntuu katsella maailmaa lastenvaunuista käsin. Vaunuissa pystyi myös kuuntelemaan musiikkia.”
Tämä kaveri on vähän huonolla tuulella. Kuva: Ritva TuomiPuun syyt ohjaavat
Yleensä Terhi Kaakisen materiaalina on koivu. Tarkemmin sanottuna omalta tontilta kaadetut 11 koivua. Mutta on hän veistänyt myös haavasta, lepästä, lehtikuusesta ja poppelista.
”Olen veistänyt niistä materiaaleista, joita olen saanut lahjoituksina. Sen olen huomannut, että vaahtera ja omenapuu ovat omaan makuuni vähän liian kovia.”
Ennen moottori- tai sähkösahan käynnistämistä taiteilija ideoi työtä luonnostelemalla, valokuvaamalla tai etsimällä netistä malleja veistoksen asentoihin ja ilmeisiin. Sitten hän aloittaa itse tekemisen kuorimalla puun.
”Alkuperäinen visioni voi vielä muuttua prosessin edetessä, ja pidän mieleni avoimena. Myös käytännön asiat, kuten puun syyt, vaikuttavat teoksen etenemiseen. Tuore puu on pehmeää veistää, ja kuivuessaan puu halkeilee. Halkeamia korjaan puukiiloilla. Etukäteen tehdyt tapitukset esimerkiksi jalkaterissä estävät varpaiden katkeamisen”, Kaakinen kertoo esimerkkejä puumateriaalin haasteista.
Hutityön voi heittää takkaan
Hauskinta Terhi Kaakisesta on veistää pikkulapsia.
”Omat lapseni ovat usein olleet hahmojen esikuvina. Nyt he ovat jo isoja, 17-, 13- ja kahdeksanvuotiaat, eivätkä he enää välttämättä halua malleiksi. Niinpä olen käyttänyt mallina muun muassa ystäväni lasta.”
”Silloin, kun lapsemme olivat pieniä, mieheni otti usein vauvan vaunuihin ja lähti lenkille, jotta minä pääsin sillä aikaa veistämään.”
Isommat työnsä Terhi aloittaa moottori- tai sähkösahalla. Seuraavaan työvaiheeseen tarvitaan kirvestä, kourutalttaa ja nuijaa sekä puukkoa, jotta hahmo löytää ilmeensä. Tämä työstövaihe voi kestää pitkään. Puru lentää, hiki kihoaa pintaan ja joskus homma vähän kyllästyttääkin, mutta huolella tehty työ palkitsee. Turvavarusteina taiteilija käyttää muun muassa viiltosuojakäsineitä.
Lopuksi Terhi hioo veistoksen kasvoja ja käsiä nauhahiomakoneella saadakseen ihosta sileämmän.
Puumateriaalissa on Terhin mielestä paljon etuja. Se on lämmin, hengittävä, edullinen ja ekologinen.
”Hutityön voi vaikka heittää takkaan”, taiteilija nauraa.
Jutun kuvauspäivänä Terhi Kaakinen työsti Pörriäistyttö-nimistä teosta Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Kuva: Ritva TuomiTaide osana perhearkea
Työt ovat ilmeikkäitä. Inhimilliset tunteet ilosta suruun ja mökötyksestä raivokohtaukseen kuvastuvat Terhi Kaakisen puuveistoshahmojen kasvoilla.
Kaakinen, joka on piirtänyt ja maalannut lapsesta lähtien, yhdistää töihinsä värejä. Koska hän haluaa puun kuultavan värin alta, hän käyttää enimmäkseen vesiliukoisia puuvärejä tai akryylivärejä.
”Usein malttamattomana väritän veistoksen kasvot esiin jo paljon ennen kuin teos on muuten valmis. Veistoshahmon muun ihon jätän puun väriseksi.”
Koska Kaakinen työskentelee kotona, veistokset ovat läsnä perheen arjessa. Niinkin on käynyt, että pieni tytär päätti parannella äidin teosta ja lisäsi hahmon huuliin glitterkiiltoa.
Kaakisen veistoksien koot vaihtelevat. Eniten huomiota ovat saaneet oikean ihmisen kokoiset teokset.
”Pyrin hinnoittelemaan työt niin, että myös yksityishenkilöllä olisi mahdollisuus teettää veistos vaikkapa lapsestaan.”
Joskus teos voi valmistua muutamassa päivässä, mutta joskus siihen voi mennä kuukausia. ”Etukäteen sovitut deadlinet määrittelevät aikataulujani.”
Viikkojen veistäminen tuntuu kehossa jumeina, joista Terhi pyrkii eroon monipuolisella liikunnalla. Hän käy kuntosalilla, tanssii, joogaa ja pyöräilee.
Taiteilijan ura on taloudellisesti epävarma, mutta kun teoksia alkaa näkyä enemmän ja tunnettuus kasvaa, myynti lisääntyy. Myös apurahat auttavat eteenpäin.
”Tämänhetkisestä tilanteestani olen kiitollinen. Minulla on nyt hyvä aika.”
Terhi Kaakisen teoksia voi ostaa Kuvanveistäjäliiton teosvälityksen ja Lahden taidelainaamon kautta tai laittamalla hänelle suoraan viestiä vaikkapa Facebookin (Terhi Kaakisen puiseva maailma) tai Instagramin kautta.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2021.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
