Läpimitan alentaminen palvelee etupäässä metsäyhtiöitä – MTK:n Tiirola kehottaa turvautumaan mhy:n tarjousvertailuun
Pikkupuista taistelevat nyt energiayhtiöiden lisäksi myös sellunvalmistajat.Tilaajalle
Venäjän puuvirtojen tyrehtyminen ja energiapuun lisääntynyt kysyntä ovat saaneet puuta käyttävän teollisuuden tehostamaan raaka-aineen hankintaa. Kuva: Saara OlkkonenStora Enso ja Metsä Group ilmoittivat äskettäin alentavansa kuitupuun minimiläpimittaa kuudesta viiteen senttimetriin.
MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola pitää muutosta periaatteessa hyvänä, mutta varoittaa, että kokonaistaloudellisesti pieniläpimittaisen puun myyminen puunjalostukseen ei välttämättä ole aina kannattavinta.
”Kannattaa hyödyntää metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijaa tarjousten vertailussa”, hän kehottaa.
”Jokaisella ostajalla on omia erityisiä lisäehtoja pienten, alle kuitumittaisten puiden korjaamisesta. Energiapuuta korjataan kolmeen senttiin asti.”
Tiirola laskeskelee, että keskimääräisessä ensiharvennuksessa sentin pienennys läpimittaan tarkoittaa vajaan kahden kuution lisäkertymää hehtaarilla. Nykyisillä kuitupuun hinnoilla se tarkoittaisi noin 40–50 euron lisätuloa.
Läpimitan pienentäminen on Tiirolan mielestä suoraa seurausta Venäjän tuontipuun loppumisesta ja energiapuun kysynnästä.
”Teollisuus haluaa varmistaa omaa puuhuoltoaan. Samalla se hillitsee kuitupuun hinnannousua.”
”Teollisuus hillitsee kuitupuun hinnannousua.”
Reilu vuosi sitten Tiirola peräsi MT:n haastattelussa (11.5.2022) kuitupuun läpimitan kasvattamista ajatuksenaan, että sellutehtaat saisivat laadukkaampaa raaka-ainetta, jolloin siitä voisi myös maksaa enemmän.
Toisaalta energiapuun järeys ja korjuun kannattavuus kohenisivat.
”Silloinen ajatukseni liittyi keskusteluun siitä, voiko kuitupuukokoista puuta polttaa. Käytännössä kuitu- ja energiapuun käyttö ovat päällekkäisiä. Nyt ollaan menty tähän, että lasketaan kuitupuun läpimittaa.”
”Mutta ylipäätään on positiivista, että puuta käytetään tarkkaan.”
Tiirola muistelee 2000-luvun alkua, jolloin silloinen Metsäliitto laski mänty- ja koivukuidun minimiläpimitan seitsemästä kuuteen senttiin.
”Storan metsäpäällikkö totesi tuolloin, että ihan hullun hommaa, koska ohuet puut katkeilevat kuorimarummussa. Ilmeisesti ne eivät enää katkeile tai tekniikka on kehittynyt”, Tiirola veistelee.
”Mutta ylipäätään on positiivista, että puuta käytetään tarkkaan.”
Kuitupuun läpimittaa on pohdiskeltu Suomessa useaan otteeseen. Perustellun näkemyksensä asiaan esitti Metsäntutkimuslaitoksen metsätyötieteen professori Pentti Hakkila vuonna 1996.
”Kun kuitupuun vähimmäisläpimitta 1990-luvun lamavuosina nostettiin 6 cm:stä männyllä 7 cm:iin ja kuusella peräti 8 cm:iin, hyvinkin 2 milj. m3 potentiaalista kuitupuuta tuli samalla rajatuksi vuosittain metsäteollisuuden raaka-ainekäytön ulkopuolelle”, Hakkila huomautti Folia Forestalia -aikakauskirjassa 4/1996.
Hakkila ottaa artikkelissaan kantaa vallinneeseen käsitykseen, että ensiharvennuspuun tekniset ominaisuudet eivät olisi normaalin kuitupuun veroisia.
Hakkila totesi, että latvakuitupuussa on keskiarvoon verrattuna ohuempi kuori, alhaisempi puusisältö kuorellista kuutiometriä kohti, korkeampi kosteus sekä lyhyempi ja ohutseinäisempi kuitu.
Siitä huolimatta hän piti ensiharvennuspuun latvaosaa aina viiteen senttiin saakka kuidutukseen kelvollisena.
”Jos latvaläpimitta alennetaan 5 cm:iin, saadaan selluhakkeena talteen 85–90 % runkopuusta sellaisestakin leimikosta, jossa pienikokoisia puita on paljon”, Hakkila totesi.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
