kirja Metsä josta itseni löysin

Metsä josta itseni löysin -valokuvateos on kuvaus metsätöiden murroksen vuosista, siitä kuinka pokasahan rinnalle tuli moottorisaha ja maataloustraktorit korvasivat hiljalleen hevosen.

Elämäntyönään metsissä uurastaneen, jo edesmenneen metsäteknikko Pentti Väänäsen valokuvia on aikaisemmin esitelty Lustossa omana näyttelynään, mutta nyt kuvista parhaat on taitettu kansiin.

Jo nuoresta pojasta metsätöitä tehnyt Väänänen ehti elämänsä aikana seurata sodasta toipuvan Suomen metsätöiden murrosta Ilomantsista käsin usean vuosikymmenen ajan. Mustavalkofilmille tallentui arvokkaita arjen hetkiä metsätyömailta ja kämppämiesten elämästä.

Väänäsen kuvat kertovat historian tarinaa, jossa puiden kuljetusmatkat pitenivät ja metsäkämpät tyhjenivät. Myöhäisemmistä kuvista ilmenee, kuinka kaupungistumisen myötä metsiä alettiin pitää raaka-ainevaraston lisäksi virkistyspaikkoina.

Kirjan alkuosa keskittyy metsätöiden historiaan ja Väänäsen elämänvaiheisiin. Kuvaajasta kertova osuus on käännetty myös englanniksi. Loppuosa kirjasta keskittyy itse valokuviin, jotka on jaoteltu vuodenaikojen mukaan. Suurin osa kirjan kuvista on otettu 50–60-luvuilla.

Metsä josta itseni löysin on oiva katsaus metsätalouden muutosten vuosista, mutta pelkkä historian kuvaus se ei kuitenkaan ole. Mustavalkoisista kuvista välittyy kuvaajan intohimoinen suhde paitsi metsään myös valokuvaukseen.

Kuvien sommittelut ja kuvakulmat ovat kiinnostavia. Väänänen on onnistunut vangitsemaan kuviin hienosti sekä liikkeen että kuvaushetken tunnelman. Kuvatekstit ovat Väänäsen jälkikäteen itse kirjoittamia muisteloita kuvaushetkistä. Paikoin hauskatkin tekstit tuovat kuviin syvyyttä ja niiden kautta kuvaustilanteet tulevat lukijan lähelle.

Valokuva on pala historiaa, mutta parhaimmillaan sen kautta kuvaushetken voi elää uudelleen. Näin on myös kirjan kuvissa.

AURA PILKAMA

Metsä josta itseni löysin, 159 sivua, Maahenki 2013

Avaa artikkelin PDF