Miten sijoittaa metsäraha viisaasti?

Kun puukauppa on tehty, otettu huomioon päätehakkuun jälkeiset uudistamiskulut ja talletettu omalle tililleen tulevan vuoden helmikuussa erääntyvä arvonlisävero, moni metsänomistaja miettii, mitä tehdä jäljelle jäävälle rahalle.

Pitäisikö ostaa lisää metsää? Sijoitusasunto? Osakkeita? Rahasto-osuuksia? Jokaiselle ehdotukselle löytyy puolestapuhujansa mutta myös vastustajansa.

Eri sijoitusmuotoja on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä se, mikä sopii yhdelle sijoittajalle, ei välttämättä sovi toiselle. Itselleen parhaan vaihtoehdon haarukoiminen kannattaa aloittaa pohtimalla, miten pitkäksi aikaa varat on tarkoitus sijoittaa.

”Jos tietää, että rahoille on käyttöä vuoden tai parin sisään, talletustili on järkevä valinta”, sanoo OP Multian toimitusjohtaja Arto Laitinen.

Tätä pidemmällä aikajänteellä vaihtoehtoja on enemmän, joten seuraavaksi kannattaa uhrata tovi oman riskinottokyvyn pohtimiseen. Suuri osa suomalaisista sijoittajista arvostaa tasaista, vakaata tuottoa tuovaa sijoitusta, jonka arvo ei heittelehdi. Tästä syystä suuri osa suomalaisista sijoittaa rahansa vuosikausiksi säästötilille, vaikka nykyisessä korkotilanteessa se ei ole järkevin vaihtoehto.

”Inflaatio on tällä hetkellä 1,1 prosenttia mutta talletuskorko alle yhden prosentin. Tästä seuraa se, että kovin pitkäjänteisen talletussijoittajan talletuksen arvo laskee”, muistuttaa Lammin Säästöpankin pankinjohtaja Sari Ahonen.

Metsää on perinteisesti pidetty vakaana sijoituskohteena, ja uusien teollisuusinvestointien myötä puulle on kysyntää. Metsärahastot ja -yhtiöt ovat viime aikoina ostaneet erityisesti isoja metsätiloja, mikä näkyy metsätilojen kohonneina hintoina.

”Aktiivisen metsänomistajan kannattaa etsiä sellaisia tiloja, joiden arvo voi nousta joko metsänomistajan oman työpanoksen avulla tai kaavoituksen kautta”, neuvoo Konneveden POP-pankin toimitusjohtaja Ari Heikkilä.

Muita melko turvallisina pidettyjä sijoitusvaihtoehtoja ovat pääomaturvatut indeksilainat sekä sijoitusasunnot. Indeksilainojen riski liittyy tilanteisiin, joissa sijoitus halutaan purkaa ennen laina-ajan päättymistä. Pääomaturva on voimassa vain lainan eräpäivänä. Muina aikoina myyntihinta määräytyy kyseisen päivän markkinahinnan mukaan ja voi olla enemmän tai vähemmän kuin sijoitettu pääoma.

Sijoitusasunnon riskejä ovat asunnon sijaintiin liittyvä arvonlasku sekä mahdolliset huonot vuokralaiset.

Erilaiset rahastot ja suorat osakesijoitukset sopivat niille sijoittajille, jotka ovat valmiita ottamaan enemmän riskiä suurempia tuottoja saadakseen.

Rahasto on arvopapereista koostuva yhteissalkku, jonka rahaston omistajat omistavat yhdessä ja rahasto-osuuksiensa suhteessa. Rahaston arvo nousee tai laskee sen mukaan, miten sen sisältämien arvopapereiden arvo kehittyy. Omistuksen kannalta rahasto on vaivaton, sillä sitä hoitaa salkunhoitaja. Tarjolla on myös kustannustehokkaita passiivisia rahastoja, jotka sijoittavat rahansa vertailuindeksin mukaiseen osakekoriin.

”Erilaisia rahastoja on tarjolla todella laaja valikoima. On hyvinkin korkeariskisiä osakerahastoja, matalan riskin korkorahastoja ja näiden yhdistelmiä. Rahaston voi myös valita toimialan tai maantieteen mukaan”, Laitinen sanoo.

Osake puolestaan on pieni siivu yritystä. Osakkeita omistavan on mahdollista saada tuottoa kahdella tapaa, osinkojen ja osakkeen arvonnousun kautta. Toisaalta yhtiö voi myös jättää osingon maksamatta ja osakkeen arvo saattaa laskea.

Vaikka osakkeet ovat historiallisesti tarkasteltuna olleet tuottavin omaisuuslaji, lyhyellä aikavälillä niiden arvostus voi vaihdella paljon.

”Osakesijoittajaksi ei kannata ryhtyä, jos kurssiheilahdukset aiheuttavat sydämentykytystä”, Heikkilä sanoo.

Rahasto- ja osakesijoittamiseen liittyvää riskiä voi hallita hajauttamalla. Yhden rahaston tai osakkeen sijasta salkkuun kannattaa valita 2–3 rahastoa ja 10–15 osaketta eri toimialoilta. Hajautetussa salkussa on todennäköisesti aina sekä nousevia että laskevia arvopapereita, mikä tasaa sijoituksen kehittymistä.

Hajauttamalla maantieteellisesti eli valikoimalla salkkuun myös ulkomaisia arvopapereita riskiä voi halutessaan pienentää edelleen.

”Itse olen niin isänmaanystävä, että suosin vain suomalaisia rahastoja ja osakkeita”, Heikkilä sanoo.

Päätehakkuun puukauppatuloissa sijoitettava summa saattaa olla kymmeniä tuhansia euroja. Näin suurta määrää ei kannata sijoittaa yhdellä kertaa vaan osissa esimerkiksi vuoden aikana.

”Jo 3–5 osaan jakaminen tarjoaa hyvän ajallisen hajautuksen, jossa yksittäisen kaupan arvo ei vaikuta liikaa loppu­tulokseen”, Ahonen sanoo.

Tällä hetkellä sijoittaminen on trendikästä. Harva se päivä lukee uutisen tai blogitekstin, jonka päähenkilö on saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden 35-vuotiaana. Tällaiset menestystarinat ovat todellisuudessa harvinaisia. Suurimmalle osalle ihmisistä sijoittaminen on pitkäjänteistä työtä ilman pikavoittoja.

”Usein se, mikä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ei ole totta”, Ahonen kiteyttää.

Pahin virhe, minkä aloitteleva sijoittaja voi tehdä, on se, ettei hän koskaan aloita sijoittamista.

”Jos sijoittaminen kiinnostaa, se kannattaa aloittaa nyt sen sijaan että jahkailee koko elämänsä. Vaikka jonkin sijoituksen kanssa kävisi huono tuuri, aika yleensä korjaa”, Laitinen sanoo.

Toiseksi pahin virhe on se, että sijoittaminen alkaa hallita elämää. Rahan on tarkoitus tuottaa hyvinvointia, ei aiheuttaa ahdistusta ja pahaa mieltä.

Usein parhaat sijoituskohteet liittyvät jollakin tavoin omiin kiinnostuksenkohteisiin tai harrastuksiin. Jos olet intohimoinen metsänomistaja, sijoita metsään. Jos asunnot kiinnostavat, sijoita niihin. Jos tunnet jonkin toimialan erityisen hyvin, mikset sijoittaisi sen alan start­up-yritykseen. Kiinnostavatko vanhat ajoneuvot? Osta ja kunnosta sellainen.

Ja lopuksi viimeinen ohje: sijoita myös itseesi.

”Ei pidä ajatella ´sitten kun´ ja odottaa, kunnes on liian vanha nauttiakseen sijoituksistaan. Elämää kannattaa elää tässä ja nyt”, Heikkilä sanoo.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2019.