Pyristele irti tunne­lukoista ja mantroista

Järjestysnumeroltaan kolmas susikannan hoitosuunnitelma hyväksyttiin ja julkaistiin viime viikon tiistaina. Julkistus­tilaisuudessa mainittiin susikeskusteluun liittyen sana mantrat ja niiden toistaminen.

Susikeskusteluun osallistuvien yksi lempimantroista on, että sutta siedettäisiin, jos kannanhoidollinen metsästys olisi sallittu. Kansanedustajista tämän mantran toisti viimeksi viime viikolla Suomenmaa-lehdessä kansanedustaja Anne Kalmari (kesk.).

Koira- tai kotieläinvahinkoja voi sattua siitä huolimatta, että kannanhoidollinen metsästys olisi sallittu. Vahingon todennäköisyys pienenisi riippuen lupamääristä ja niiden alueellisesta sijoittumisesta, mutta ei poistuisi kokonaan.

Metsästyksestä huolimatta jonkun perheen koti ja jonkun koululaisen koulumatka osuisivat suden tai susien reviirillä. Sietäisivätkö he sutta omassa elinpiirissään paremmin, jos kannanhoidollisilla luvilla jossain toisaalla ammuttaisiin susi?

Mantrat veks, ei ole olemassa yhtä avainta, joka avaisi kaikki susikonfliktin lukot. Tämä on myös kannanhoitosuunnitelman viesti, ja sen pystyy myös järkeilemään, kun tarkastelee susikonfliktia ilman tunnelukkoja.

Tarvitaan rohkeaa uutta ajattelua ja toimintatapoja. Tarvitaan avainnippu.

Lehtijutussa Kalmari vaati myös laajamittaista susikannan jälkilaskentaa vielä näillä lumilla. Tämä on toinen mantra, joka taas liittyy susikannan koon arviointiin.

Petoyhdyshenkilöt ovat laskeneet jälkiä, Luonnonvarakeskuksen työntekijät ovat laskeneet jälkiä, jälkiä on laskettu yhdessä ja erikseen, jäljistä on riidelty. Jäljistä ja eläinmääristä on ollut niin paljon erimielisyyttä, että osa petoyhdyshenkilöistä on jättänyt kirjaukset kokonaan tekemättä.

Petoyhdyshenkilöiden jälkihavainnot ovat arvokkaita ja tärkeitä, sitä ei kiistä kukaan, mutta lumijälkiä laskemalla jää sielunrauha saamatta.

Kaikkien kuolevaisten sielut eivät koskaan saa rauhaa, kun puhutaan susista. Mutta ulostenäytekeräys ja dna-tieto tarkentaisivat kuvaa susireviireistä, laumoista ja yksilöiden vähimmäismääristä. Siinä on potentiaalia laajamittaiselle sielunrauhalle ja sen puolesta kannattaisi kansanedustajienkin kampanjoida.

Sielunrauhan lisäksi dna-tieto antaisi selkänojaa tieteellisen näytön muodossa sitä hetkeä varten, kun kannanhoidollisen metsästyksen salliminen olisi ajankohtaista.

Kirjoittaja on MT:n erätoimittaja.