Kevään pikavisa: Tunnistatko tämän vain Kanta-Hämeessä kasvavan kukan?

Hämeenkylmänkukan kukka on suuri, leveän kellomainen ja halkaisijaltaan noin seitsemän senttiä. Isokokoinen kukka on väriltään sininen tai sinivioletti, ja sen ulkopinta on tiheän valkokarvainen.

Parhaillaan kukkiva hämeenkylmänkukka on arokasvi, joka levisi maahamme heti mannerjään väistyttyä. Jääkauden loppumista seurannut mantereinen ilmastovaihe suosi lajia ja se lienee tuolloin ollut yleinen ja runsas.

Hämeenkylmänkukka voi elää jopa puoli vuosisataa. Pitkäikäisyydestään huolimatta hämeenkylmänkukka on yksi Euroopan uhanalaisimpia kasveja, joka on kärsinyt ihmisen aiheuttamista toimista.

Viime vuosisadan ja erityisesti viime vuosikymmenien aikana hämeenkylmänkukan esiintymien määrä on vähentynyt alle puoleen. Valtaosa olemassa olevista kasvustoista on kutistunut muutaman yksilön ryhmiksi. Hämeenkylmänkukka on säilynyt vain hyvin suppealla alueella Hämeenlinnan ja sen lähikuntien kuivilla, paisteisilla harjuilla.

Uhkatekijöinä ovat kasvupaikkojen kunttaantuminen ja heinittyminen, puuston, etenkin metsien uudistamisessa syntyneiden tiheiden taimikoiden varjostus, soranotto, rakentaminen ja aiemmin myös kukkien keräily. Metsänhoidon kriittisin vaihe hämeenkylmänkukan kannalta on ylitiheä taimikkovaihe, sillä kukka vaatii valoa.

Vuosien saatossa erilaisia hoitotoimenpiteitä on tehty monilla kylmänkukan esiintymisalueilla. Esimerkiksi Hämeen ely-keskus on antanut luvan poistaa puita ja taimikkoa kylmänkukkien läheisyydestä, jolloin kasvin elinolot ovat parantuneet.

Helsingin yliopiston Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa sijaitsevan siemenpankin ensimmäinen talletus tehtiin syksyllä 2013 ja talletettu laji oli juuri hämeenkylmänkukka.

Hämeenkylmänkukan lisäksi luonnossamme kasvaa toinenkin kylmänkukkalaji, vaaleakukkainen kangasvuokko. Kangasvuokon levinneisyys painottuu Kaakkois-Suomen harjuille ja Salpausselälle.