Koputetaan puuta, ettei rökäletappioita tule puun takaa
Älä sahaa omaa oksaasi. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.Tunnelma Koivu-Hockeyn pukukopissa oli varsin apea. Pelaajien kirveellä veistetyt kasvot kiilsivät hiestä. Rökäletappio oli tullut ihan puun takaa. Valmentaja Tammi tuijotti miehiä tuimasti ja jyrähti:
”Tämä oli kaikkien aikojen rimanalitus! Nyt meni kunnolla päin mäntyä!!”
”Päin honkia!” korjasi Mänty.
”Metsään”, Honkanen ehdotti.
”Perse edellä puuhun niin että oksat pois”, tiivisti Lehmusto tapahtumat.
”Se oli yhtä tervanjuontia…” hiiskui Haapala.
”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”, Oksanen mumisi alistuneena.
”Hiljaa!” karjaisi valmentaja. ”Paraskin puhumaan! Vetelit taas hirsiä jäällä ja pelasit kuin mikäkin puunhalaaja! Ja sinä…” Tammi kääntyi Kuusiselle, ”oliko sinun pakko jatkuvasti tarjota puutavaraa vastustajan hyökkääjille? Mehän sovittiin, että raivataan tilanteet muulla lailla. Nyt sait toistuvasti painaa puuta jäähypenkillä!”
”Suksi sinä kuuseen, nyt haukut väärä puuta”, Kuusinen tuhahti takaisin. ”Kumpi tässä on hakoteillä, joukkue vai valmentaja?”
”Joukollahan karhukin kaadetaan!” sanoi Oksanen.
”Hiljaa!” keskeyttivät Kuusinen ja Tammi yhtaikaa.
”Sinä tulit meille valmentajaksi ihan pystymetsästä. Olit pitkään kuin puusta pudonnut!” Kuusinen kiihtyi Tammelle.
Oksanen, Honkanen, Lehmusto, Haapala, Tuominen ja Mänty seurasivat hiljaa Tammen ja Kuusisen välistä sanaharkkaa. He olivat puun ja kuoren välissä.
”Hedelmistään puu tunnetaan! Mutta sinä puhut meille vain puuta heinää etkä näe metsää puilta”, kilahti Kuusinen.
”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan! Älä saha omaa oksaasi!” valmentaja varoitti.
”Olet latvasta laho, puupää!” Kuusinen kiroili.
”Nyt lennät kuin leppäkeihäs!” Tammi vannoi vihaisena. ”Tuosta on viisi hirttä poikki!”
”Ei ota puihin, eikä luihin!” sähähti Kuusinen ja lähti tiehensä.
Uupuneen joukkueen silmäparit seurasivat häntä, sitten ne katsoivat kysyvästi valmentajaa.
”Jokaisesta metsästä löytyy myös lenkoja puita”, sanoi tämä. ”Antaa ukon mennä vaikka puolukkaan tai sienestämään.”
”Luulen, että hän lähti baariin. Ei Kuusisen suu tuohesta ole”, arveli Mänty.
Kun Tammi huomasi, että pelaajat muuttuivat epävarmoiksi, hän jatkoi: ”Kyllä hän taas treeneihin tulee. Luonto tikanpojan puuhun ajaa. Sitä paitsi meillä on isompiakin ongelmia, kun tuo paperimiehen poika. Puhuin juuri metsäyhtiön edustajan kanssa…”
”Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto…” hihitti Haapala.
”Hiljaa!” Tammi käski. ”Tieto tappioputkestamme leviää kuin kulovalkea. Enää yksi häviö, ja olemme puilla paljailla! Sponsori ei suostu enää laittamaan puumerkkiä sopimuksen alle.”
Tämä uutinen löi koko joukkuetta kuin halolla päähän. Tammi tajusi, että nyt oli laitettava pökköä pesään: ”Meillä on vielä yksi mahdollisuus. Näytetään niille seuraavassa matsissa, mistä puusta meidät on veistetty. Muuten se on halki, poikki ja pinoon!”
”Ei niin kauan hätää ole kuin tuuli männynlatvoja heiluttaa!” myös Lehmusto lohdutti.
”Eikä kituva puu ensimmäisenä kaadu!” totesi Tuominen.
”Oikealla hetkellä täytyy osata kiskoa niintä puunkuoresta, muuten ei päästä puusta pitkään!” myös Oksanen avasi taas sanallisen arkkunsa.
”Hiljaa!” koko muu joukkue käski yhdellä äänellä.
Syntyi pitkä hiljaisuus. Miehet raapivat päätään niin, että tikkuja meni kynsien alle.
”Mitä hemmettiä me tehdään?” Lehmusto kysyi sitten varovasti.
”No, koputetaan puuta”, vastasi valmentaja.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
