
Metsät oli yksi vaalien tärkeimmistä teemoista ja ilmeisesti vaikutti pohjoisissa maakunnissa tulokseen. Olen seurannut huolestuneena Helsingin Sanomien artikkelien metsätalouden vastaista linjaa. Yksi esimerkki on Julkisen Sanan Neuvoston (JSN) langettava päätös (6.4.2023). Se ajoitettiin taktisesti vaalien jälkeiseen aikaan. Päätös perustui siihen, että lehti ei korjannut asiavirheitä, joita oli julkaistu WWF:n tiedotteissa maailman lajien uhanalaisuudesta.
Yleisesti on tiedossa, että uhanalaisuus painottuu trooppisiin metsiin. Pohjoisten havumetsien lajisto on evoluutiossa sopeutunut luontaisiin katastrofeihin ja pystyy uudistumaan häiriöiden jälkeen. Uhanalaisuus koskettaa myös meitä, mutta on merkitykseltään paljon vähäisempää.
Journalistit ovat ottaneet tavakseen valita asiantuntijan tämän näkemyksen ennalta tuntien. Toisen näkemyksen asiantuntijoita tai alan ansioituneita tutkijoita ei haluta haastatella. Pääosin mielipiteisiin perustuvissa artikkeleissa tiedot olivat yksipuolisia ja virheellisiä. Journalismin ohjeiden 8 ja 20 kohdat oli unohdettu.
Hiilinielun romahdusta ja uhanalaisuutta on käytetty pelotteluun, että metsiä ei saisi käyttää. Siihen pitäisi vaikuttaa suojelemalla ja lisäämällä ikimetsien pinta-alaa. Tässä unohdetaan, että metsä iän myötä lahotessaan luovuttaa hiiltä. Kasvu voi romahtaa, jos puiden kyky yhteyttää vähenee. Vanhenevat puut kuluttavat entistä enemmän ravinteita elääkseen ja pysyäkseen hengissä ja kasvuun jää entistä vähemmän. Ikimetsä ei enää sido hiiltä nettona puihin.
Vihreydellä markkinointi on saanut kansainvälisesti niin ikään osakseen arvostelua väärän tiedon levittämisestä. Metsät ja luonto ovat liian tärkeä teema pilattaviksi väärillä tiedoilla. ”Kyllä kansa tietää”, oli äänestäjien vastaus.
Simo Hannelius
Metsänhoitaja
Kauniainen
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
