


Hirvikoiranomistajan arki on yksinäistä. Kun koiraa koulutetaan, maastossa vietetään satoja tunteja yksin. Hirvijahdissa koiranohjaajan jahtipäivä päättyy viimeisenä, kun hän lähtee ottamaan koiraa kiinni passituksen jälkeen, jos kaatoa ei tullutkaan ja koira on haussa.
Sen lisäksi, että koiranohjaajan pitää viihtyä itsekseen, pitää olla valmis käyttämään paljon rahaa koiriin, varusteisiin, autoon ja polttoainekuluihin. Vuodessa metsästyskoiraan voi kulua rahaa tuhansia euroja, sanoo kontiolahtelainen Kimmo Pakkanen.
Pakkanen on hirvikoirakokeiden ylituomari ja jämtlanninpystykorvien kasvattaja. Ensimmäisen hirvensä hän on ampunut 90-luvulla ja käynyt silloin myös ensimmäisissä hirvenhaukkukokeissa – aikana, jolloin koirat laskettiin maastoon ilman paikannuslaitetta.
Tällä hetkellä hänellä on kuusi jämtlanninpystykorvaa, joiden kanssa hän kiertää useamman hirviseurueen jahdissa. Aikaa ja rahaa kuluu, mutta se on tietoinen ja mieluinen valinta.
”Tämän harrastuksen tenho piilee koirien työskentelyssä ja luonnossa liikkumisessa, en minä tätä saaliiden takia tee.”
Pakkalan Fifa on Pakkasen nuorin alle yhdeksän kuukautta vanha narttukoira. Sen kanssa Pakkanen tekee viikoittain 1–2 reissua maastoon. ”Annan pennun kasvaa rauhassa. Minun on helppo malttaa mieleni, kun on muitakin koiria.”
Pakkanen kertoo, että hän ei koskaan vie nuorta koiraa väkisin hirvikontaktiin.
Koiran pitää mennä hirvelle omaehtoisesti ja halukkaasti. Hirvi on iso eläin ja koira saattaa pelästyä sitä. Pelästymisen ja huonon kokemuksen seurauksena siitä ei välttämättä tule toimivaa hirvikoiraa.
Pakkanen puhuu koiranomistajan ja koiran välisen luottamuksen merkityksestä.
”Se on kaikki kaikessa. Nuori koira kun lähtee ensimmäisille hakulenkeilleen, sen pitää voida luottaa siihen, että minä löydyn samasta paikasta, mistä sen päästin maastoon.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
