Neljän kaupungin edustalta harattiin pois 7,6 kilometriä kalaverkkoja

Hankkeen aikana puhdistettiin haraamalla ja sukeltamalla yhteensä 225 neliökilometriä Itämeren rannikkoalueita.

Tämän kokoiselta alueelta merestä poistettiin yli 8,7 kilometriä verkkoja ja yli 2 000 kiloa muita hylättyjä kalastusvälineitä. Lisäksi Itämerestä ja sen rannoilta kerättiin reilut 1 200 kiloa muuta meriroskaa.

Suomessa haamuverkkoja ja muita pyydyksiä poistettiin Rauman, Uudenkaupungin, Kustavin ja Helsingin rannikkoalueilta. Haraukset kohdistettiin rannikkoalueella sellaisiin paikkoihin, joissa vapaa-ajan kalastuksen tiedettiin olevan aktiivista.

Haraukset kohdistettiin 92 alueelle, joilla etukäteen kerättyjen tietojen perusteella on kalastettu tai kalastetaan edelleen aktiivisesti. Haraukset ja sukellukset kattoivat yhteensä 56 neliökilometriä, ja merestä nostettiin kaikkiaan 7,5 kilometriä verkkoja.

"Vanhimmissa poistetuissa verkoissa oli pyydysmerkkejä vuosilta 1983 ja 1990, ja osa oli jopa puuvillaa. Tämä kertoo selvästi ongelman mittakaavasta ja siitä, miten kauan verkot säilyvät ympäristössä", kertoo vanhempi tutkija Pekka Kotilainen Suomen ympäristökeskuksen tiedotteessa.

Aiemmissa tutkimuksissa on arvioitu, että vapaa-ajan kalastajilta katoaa Suomen merialueilla vuosittain pari tuhatta verkkoa.

Hankkeessa hyödynnettiin Suomen ympäristökeskuksen Rosgis-verkkopalvelua, jonka avulla kansalaiset voivat ilmoittaa havaitsemistaan hylätyistä pyydyksistä ja muista roskista.

Hankkeessa selvitettiin myös EU:n kertakäyttömuovidirektiivin eli SUP-direktiivin toteutusta muovia sisältävien kalanpyydysten osalta.

Vuoden 2025 alusta alkaen direktiivi on koskenut myös kalastusvälinevalmistajia ja myyjiä, joiden on huolehdittava elinkaarensa päässä olevien muovia sisältävien kalastusvälineiden keräämisestä ja varmistettava niiden asianmukainen jätehuolto.