Lukijalta: Metsiä suojeltaessa on huolehdittava, ettei vaikutus ole hyötyjä tuhoisampi luonnolle

Ylen käsiinsä saama luonnos valmisteilla olevista vanhojen metsien kriteereistä sähköisti metsäkeskustelun. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö ovat molemmat antaneet omat esityksensä kriteereiksi. Ympäristöministeriön esityksessä ollaan hyvin lähellä aiemmin metsälaissa määriteltyä metsien uudistamisikää, kun taas maa- ja metsätalousministeriön esityksessä puhutaan selvästi vanhoista metsistä.

Ylen uutisoinnin jälkeen ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet kovin sanoin MMM:n kriteereitä, koska heidän unelmansa automaattisuojelusta jo suhteellisen nuorissa metsissä murenisi. Lisäksi he tulkitsevat kriteerit siten, että ne olisi tehty tieteen vastaisesti ja ”hakkuuintoilijoiden” tahdon mukaisiksi.

MMM:n kriteerit ovat itse asiassa luonnon kannalta paremmat, jos arvioidaan luonnon monimuotoisuutta ja planeetan tilaa. Koska Suomen metsätalous on tunnetusti maailman kestävintä, hakkuiden työntäminen muihin maihin olisi luontokatoa nopeuttava toimenpide. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kestävän elintavan saavuttamiseksi puu nousee keskeiseksi tekijäksi kulutushyödykkeiden uusiutuvana raaka-aineena.

Suomestakin puu menee suurelta osin maailman markkinoille. Monilla alueilla ei ole mahdollista kasvattaa korvaavaa puuta, joten niiden omavaraisuus perustuu öljyyn ja aurinkoenergiaan.

Tutkitusti hakkuiden vähentäminen Euroopassa lisäisi lähes suoraan hakkuita esimerkiksi Borneossa ja Amazoniassa. Loppu korvautuisi öljyllä. Myös Ilmastopaneeli on sanoittanut hakkuuvuodon useaan otteeseen, vaikka esittää silti maakohtaisen hiilitaselaskennan perusteella hakkuiden vähentämistä. Luonto tai ilmasto ei siitä hyötyisi.

Toki ymmärrän harmituksen, joka konfliktiteollisuudessa koetaan, kun hyvä suunnitelma valuu veden lailla sormien välistä. Olivathan he itse määritelleet jo alemmilla kriteereillä 100 000 hehtaaria suojeltavia alueita lisää. Metsien suojelu ainoastaan siirtää hakkuita toisaalle, ei vähennä niitä. Siksi suojelupäätöksissä on oltava varmoja, ettei vaikutus ole hyötyjä tuhoisampi luonnolle.

Juri Laurila

Itäranta, Luusua