Katso video: Tällaisen kyttäyskopin saa rakennettua vanhojen hevoskärryjen päälle

MT pyysi marraskuussa ilmiantamaan kylän komeimman peurankyttäyskopin. Nyt näitten ilmiantojen satoa kerätään ja lukijat pääsevät videoiden välityksellä vierailemaan erilaisilla kopeilla.

Kierrätysmateriaaleista valmistettu, siirrettävissä oleva ja ympäristöönsä sulautuva kyttäyskoppi Virttaan kylässä Loimaalla herätti MT:n toimituksen kiinnostuksen.

Kopin rakentaja ja omistaja Teuvo Laaksonen ampui ensimmäisen valkohäntäpeuransa 16-vuotiaana vuonna 1973.

”Silloin koko Suomen pyyntilupamäärä oli 1 000 eläintä ja sitä tunsi tehneensä jotain erityistä. Nyt pyyntilupamäärät lasketaan pelkästään lähiseudun kolmessa riistanhoitoyhdistyksessä Alastarolla, Loimaan seudulla ja Pöytyän seudulla tuhansissa.”

Laaksosen metsästysseuralla Virttaan Erä-Veikoilla peuralupia on tällä kaudella pari sataa ja peuramiehiä seurassa noin 60.

Kyttäyskoppeja on lähiseudulla vähintään 15 ja Laaksosen koppia lähin parin kilometrin päässä.

”Paikka valikoitui peurahavaintojen perusteella. Kyttäsin täällä ensin vain istumalla soramontun laidalla.”

Jos mieli kyttäyspaikan suhteen muuttuu, Laaksosen koppi on siirrettävissä traktorilla. Jahtikauden päätyttyä koppi siirtyy pihapiiriin joka tapauksessa.

Ampumaluukku on jääkaapin lasihylly ja istuin vanha konttorituoli.  Kuva: Pasi Leino

”Tämä on rakennettu 60‒70 vuotta vanhojen hevoskärryjen akselin päälle. Tukijaloissa on käytetty kierrätysrautaa, ampumaluukku on jääkaapin vanha lasihylly ja istun vanhasta työpaikasta peräisin olevassa konttorituolissa.”

Laaksonen nauttii nikkaroinnista, mutta kyttäyskoppi on kuitenkin vain kyttäyskoppi. Se on varustelultaan ja ratkaisuiltaan simppeli, eikä sinne ole ollut tarvetta rakentaa esimerkiksi laveria. ”MInä nukun muualla kuin kyttäyskopissa”, Laaksonen naurahtaa.

Seinissä on eristeet, mutta myös alumiinipaperia. ”Tästä voi tehdä väliaikaisesti vaikka saunan.”

Kopin pääasiallinen väritys on vihreä mustin tehostein, se sulautuu erinomaisesti ympäröivään mäntykankaaseen.

Väritys takaa, että koppi sulautuu ympäröivään männikköön.  Kuva: Pasi Leino

Vaikka Laaksosen koppi on ratkaisuiltaan simppeli muutamiin ratkaisuihin hän kehottaa kiinnittämään huomiota. Yksi on äänettömästi liukuva ampumaluukku ja valmis paikka aseelle, jossa sitä voisi pitää valmiudessa.

”Peurat kyllä huomaavat pienimmätkin liikkeet ja kuulevat kolahdukset, joita voi syntyä, jos asetta pitää nostella tai luukun aukaisu pitää ääntä.”

Laaksonen lämmittää koppia kaasulla. ”Ilmanvaihto varmistaa kaasun turvallisen käytön. Kaasun huono puoli lämmitysvaihtoehtona on, että se tuottaa kosteuttaa ja kostuttaa ikkunat.”

Laaksonen pohtii, että lämmitykset alkoivat yleistyä kopeissa parikymmentä vuotta sitten.

”Kyttäämisen olen aloittanut istumalla tikapuiden yläpäässä, marraskuussa sellainen istuskelu koetteli.”

Koppi on ampumapaikkaa ylempänä, joten laukaus suuntautuu alaspäin. ”En kyttää mustan maan aikaa. Ampumamatka on lyhyt ja maasto avoin, joten saaliseläin on helppo löytää. Siitä huolimatta kyttään mieluiten silloin, kun lumi on apuna osuman saaneen eläimen löytämisessä.”

Laaksonen pääsee pakettiautolla lähes koko kauden lähelle koppia, se helpottaa saaliin talteenottamista. Pulkka on aina matkassa mukana.

MT:n peurankyttäyskoppien haku onnistui yli odotusten. Vaatimattomana tavoitteena oli alun perin saada ainakin vajaat 30 vastausta lukijoilta. Lomakkeen lähetysaikaa oli kymmenen päivää, ja siinä ajassa vastauksia tuli yhteensä 67.

Koppeja ei laiteta paremmuusjärjestykseen, vaikka kylän komeinta koppia etsittiinkin. Ennen muuta tavoitteena on jakaa vinkkejä ja ideoita toisille kyttääjille erilaisista kyttäyskoppiratkaisuista.

Kopeista julkaistaan vähintään kuusi videojuttua.