Paavo Martin pihalla kukoistavat kymmenet alppiruusut ja atsaleat – kukkaloistoa riittää huhtikuusta heinäkuulle asti

Paavo Martin hehtaarin kokoisella tontilla Halikossa kasvaa kymmeniä alppiruusun ja atsalean lajikkeita.

Mies ihastui alppiruusuihin ensimmäisen kerran jo noin 60 vuotta sitten työmatkallaan Mustilan arboretumissa. Kasviharrastus syventyi, kun Dendrologian seura perusti Rhododendron-kerhon vuonna 1995. Paikallisen metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana työskennellyt Martti on ollut mukana kerhon toiminnassa sen ensimmäisestä vuodesta lähtien.

Kerhon tarkoituksena on edistää Rhododendron-sukuun kuuluvien kasvien tuntemusta ja koota niistä kiinnostuneet oppimaan lisää. Kerhossa on liki 300 jäsentä.

”Puoliakaan ensimmäisistä alppiruusuistani ei enää ole jäljellä, kun halusin heti niitä harvinaisempia lajikkeita, jotka menehtyivät talvivaurioihin”, puutarhuri kertoo pihallaan samalla, kun ihastelemme pariin kolmeen metriin kurkottelevia kasveja.

Suotuisa kasvupaikka löytyi mäntymetsän varjostaman kalliorinteen kyljestä. Sinne suunnitellut polut vievät toinen toistaan upeamman alppiruusun luo. Rodojen lomaan mies on istuttanut muita puuvartisia pensaita ja puita, kuten kellovaiveron, amerikankastanjan tai koreantuijan.

Valtava lajivalikoima on opettanut kasviharrastajalle kokeilujen kautta paljon. Viimeiset, yli 10 vuotta sitten istutetut alppiruusut ovat olleet sekä kestäviä että kauniita.

Paavo Martti on rakentanut metsäpuutarhaansa Halikossa 1980-luvulta lähtien. Kuva: Ritva Tuomi

Alppiruusujen istutusaika on pitkä roudan sulamisesta myöhäiseen syksyyn. Kasvupaikan ilmansuunta voi olla mikä tahansa, valon voimakkuudella on enemmän merkitystä. Alppiruusut ovat enemmän puolivarjon kuin aurinkoisen paikan kasveja, mutta jos jaksaa kastella ja suojata keväällä, varsinkin atsaleat viihtyvät upeasti kukkien myös pihan aurinkoisimmalla paikalla.

Jos ei halua ostaa valmista rodomultaa kaupasta, sen voi sekoittaa itsekin turpeesta, lehtikompostista tai kuorikkeesta, karkeasta hiekasta ja ripauksesta hyvin palanutta lantaa. Istutuskuoppa kaivetaan kasvin koon mukaan. Juuriston kilpailua muiden kasvien kanssa pyritään vähentämään poistamalla pintakasvillisuutta alppiruusun ympäriltä.

Istutuskuoppa on hyvä kastella kunnolla ennen istutusta, kattaa istutuksen jälkeen ja taata kasvin juurtuminen säännöllisellä kastelulla. Kovin tuulisella paikalla vesi haihtuu nopeammin. Jos istutuspaikka on karu ja kuiva rinne, kasveja voi kastella Paavo Martin mukaan vaikka sadettimella kerran viikossa. Alppiruusujen juuriston on kuitenkin pysyttävä ilmavana, joten liikaa märkyyttä kasvi ei siedä.

”Männynneulaskarike katteena pitää maan kosteampana ja antaa hyvän suojan talveksi”, Martti jakaa kokemuksiaan.

Puupionin upeat kukat hurmaavat talon edustalla. Kuva: Ritva Tuomi

Kanervakasvien heimoon kuuluvien alppiruusujen ja atsaleoiden kukinta-ajan sanotaan yleisesti olevan kesäkuun tienoilla, mutta Paavo Martin pihalla eri lajikkeet venyttävät upeinta kukinta-aikaansa huhtikuusta aina heinäkuulle. Sen jälkeenkin jokin niistä saattaa innostua esittelemään kauniita kukkiaan vihreän metsämaiseman keskellä.

Yhtä tiettyä suosikkilajikettaan mies ei osaa nimetä. Pihan kauneus ja kukkien tuoksut palkitsevat päivittäin puutarhassa kävellessä.

”Erityisen tuoksuva on myrkyllinen kelta-atsalea, Rhododendron luteum, josta tarinoiden mukaan tehtiin Italian maaseudulla aikoinaan hunajaa roomalaisia ryöstöretkeilijöitä vastaan”, Paavo Martti kertoo.

Kuihtuneiden kukkien nyppiminen edistää uusien versojen kehittymistä ja kukintaa seuraavalle vuodelle. Muurahaiset mies on nimennyt metsän parhaiksi terveyspoliiseiksi, sillä ne pitävät huolen alppiruusujen lehtien alla piilottelevista jauhiaisen munista ja toukista.

Talvilevon jälkeen kevään voimakas valo saattaa tehdä tuhojaan kasville pimeän ja kylmän jälkeen. Paavo Martti vinkkaa, että pienille taimille on helppo tehdä aurinkosuoja havuista. Havujen ohella kevättalven voimakasta aurinkoa ja lämpötilan vaihteluita vastaan voi suojata kasvinsa vaikkapa pakkaspeitteellä aina roudan sulamiseen saakka.

’Mist Maiden’ kukkii vaalean­punaisin kukin, jotka vaalenevat kukinnan edistyessä valkoisiksi. Kuva: Ritva Tuomi

Alppiruusut eivät kaipaa liikaa hoitamista, mutta keväällä ennen kukintaa annettu rodolannoite auttaa niitä kukoistamaan.

Alppiruusuista Paavo Martin kasviharrastus on laajentunut erikoisiin puihin ja puuvartisiin, jotka ovat levittäytyneet rinteestä myös etupihan puolelle.

”Keväällä 1996 istutin eniten uusia taimia metsänparannuksen yhteydessä.”

Hän esittelee kilpikaarnamännyn, tulppaanipuun, höyhenpensaan sekä monia muita mielenkiintoisia kasveja, joiden kasvua ja menestymistä omalla pihalla on ollut palkitsevaa seurata. Jo yksistään muotoon leikattu taikinamarja-aita vaatii huomiota viikoittain, jotta se pysyy edustuskunnossa.

”Puutarhaa ja kasveja on kiva katsella, ja saan liikuntaa”, liki 90-vuotias metsäteknikko naurahtaa ja jatkaa, että on viihtynyt koko ikänsä elävän luonnon parissa.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/20.