Veroetu siivittää rahastosijoittajien metsäkauppoja, jotka kahmivat noin puolet metsätiloista – MTK tilkitsisi niiltä metsävähennyksen käytön

Rahastot ja sijoittajat ovat kahmineet veroedun turvin jopa puolet kaupaksi tulleista metsätiloista. Rahastot hyödyntävät metsävähennystä, jonka ne saavat käyttöönsä perustamalla yhteismetsiä rahastoyhtiön sisään.

Sijoitusrahastojen metsäomaisuus on noussut muutamassa vuodessa 400 000 hehtaariin.

MTK:n mukaan rahasto-omistuksen ongelmana on lyhyt aikajänne. Koko metsäomaisuus voi siirtyä yhdellä kaupalla ulkomaiseen omistukseen.

Koska rahastot tähtäävät vain korkeaan tuottoon, rahasto-omistuksen kasvu ei välttämättä tue esimerkiksi metsien monimuotoisuutta.

”Rahastoyhtiöt ovat löytäneet porsaanreiän lainsäädännöstä. Ne ovat hankkineet metsätiloja rahastoyhtiön perustaman muodollisen yhteismetsän omistukseen”, toteaa MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.

Esimerkiksi UB Metsä -rahasto on mainostanut niitä avoimesti.

Tiirola muistuttaa, että lainsäätäjä on tarkoittanut metsävähennyksen vain luonnollisille henkilöille, kuolinpesille ja yhteismetsille. Sitä ei ole tarkoitettu yhtiöille tai rahastoille.

Metsävähennyksen suuruus on 60 prosenttia. Metsänomistaja saa vähentää sen puunmyyntituloistaan.

MTK on vaatinut metsävähennyksen nostamista 90 prosenttiin.

"Metsävähennyksellä metsänomistaja saa vähentää hankkimansa metsäpalstan puuston arvon. Puuston arvo on oikeasti lähellä 90:tä prosenttia, mikä olisi oikea summa metsävähennykselle", perustelee Tiirola.

Metsävähennyksen nosto tukisi perhemetsätaloutta. Samalla Tiirola haluaisi tukkia metsävähennyksen käyttömahdollisuuden rahastoilta ja sijoittajilta.

”Lainsäätäjien tarkoituksena oli alun perin, että metsävähennys koskisi vain perhemetsänomistajia, perikuntia ja yhteismetsiä. Rahastojen metsävähennysmahdollisuuden tukkimisella voitaisiin rahoittaa metsävähennyksen korottaminen.”

Sanatarkasti laki määrittelee metsävähennyksen kohderyhmän luonnollisiin henkilöihin, kuolinpesiin ja näiden muodostamiin verotusyhtymiin sekä yhteisetuuksiin. Niillä on oikeus tehdä metsävähennys maatilana pidettävältä kiinteistöltä saamastaan metsätalouden pääomatulosta.

Luonnollisten henkilöiden ja perinteisten yhteismetsien metsävähennyksen nostaminen parantaisi niiden asemaa metsätilakaupassa ja edistäisi samalla perikuntien purkamista ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksia.

Rahastosijoittajat ovat veroedun turvin pärjänneet hyvin metsätilakaupassa. Yksityisten metsänomistajien on ollut vaikea kilpailla niitä vastaan.

Viime vuoden metsätilakauppojen rahallisesta arvosta jo puolet päätyi muille kuin luonnollisten henkilöiden ja perinteisten yhteismetsien omistajille.

”Metsänomistus uhkaa valua kasvottomien sijoittajien taskuun. Onko tämä toivottu kehityssuunta suomalaisen yhteiskunnan näkökulmasta?” Tiirola kysyy.