”Metsää ostan aina sopivan tilaisuuden tullen. Metsässä on tietty turva hyvinä ja huonoina aikoina”, Matti Maukonen sanoo. Kuva: Hanne Manelius
Matti Maukonen ei myy ensiharvennuksia pystykaupalla – ”Kun itse tekee, saa tehtyä ajallaan”
Matti Maukoselle on tärkeää, että kotitila metsineen säilyy elinvoimaisena isältä tyttärille.Tilaajalle
Hehtaarin kokoisen ensiharvennusleimikon korjuu on viittä vaille valmis. Matti Maukonen ajaa metsätraktorinsa viimeisen kuitupuukasan viereen ja poimii rungot kuormatilaan. Sitten hän asettelee kahmarin kuorman päälle ja lähtee kuljettamaan kuormaa kohti välivarastoa.
Leimikko on alusta loppuun asti Maukosen itse tekemä. Viime viikolla hän ahkeroi täällä hakkuukoneen kanssa.
Maukosen kaltaisia hankintamyyjiä, jotka huolehtivat itse sekä hakkuista että puun lähikuljetuksesta, on vuosi vuodelta vähemmän.
”Vanhemmat eivät jaksa ja nuoremmat eivät tahdo. Hankintahakkuu on aikaa vievää hommaa. Puu ei hetkessä metsästä tule”, mies arvelee.
Osa menee hakkeeksi
Maukosen omistama Jussilan tila sijaitsee Hankasalmella Kärkkäälän kylässä ja tilan metsät Hankasalmella ja Konnevedellä. Maukonen kertoo, ettei ole myynyt yhtäkään ensiharvennusta pystykaupalla.
”Kun itse tekee, saa tehtyä ajallaan”, hän perustelee.
Oikean ajankohdan näkee Maukosen mukaan parhaiten latvuksista. Kun latvukset alkavat supistua liikaa, on aika tehdä jotain.
Osan ensiharvennuspuusta Maukonen myy, osan käyttää itse. Tilan päärakennus ja osa ulkorakennuksista lämpiää hakkeella, jota kuluu vuodessa 200 kuutiota. Hakepuuta kertyy myös tien varsilta ja peltojen reunoilta, joten myytävän ja omaan käyttöön menevän puun osuus vaihtelee vuosittain.
Vielä muutama vuosi sitten oli hyvä, että ensiharvennuspuulle oli käyttöä omalla tilalla, sillä ostajia ei ollut ruuhkaksi asti. Nykyään tilanne on Äänekosken tehtaan myötä kohentunut ja pieniläpimittainenkin puu kiinnostaa.
”Kysyntä on parantunut eikä teiden varsilla näy enää kasoja.”
Joskus kannattaa ulkoistaa
Periaatteessa Maukonen pystyisi omissa metsissään tekemään itse kaiken mahdollisen aina istutuksista väljennyshakkuisiin. Usein hänet löytääkin energiapuuta korjaamasta tai taimikkoa raivaamasta. Itse tekeminen ei kuitenkaan ole hänelle itseisarvo. Toisinaan tilan taimikoita raivaa ja uudistusaloja istuttaa palkattu metsuri.
Jokaisen savotan kohdalla Maukonen arvioi erikseen, onko kokonaisuuden kannalta järkevämpää tarttua työhön itse vai teettää työ ulkopuolisella.
Samaa periaatetta hän soveltaa maatalouspuolella. Tilan lannanlevitykset, kylvöt ja ruiskutukset on kaikki ulkoistettu.
”Koneet ovat kalliita ja niiden tarve vähäinen”, Maukonen perustelee.
Hän on pannut merkille, että jokaiselle isännälle palveluiden ostaminen ei ole luontevaa.
”Kaikki eivät ulkopuolisen avun käyttöä sulata vaan tekevät asiasta arvokysymyksen. Periaate tuntuu olevan, että ei tarvitse tulla minulle tekemään.
Osan ensiharvennuspuusta Maukonen hakettaa omaan käyttöön. Haketta kuluu vuosittain 200 kuutiota. Kuva: Hanne ManeliusMaitotiliä ei tullut ikävä
Matti Maukonen osti Jussilan tilan vanhemmiltaan vuonna 1993. Sen jälkeen moni asia on muuttunut sekä maa- että metsätaloudessa eikä läheskään aina parempaan suuntaan.
”Välillä kuulee sanottavan, että kun teillä maalaisilla on ne kaikki maaseudun ihanuudet. Mutta kun ne ihanuudet eivät elätä.”
Maukonen uskoo, että maatilaa on kehitettävä kokonaisuutena ja että maatalous- ja metsäpuolen on tultava toimeen omillaan.
”Lypsylehmistä luovuin vuonna 1999. Isännät sanoivat minulle, että kaipaat vielä maitotiliä. Minä vastasin, että en kaipaa, kun tiedän, mistä se tulee.”
Pitkään tilalla kasvatettiin sonneja, mutta niiden pidosta Maukonen luopui, sillä lihantuotannon kannattavuus heikentyi.
Nyt Jussilan tilan navettaa asuttaa charolais-rotuisten emolehmien karja, mutta mahdollista on, että nekin saavat jonain päivänä lähteä. ”En ole niihinkään sitoutunut millään tavoin.”
Myös jatkuvaa kasvatusta
Kysymys, ovatko Jussilan tilan metsät talouskäytössä, on Maukosesta vaikea. Pääosin ne ovat talousmetsiä, mutta toisaalta ne ovat myös maisemametsiä, ja on niissä suojelukohteitakin. Ja vaikka metsiä kasvatetaan enimmäkseen jaksollisesti, ei jatkuva kasvatuskaan ole isännälle vieras menetelmä.
”Mielestäni ei ole oikeita tai vääriä ratkaisuja. On vain ratkaisuja, joiden kanssa on pärjättävä.”
Vaikka Maukonen on omissa metsissään käyttänyt menestyksekkäästi jatkuvaa kasvatusta, ei hän silti tunnustaudu sen suureksi puolestapuhujaksi.
”Lehtiä kun lukee, niin toisinaan tuntuu, että se käy yleispätevästi joka paikkaan.”
Maukosta hymyilyttää, kun hän muistaa jokunen vuosi sitten saamansa puhelun. Soittaja oli jatkuvaa kasvatusta markkinoivan metsäpalveluyrityksen edustaja, joka halusi tulla tutustumaan Jussilan tilan metsiin.
Maukonen ja metsäammattilainen kiersivät päivän tilan mailla. Vieras otti valokuvia ja selitti innostuneena, miten Maukosen metsissä oli erinomaisia jatkuvaan kasvatukseen soveltuvia kohteita.
”Vastasin, että niin onkin, mutta eivät ne ole tulleet itsestään, niitä on valmisteltu 20 vuotta.”
Onnistuneet kaistalehakkuut
Yksi metsäpalveluyrityksen edustajan kehumista kohteista sijaitsee aivan ensiharvennustyömaan vieressä. Solakat männyntaimet kurottelevat taivasta kohti noin kolmen metrin korkuisina. Maukonen on syystäkin tyytyväinen taimikkoonsa. Männyt ovat suoria ja niiden oksat hentoja kuin lyijykynät. Voisi kuvitella, että taimikko olisi saanut alkunsa jalostetusta siemenestä, mutta niin vain se on syntynyt luontaisesti reunametsän siementämänä.
”Tähän on hakattu eri aikoina kaksi kaistaletta. Vieressä on aurinkoinen etelärinne, ja maa on sopivan rehevä. Heinästä ei ole ollut vaivaa, koska reunapuusto varjostaa riittävästi.”
Jos maa ei ole tarpeeksi rehevä eikä luontaista taimiainesta ole riittävästi, ei jatkuvaa kasvatusta Maukosen mukaan kannata kokeilla.
”Jatkuva kasvatus tuntuu nykyään olevan trendisana, joka herättää ihmisissä tietynlaisia mielikuvia.”
Maukosen mielestä metsää ei kannata kasvattaa mielikuvien varassa vaan pyrkiä aina siihen, että metsä säilyy terveenä ja kasvukuntoisena myös tulevaisuudessa.
”Näiden jatkuvan kasvatuksen kohteiden kohdalla mietin, että jos katsotaan monen kymmenen vuoden päähän, mikä mahtaa olla lopputulema.”
Maukosen mielestä metsää voi hoitaa monella tapaa. Harva ratkaisu on yksiselitteisesti oikein tai väärin. ”Mutta kun ratkaisu on tehty, sen kanssa on pärjättävä.” Kuva: Hanne ManeliusPuheväleissä puunostajiin
Nyt jo eläkkeelle jäänyt UPM:n ostomies antoi aikanaan Maukoselle neuvon, jota mies on pyrkinyt noudattamaan siitä lähtien. ”Hän sanoi, että jonkun kaveri pitää aina olla, silloin on huononakin aikana asiat reilassa.”
Maukonen kertoo, että on puukaupoissa välillä vääntänyt ostajan kanssa kättä voimakkaastikin. Välit ovat silti pysyneet hyvinä joka suuntaan.
”Aina on lopulta sopuratkaisu löytynyt, eikä vielä ole eteen tullut sellaista tilannetta, että tuolle en edes soita.”
Puun hinta lienee yleisin asia, josta myyjät ja ostajat ovat eri mieltä. Maukoselta riittää ymmärrystä myös metsäyhtiöitä kohtaan.
”Sanotaan, että firmat eivät maksa puusta mitään. Minusta se on väärä ajattelumalli. Firmat maksavat maksukykynsä mukaan. Jos ne maksaisivat yli sen, niiden toiminta loppuisi nopeasti.”
Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu paljon hakkuumääristä. Osa väittelijöistä on sitä mieltä, että määriä on mahdollista kasvattaa, osan mukaan nykyisetkin hakkuumäärät ovat kohtuuttomat.
Tähänkään kysymykseen ei Maukosen mielestä ole yksiselitteisesti oikeaa tai väärää vastausta. Myös hänen oman tilansa mailla on kohteita, jonne hakkuukone ei koskaan tule.
Mutta toisaalta: ”Jos metsiä hakataan vähemmän, pidemmällä aikavälillä se tulee näkymään valtion verokertymässä. Millä rahalla sitten vanhukset hoidetaan ja lapset koulutetaan?”
Metsä tuo turvaa
Maukosen tyttäret Maria, Minna ja Martta ovat vielä alakoulussa. Seuraavaa sukupolvenvaihdosta ei Jussilassa oikeastaan vielä tarvitsisi miettiä, mutta on Maukonen sitä jo ajatellut.
”Monelle on vaikea paikka, jos tilalle ei löydy jatkajaa. Mutta vaikka tilalle ei löytyisi jatkajaa suvun piiristä, kannattaa tilan tuotantoedellytykset pitää kunnossa.”
Omalla tilallaan hän pyrkii pitämään tuottavuuden sellaisella tasolla, että seuraavan sukupolven on mahdollista jatkaa toimintaa. Esimerkiksi metsää hän on ostanut lisää aina sopivan tilaisuuden tullen.
”Metsässä on tietty talouden turva hyvinä ja huonoina aikoina.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2019.
Matin vinkit
- Mikään ratkaisu ei ole yksinomaan huono tai hyvä, mutta sitten kun se on tehty, sen kanssa pitää tulla toimeen.
- Kaikkia tilan töitä ei tarvitse tehdä itse, ulkoistaminen voi joskus olla järkevää.
- Kannattaa pitää välit kunnossa puunostajiin, silloin asiat ovat reilassa myös huonoina aikoina.
- Jos sukupolvenvaihdos on ajankohtainen, pitää ensin selvittää, että tilalla on edellytykset jatkaa toimintaa.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
