Luonnonsuojelun lippulaiva vai ympäristön indikaattorilaji? Eri lajikäsitteet voivat saada pään pyörälle − tämä juttu kertoo, mitä ne tarkoittavat
Keskenään osin päällekkäisillä käsitteillä on erilaisia merkityssisältöjä.Tilaajalle
Yhden lajin suojelu edistää usein muidenkin lajien elinvoimaisuutta. Kuva: Carolina HusuPikkuapollon kanssa samaan sukuun kuuluva isoapollo, tutummin pelkkä apolloperhonen, on nostettu Metsähallituksen luontoviestinnässä lippulaivalajiksi. Käsitteellä tarkoitetaan luonnonsuojeluyhdistyksen symbolilajia, joka edustaa tiettyä ympäristöä tai tehtävää suojelutyötä.
Isoapollo symboloi Saaristomerellä tehtävää luonnonsuojelutyötä.
Pikkuapolloa voi hyvällä syyllä pitää Pähkinäisen saaren sateenvarjolajina, jonka elinympäristöjen hoidolla tähdätään samanaikaisesti sekä perhosen itsensä että usean Saaristomerellä elävän uhanalaisen kasvilajiston tilan parantamiseen.
Pienen hyönteisen kautta katse käännetään tarkastelemaan koko ympäristöä ja sen hoidontarvetta.
Luonnonsuojelun lippulaivalajit ja keulakuvat luovat myönteisiä mielikuvia suojelutyöstä. Muun muassa saimaannorppa on laajasti tunnettu lippulaivalaji ja Suomen luonnonsuojeluliiton tunnuseläin.
Keskenään osin päällekkäisillä käsitteillä on erilaisia merkityssisältöjä. Osalla lajeista on sosiaalinen symbolimerkitys, osa taas ilmentää omalla olemassaolollaan elinympäristön biologisia erityispiirteitä.
Symbolilajit määrittävät koko asuttamaansa elinympäristöä, kertovat sen laadusta tai antavat kasvot ympäristönsuojelulle, joka muuten voisi olla vaikea hahmottaa. Tehdyllä työllä on konkreettinen hyötyjä.
Metsähallituksen luonnonsuojelun asiantuntijan Kukka Kyrön mukaan tärkeää on saada suojelutyölle kasvot, mutta suojeltujen eläinten kuvastossa toistuvat usein söpöt ja karismaattiset nisäkkäät.
Sopisiko esimerkiksi rakkohauru, yksi Itämeren avainlajeista, lippulaivalajiksi merensuojelutyöhön?
Käsitteiden kanssa on siis hyvä muistaa se, käytetäänkö niitä biologisessa vai sosiaalisessa kontekstissa.
Käsitteet tutuiksi
Lippulaivalajiksi valittu laji on luonnonsuojelutyön lähettiläs, jonka seuraaminen ja turvaaminen kiinnittävät huomion laajaan ilmiöön.
Sateenvarjolajin suojeleminen on tärkeää muiden lajien kannalta. Esimerkiksi isoapolloperhosen suojelu ja sen elinympäristöjen parantaminen hyödyttävät myös muita saman elinympäristön lajeja.
Indikaattorilaji on sietoisuudeltaan tarkka ja kapea-alainen, ja sen havaitseminen kertoo merkittävää tietoa ympäristön tilasta.
Sen ilmeneminen ‒ tai puuttuminen ‒ kertovat yksiselitteisesti ympäristön ominaisuuksista. Esimerkiksi käenkaali eli ketunleipä on lehtomaisen kankaan tunnistamiskasvi.
Avainlajin väheneminen ja häviäminen luonnosta voi johtaa suuriin muutoksiin ekosysteemin toiminnassa. Muun muassa monet uhanalaiset lajit tarvitsevat avainlajien luomia elinoloja selviytyäkseen. Suomen luonnossa esimerkiksi haapa on avainlaji.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
