Kuusen viljelyn riskit kasvavat – tutkija harkitsisi vaihtoehtoina lehtikuusta, hieskoivua ja tammea

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore synteesiraportti valottaa kuusen liiallisen viljelyn riskejä muuttuvassa ilmastossa. Raportti kokoaa yhteen tietoa vähemmän käytetyistä puulajivaihtoehdoista, jotka ovat viljelyteknisesti ja taloudellisesti realistisimpia Suomessa.

Kuusenviljelyn riskit kasvavat ilmaston lämmetessä, joten vaihtoehtoja kuuselle tarvitaan, Luke toteaa tiedotteessaan.

Kuusen osuus metsänviljelyssä on kasvanut 2000-luvulla. Samanaikaisesti männyn, rauduskoivun ja harvinaisempien puulajien osuus on supistunut. Esimerkiksi jalojen lehtipuiden ja hybridihaavan viljelyalat ovat promillen osia kokonaisviljelyalasta.

Kuusi on altis ennustetulle kuivuuden lisääntymiselle sekä siitä aiheutuville seuraustuhoille, erityisesti kirjanpainajalle. Myös juurikäävän ennakoidaan kasvupaikan ravinteisuudesta riippumatta hyötyvän ilmastonmuutoksesta.

Nopein keino vähentää kuusen osuutta on lisätä männyn ja rauduskoivun viljelyä. Muitakin mahdollisuuksia kuitenkin on, ja raportissa arvioidaan vähemmälle huomiolle jääneiden puulajien käytön lisäämisen mahdollisuuksia ja riskejä.

Raportissa kuvataan näiden lajien siemen- ja taimituotannolliset ominaisuudet ja kerrotaan tuhoriskeistä. Lisäksi esitetään vertailu keskeisten lajien viljelykustannuksista.

Tarkasteltavana on 25 puulajia, joista seitsemällä – tervalepällä, hieskoivulla, tammella, siperianlehtikuusella, douglaskuusella, hybridihaavalla ja kontortamännyllä – arvioidaan olevan pääpuulajien jälkeen parhaat mahdollisuudet nykyistä laajamittaisempaan viljelyyn.

Eräiden lajien, kuten tervalepän ja tammen, viljelyä voidaan perustella niiden merkityksellä luonnon monimuotoisuudelle.

Valtapuulajien jälkeen Suomessa yleisimmin kasvatettavaksi sopivat puulajit ovat raportin yhtenä kirjoittajana olleen Luken erikoistutkija Seppo Ruotsalaisen mielestä siperianlehtikuusi, tammi ja hieskoivu.

"Lehtikuusi on ehkä varmin. Sitä on viljelty meillä jo, ja se on käytetyin", Ruotsalainen toteaa MT:lle.

Toiseksi hän nostaa hieskoivun paremmilla turvemailla.

"Hieskoivun raaka-aine on pitkälti rauduskoivun veroista. Se puoltaa paikkaansa siellä, missä muut puulajit eivät pärjää."

Kolmas valinta on tammi, joka kasvaa hyvin Etelä-Suomen ravinteikkailla mailla.

"Tammi näyttää pärjäävän vielä Muuramen korkeudella, jossa meillä on viljelykoe. Siellä on parikymmenvuotiaita tammia, jotka näyttävät lupaavilta."

Neljänneksi Ruotsalainen listaa tervalepän, jolla tosin on vähän sille sopivia kasvupaikkoja, joita ovat rehevät turvemaat ja korvet.

"Vaihtoehtoisten puulajien kasvattamisessa realismi on pikkuisen vaikea juttu, ja metsänomistaja joutuu miettimään riskejä. Lyhyellä aikavälillä kasvuunlähtö on riskialtista. Seuraavan sukupolvi taas joutuu kantamaan riskin, löytyykö puulle markkinoita."

Vähän viljeltyjen puulajien yleistymisen esteenä ovat juuri hirvien, valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden aiheuttamat tuhot sekä epävarmuus niiden puutavaran menekistä.

Osalla puulajeista haasteena ovat myös viljelymateriaalin saatavuus sekä selvästi pääpuulajeja korkeammat viljelykustannukset.

Ulkomaisten puulajien viljely voi olla mielekästä niiden suotuisien ominaisuuksien, kuten tuhonkestävyyden tai nopean kasvun takia, mutta niihin liittyvät riskit luonnolle on punnittava.

Valtaosassa maata ja useimmilla kasvupaikoilla puulajivaihtoehdot ovat rajalliset. Eteläisimmän Suomen ravinteikkailla kasvupaikoilla valinnanvaraa on eniten.

Kuusen viljelyä ei ole Luken mielestä syytä lopettaa, mutta nykyistä tarkemmalla puulajivalinnalla voidaan varautua tulevaan ilmastoon.

Lue myös

Suomen arvokkain puulaji innostaa kasvattajia mutta kaupankäynti tökkii

Hieskoivu on väärin ymmärretty ystävämme