Aarre: Pihlajanmarjoissa on rutkasti C-vitamiinia – lehdistä voi tehdä teetä

Pulavuosina pihlajanmarjat antoivat leivänjatketta ja pelastivat kansan ja karjan puutostaudeilta. Tänä päivänä pihlajanmarjat ja -lehdet ovat kauppayrttejä, joiden keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Pihlajan kuoressa on limakalvoja supistavia tanniineja. Keväällä tanniinit tiivistyvät karvasmantelin makuisina lehtisilmuihin, joita voi napostella sellaisenaan tai ripotella mausteeksi salaattiin voikukan ja vuohenputken ensilehtien joukkoon. Pihlajan vaaleat kukkanuput ovat alkukesän salaatin makuhelmiä.

Pihlajanlehdissä on lehtivihreää ja antioksidantteja, jotka vahvistavat sydäntä ja verisuonia. Vilustumisen alkuoireisiin kuuma pihlajajuoma on paikallaan. Pihlajateehen tarvitaan 2 teelusikka murennettuja, kuivattuja lehtiä teekupillista kohden. Tee saa hautua 10 minuuttia.

Marjalihassa on veren koostumusta vahvistavaa K-vitamiinia sekä hermorakenteita ja muistia tukevia B-vitamiineja. Kivennäis- ja hivenainein pihlaja vahvistaa sydäntä. Marjojen rauta ja C-vitamiini, jota on jopa 160–200 milligrammaa sadassa grammassa, vahvistavat veren hemoglobiinitasoa. Vanhastaan pihlaja on tarjonnut apua anemiaan.

Pihlajanmarjat kannattaa nauttia siemenineen. Siemenöljyissä on E-vitamiineja, joita erityisesti aivosolut käyttävät hyväkseen.

Tiedätkö, miksi pihlajanmarjat on hyvä kuumentaa ennen nauttimista? Lue Aarteen jutusta! Sieltä saat myös ohjeita helppojen pihlajahoitotuotteiden valmistamiseen.