Aarre kokeili kolmea järeää akkumoottorisahaa ‒ katso videolta, kuinka ne sahaavat isompaa ja pienempää puuta

Aarre kokeili kolmea järeää akkusahaa, jotka ovat painavia mutta toisaalta tehokkaita ja leikkuuvoimaisia. Mukana olivat Cramer 82CS34 (82 V), Makita UC011G (40 V) ja Ego CS 1610 (56 V).

Kaikissa kolmessa sahassa suuren ketju­nopeuden ja hyvän leikkuukyvyn takaa löytyy volttimäärältään eli jännitteeltään voimakas akku. Lisävoltit tuntuvat parantavan myös vääntöä.

Isot ja leikkuuvoimaiset akkusahat ovat huomattavan painavia, eikä niitä kannata verrata metsäkäyttöön tarkoitettuihin bensasahoihin. Kokeilussa mukana olleet sahat on tarkoitettu yleissahoiksi.

Sopivia töitä niille ovat muun muassa pihapuiden kaato, polttopuiden sahaus, hirsien veisto, tuulenkaatojen keräys ja muut vastaavat pihassa tai metsässä tehtävät saha­työt.

Painavat akkusahat sopivat parhaiten sellaiseen käyttöön, jossa varsinainen sahaus on lyhytaikaista eikä sahaa tarvitse kannatella yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja.

Aarteen ensimmäisessä akkusahojen kokeilussa vuonna 2013 joidenkin sahojen akut tyhjenivät alle vartissa. Ketjunopeus oli monissa runsaat 10 m/s ja akkujen kapasiteetti 18 V.

Sahoista osa ei yltänyt tehossa edes 30-kuutioisen bensasahan tasolle. Ohuiden rankojen katkaisu näillä sahoilla oli hidasta.

Näitä metsäpuiden karsintaan ja katkontaan vaatimattomia akkusahoja on edelleen markkinoilla paljon. Tämä on metsänomistajan hyvä tietää. Metsää omistavan ei yleensä kannata ostaa näitä heikomman pään akkusahoja niiden kapean käyttöalueen takia.

Tässä kokeilussa mukana olevat sahat ovat tehokkaampia, mutta hankintahakkaajan työkaluksi niitäkään ei ole tehty. Jos tarkoitus on hankkia akkusaha myyntihakkuuseen, parhaiten näihin vaatimuksiin vastaavat Husqvarnan, Echon ja Stihlin akkusahojen ammattimallien terävin kärki.

Tässä kokeilussa mukana olevien paina­vien akkusahojen sopivia vertailukohteita ovat ne bensasahat, joita kutsutaan yleis­sahoiksi tai maatilasahoiksi. Tehon ja painon suhde ei niissäkään ole hyvä, joskin parempi kuin tämän kokeilun akkusahoissa.

Mutta se suuri ero, joka nostaa tämän kokeilun kolmikon kiinnostavaksi monen sahaajan silmissä, on sähkötoimisuus.

Makitan turvaliipaisin sijaitsee parhaassa paikassa takakahvan päällä. Virta kuitenkin katkeaa turhan nopeasti, kun käden nostaa kahvalta. Kuva: Risto Jussila

Vuosien mittaan olen sahannut yli 20 erilaisella akkusahalla. Suhtautumiseni niihin on muuttunut koko ajan myönteisemmäksi, kunhan käyttöalue on oikea. Se johtuu akkujen keston ja tehon sekä toisaalta myös sahojen käyttöominaisuuksien tuntuvasta parantumisesta. Mutta taustalla on myös käytön myötä syntynyt parempi ymmärrys akkusahojen hyvistä puolista.

Sähkömoottori ei oikuttele kuten bensakone. Se lähtee ”käyntiin”, kunhan akussa on virtaa.

Tuntuva etu on sekin, ettei akkusahaa tarvitse nykiä. Napin painallus riittää. Tämä ominaisuus on parhaimmillaan, kun työ on sellaista, jossa saha lasketaan usein käsistä vähän pitemmäksi aikaa.

Ajan myötä esiin on noussut myös akkusahojen huolettomuus. Huoltoa ne eivät juuri tarvitse. Bensasahoissa huoltokohteita on paljon enemmän, samoin kuin mahdollisuuksia sille, että seoksen annostelu kaasuttimeen ja palaminen sylinterissä häiriintyvät, jolloin saha ei toimi kunnolla.

Akkusahan huolto on lähinnä teräketjun kiristystä ja viilausta, laipan kääntämistä ja muuta terähuoltoa. Akun ja sahan sähköliittimet on syytä pitää puhtaina. Lisäksi purukoppa on tarpeen aika ajoin puhdistaa. Samalla voi vilkaista vetorattaan kunnon. Jollei sahaa käytetä talvella, akku on syytä ladata täyteen ennen talvitaukoa.

Kaikki tämä on vähän bensa­sahan huoltotarpeeseen verrattuna.

Cramerin iso ja painava akku tekee sahasta taka­painoisen. Tämä heikentää hieman sahan metsä­kelpoisuutta. Kuva: Risto Jussila

Akkusahojen korkeat hinnat johtuvat pääosin akkujen kalleudesta. Lisäksi tarvitaan laturi, mieluiten nopea, mikä nostaa hintaa.

Toinen huono puoli on akkujen kestävyys. Jos sahattuja puita kasataan, yhdellä akulla ei edelleenkään pärjää kuin ehkä tunnin akun kapasiteetista riippuen. Jos kasausta on paljon ja rungot ovat painavia, akku voi kestää puolitoista tuntia tai enemmänkin riippuen sahaajan kunnosta ja työtahdista.

Akkujen hankintakustannuksia on tietysti syytä katsoa myös pitemmällä aikavälillä, koska akkujen ostoa voi verrata suuren bensamäärän ostoon kerralla. Tämä on perusteltua, koska akkujen lataus on todella halpaa riippumatta sähkön hinnasta.

Pieniä lisäkustannuksia bensasaha voi aiheuttaa myös silloin, kun bensaa joudutaan varta vasten hakemaan kaupasta tai pumpulta.

Huoltokustannusten puolella akkusaha on hyvin kilpailukykyinen bensasahaan verrattuna. Akkusahojen kestävyys tarkoittaa pitemmällä aikavälillä vähemmän kuluja rikkoutuneista osista ja niiden vaihtotyöstä huollossa sekä sahan kuljettamisesta ja noudosta huoltoliikkeeseen.

Tätä kautta on mahdollista, että akkusaha ei ole pitkällä aikavälillä bensasahaa kalliimpi tai sen käyttö voi tulla jopa halvemmaksi.

Cramerin sahassa akun päällä on selkeät palkit, joista voi tarkistaa akun varaustason. Kuva: Risto Jussila

Kokeilun sahoista erityisesti Makita ja Cramer ovat niin painavia, ettei niistä ole normaaliin hakkuutyöhön.

Makita painaa 40 voltin, kapasiteetiltaan 8 Ah:n akun kanssa öljytankki täynnä 7 249 grammaa. Cramerin vastaava paino 82 voltin, kapasiteetiltaan 6 Ah:n akun kanssa on peräti 8 916 grammaa.

Näin painavilla sahoilla karsintatyö hankintahakkuulla ei ole järkevää edes toisella harvennuksella.

Esimerkiksi Husqvarnan 50-kuutioinen ammattisaha 550 XP painaa tankit täynnä 6 277 grammaa. Ensiharvennukselle sekin on niin paljon, että sahaajalla pitää olla tavallista enemmän ruista ranteessa, jotta harvennuskoon puiden karsinta sujuu vaivatta useamman tankin ajan.

Painosta huolimatta kokeilun sahoilla on oma roolinsa niiden päästöttömyyden takia.

Kokeilussa kävi ilmi, että parhaimmillaan nämä akkusahat ovat järeiden runkojen kaadossa ja pölkytyksessä sekä toisaalta isojen rankanippujen katkonnassa sahapukilla. Samoin aina, kun isoja runkoja tai myös halkoja katkotaan.

Egon akkusahaa ei ole tehty metsäsahaksi, mutta silläkin saa talven polttopuut tehtyä. Samoin kuin Makitassa Egossakaan ei ole näkyvää huomioväriä. Kuva: Risto Jussila

Sahattaessa akkusahat eroavat bensasahoista ehkäpä eniten siinä, että bensasahoissa siirtyminen tehoalueelta toiselle kaasuliipaisinta painaen tai löysäten on jouhevaa.

Etenkin ammattitason bensasahat reagoivat kaasun painamiseen herkästi ja ajatuksen nopeudella. Sahaaja voi laulattaa moottoria laajalla kierrosalueella ilman viiveitä.

Akkusahat ovat siihen nähden kankeita. Ketjun kiertonopeus muuttuu hitaammin ja kömpelömmin. Ero on niin suuri, että ainakin itselläni kesti pitkään tottua akkusahojen robottimaiseen ketjun kiertonopeuden muuttamiseen ”kaasuliipaisimella”. Sama ilmiö tuli eteen akkuraivureissa.

Mutta enää se ei häiritse eikä tunnu haittaavan työtä. Herkästi kiihtyvällä bensasahalla korvissa ja kämmenpohjissa tuntuva formulafiilis sähkömoottoreista kuitenkin puuttuu.

Egon öljytankin korkissa on pystyyn nostettava vääntövipu. Ikkuna on selkeä ja näkyy hyvin. Kuva: Risto Jussila

Akkusahojen melutaso riippuu osittain ketjunopeudesta. Kovin ääni lähtee niistä sahoista, joiden ketju­nopeus on suurin. Enimmillään akkusahoista syntyy noin 109 desibelin melu, joka korvan kohdalla on yleensä noin 100 dB tai vähän alle.

Kuuloliiton asettama turvallisuusraja 100 desibelin melulle on 15 minuuttia ilman kuulosuojaimia. Perinteisen moottorisahan melutaso on noin 120 dB. Yli 115 dB:n melulle korvia ei saa altistaa suojaamattomina lainkaan.

Akkusahoilla voi sahata lyhyitä pätkiä ilman kuulosuojaimia. Aarre kuitenkin suosittelee kuulosuojainten käyttöä aina.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2023.