Keskisarja: Ennallistamisasetus kielii koko maanosan mielenvikaisuudesta

Olen vähentänyt vanhemmiten päihteiden käyttöä. Yleisö kukaties väittää vastaan, mutta luullakseni luennoin, kirjoittelen ja tutkin tolkullisessa mielentilassa. Mene ja tiedä. Loppusyksyllä 2022 koen kärsiväni jonkinlaisesta pysyvästä aistiharhasta. Mediasta lukemani, näkemäni ja kuulemani asiat eivät mitenkään voi tapahtua tosielämässä tai edes myötäihmisten pään sisällä.

”Vihreän kehityksen ohjelma: uraauurtavat ehdotukset Euroopan luonnon ennallistamiseksi vuoteen 2050 mennessä...” esittelee lehdistötiedotteessa laskelman:

”Ennallistaminen koskee tiiviisti kaikkia yhteiskunnan osia ja hyödyttää niitä, se on toteutettava osallistavassa prosessissa ja sillä on erityisen myönteinen vaikutus niihin, jotka ovat toimeentulonsa osalta suoraan riippuvaisia terveestä luonnosta, kuten viljelijät, metsänhoitajat ja kalastajat. Investoinnit luonnon ennallistamiseen tuovat jokaiselle sijoitetulle eurolle 8–38 euron tuoton.”

Niin. Suomalaiset ovat vuosikaudet heristäneet sormea valeuutisille, propagandalle, dis- ja misinformaatiolle. Rokotekielteistä ja Venäjä-mielistä roskaa on netistä poistettu. Mutta tuommoista tekstiä tulee julki maanosan korkeimpien virkamiesten komissiosta ja tieteenkin nimissä. Lue uudestaan vaikka useampaankin kertaan: ”Investoinnit luonnon ennallistamiseen tuovat jokaiselle sijoitetulle eurolle 8–38 euron tuoton.”

Saako Osuuspankin sijoitusrahastoa taikka Veik­kauksen peliä markkinoida näin? Entä jos joku jäsenmaa, maakunta tai paikkakunta tulevaisuudessa huomaa, että himskatti, hyödyimme ennallistamisesta vain seitsen­kertaisesti tai peräti jäimme häviölle. Mistä rahat voi vaatia takaisin?

Ennallistamisasetuksen mielenvikaisuuden toteamiseen ei tarvita historioitsija Teemua. Argumentit Suomen metsätalouden puolesta löytyvät useiden lehtien mielipide- ja pääkirjoituksistakin. Ken ei jaksa lukea mitään, kuunnelkoon Yle Areenan Brysselin koneesta esimerkiksi MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakolan täysjärkisen haastattelun.

Brysselissä vastakkain eivät todellakaan ole Suomen metsätalouden etu ja luonnonsuojelu. Vastakkain ovat maalaisjärki ja maalaisjärjettömyys. Vastakkain eivät ole Suomi ja Eurooppa. Vastakkain ovat kansallinen ylihuomisesta huolehtimisen kulttuuri ja ylikansallinen moraalipörssi. Vastakkain eivät ole tiedemiesten erilaiset mielipiteet. Vastakkain ovat metsän menneisyyden taju ja virkavaltainen visio läpitunkemattomasta kaavakeviidakosta.

On masentavaa ja ahdistavaa, että suomalaiset – tai jotkut heistä – joutuvat Brysselissä lobbaamaan, viivyttämään ja vänkäämään päivänselviä valheita ja väärinkäsityksiä vastaan. Palkka on hyvä, mutta Suomen metsätalouden puolustaminen saattaa ammattina koetella mielenterveyttä.

Kesken istunnon ei voi naurahtaa, lähteä kävelemään, painaa kabinetin ovea kiinni perässään ja siemaista belgialaista luostari­olutta sillä aikaa kun kollegat keskustelevat kapulaisimmalla englannin kielellä siitä, että metsä-, laji- ja luontokato vaati isoimmat ennallistamiset nimenomaan Suomessa.

Ei taida auttaa se hokema, että Suomi on maista metsäisin, ottakaa meistä oppia eikä päinvastoin. Voimasuhteiden mukaisiin kompromisseihin valtioiden väännöt yleensä päättyvät. Työntäminen ja vetäminen vaikuttaa piirun verran jompaankumpaan suuntaan. Myönnytyksiä on pakko tehdä, oli niissä järkeä tai ei. Suomen talous- ja ikimetsät eivät enää palaa Suomen ikiomiksi. Saha-, sellu- ja paperiteollisuutta korvannee julkisen talouden anomusteollisuus. Ennallistamme tai itkemme ja ennallistamme, vaikka ennallistaminen tarkoittaa käytännössä miljardihintaisia lumeprojekteja.

Yritän piristää itseäni pöhköllä kysymyksellä. Mitä tekisin, jos saisin Euroopan yksinvaltiaana diktaattorina säätää uusiksi Suomen ja EU:n toimivallat metsäasioissa? Tässäpä tiivistelmä direktiivistäni:

Euroopan unionin alueella metsissä ei saa teloittaa ihmisiä, kiduttaa tarpeettomasti eläimiä, sytyttää naapurimaille vaarallisia tulipaloja, istuttaa rajat ylittävän haitallisia vieraslajeja ja niin poispäin – kiistanalaisempiin metsä­kysymyksiin vastatkoon kukin jäsenmaa itsenäisesti.

Aarre-lehden kolumnisti Teemu Keskisarja (s. 1971) on historia-alan yrittäjä ja historioitsija, joka on tutkinut muun muassa Suomen metsäteollisuuden historiaa, sota- ja rikoshistoriaa.