
Pudasjärveläinen maanomistaja Jorma Kouva sai tarpeekseen hirvien tekemistä taimikkovahingoista 2000-luvun alkuvuosina, jolloin hirvikanta oli alueella jopa kolminkertainen nykyiseen verrattuna.
Aluksi Kouva kokeili perinteisiä menetelmiä. Hän ripusti männyntaimikkojensa ympärille keltaista hirvinauhaa, mutta tulokset jäivät laihoiksi.
”Talvisin hirvinauhoja piti käydä puhdistamassa lumesta sateiden jälkeen, jotta ne kestäisivät ehjinä. Se oli liian työlästä”, Kouva sanoo.
Sitten hän kokeili taimien suojaamista teollisesti valmistetulla aineella, mutta senkin levittäminen oli työlästä ja vaikutusaika turhan lyhyt. Lisäksi levitysruisku tukkeutui herkästi.
Käänteentekevästä menetelmästä Kouva kuuli paikallisen metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntijalta.
”Kyseessä on rasvainen lampaanvilla, jota kietaistaan tupollinen taimikon reunimmaisten taimien latvoihin muutaman metrin välein. Hirviä karkottava vaikutus kestää vuoden ajan. Villa on puhdas luonnontuote, ja lisäksi se on paikallisesti tuotettua.”
Lampaanvillaa on saatavilla lammastiloilta keritsemisaikana syksyisin. Koska villa on tiloille yleensä jätettä, joka pitäisi kuskata kaatopaikalle, sitä on tarjolla taimikoiden suojauskäyttöön runsaasti.
”Villan teho perustuu nimenomaan rasvaisuuteen ja siihen, ettei hirvi voi sietää rasvan hajua”, Kouva selvittää.
Hän on todennut, että taimikoiden villoitusten myötä hirvet kääntävät kulkusuuntansa taimikon reunan suuntaisesti sen sijaan, että ne menisivät taimikkoon ruokailemaan.
”Lampaanvillalla suojatuissa taimikoissa ei ole aiheutunut vahinkoja. Suojausta pitää jatkaa vuosittain siihen saakka, kunnes taimikko saavuttaa 3,5 metrin korkeuden”, Kouva kertoo.
Viljelytaimikossa tämä tarkoittaa 5–6 vuoden villoitusurakkaa, luonnontaimikoissa aika venyy kaksinkertaiseksi.Jos taimikot ovat laajoja, Kouva ripustaa villaa varmuuden vuoksi myös taimikon sisäpuolelle.
Hehtaarin kokoisen taimikon suojaaminen villoittamalla vie tunnin tai korkeintaan kaksi.
Hehtaarille villaa tarvitaan pari kantokassillista.
Työ on parasta tehdä syksyllä jo ennen kuin hirvet muuttavat ravintonsa selluloosapitoiseksi ja saapuvat taimikoihin talvehtimaan.
”Kun villa on vastakerittyä, rasvan haju on vielä voimakasta.”
Kouva kertoo suojanneensa taimensa tällä menetelmällä reilun kymmenen vuoden ajan, ja usko menetelmään on vahvistunut. Se on ollut Kouvan kokeilemista menetelmistä tehokkain, ja siksi hän uskaltaa suositella sitä muillekin taimikkovahingoista kärsiville.
”Täällä Sarakylän-Kouvan alueella menetelmää käyttää noin 15 maanomistajaa, ja kaikki ovat olleet siihen tyytyväisiä.”
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
