Ekoleimattua FSC-puuta virtasi aikaisemmin Venäjältä ‒ miksi suomalainen metsänomistaja haluaisi hankkia FSC-sertifikaatin?

Venäjä on ollut suomalaisille metsäyhtiöille merkittävä FSC-puun toimittajamaa. Venäjällä FSC-sertifioitua, kestävän metsätalouden merkillä varustettua metsäpinta-alaa on lähes 58 miljoonaa hehtaaria. Suomessa FSC-metsiä on vain runsaat 2,2 miljoonaa hehtaaria. Näistä suurin osa on yritysten omistamia maita. Suomessa valtaosa metsistä on sertifioitu PEFC-sertifikaatilla, joka on metsänomistajien ja teollisuuden perustama vaihtoehto ympäristöjärjestötaustaiselle FSC:lle.

Venäjän puuntuonnin keväällä tapahtunut äkkipysäys tyrehdytti FSC-puun virran. "Kuiduttavassa teollisuudessa ja tietyissä maissa FSC-merkki on lähes edellytys", kertoo UPM:n ympäristöasiantuntija Henri Koivisto. "Nähtäväksi jää, miten tämä globaalisti vaikuttaa, kun Venäjällä ja Valko-Venäjällä on ollut merkittävät FSC-pinta-alat."

FSC-merkkejä painetaan tyypillisesti ulkomaisiin pakkauksiin ja tuotteisiin, suomalaisissa se ei näytä olevan läheskään yhtä suosittu. Muiden kotimaisten metsäkonsernien tavoin UPM haluaa tarjota FSC-sertifiointia myös yksityisille metsätiloille, koska osa sen asiakkaista vaatii kyseistä merkkiä.

Yhtiön omat metsät, noin puoli miljoonaa hehtaaria, on sertifioitu sekä FSC:n että PEFC:n mukaisesti.

Miksi metsänomistaja haluaisi lähteä mukaan FSC-sertifiointiin? "Jos haluaa puusta pikkuisen paremman hinnan ja huomioida luontoarvot paremmin. Nämä painavat yleensä vaakakupissa", Koivisto sanoo.

Itse sertifiointiprosessi on UPM:n yhteistyötiloille maksuton, mutta metsäsuunnitelma pitää olla. FSC-sopimus tehdään viideksi vuodeksi, ja siinä edellytetään muun muassa pinta-alasta viiden prosentin suojelua ja luonnonhoitotoimia toiselle viidelle prosentille.

Puusta maksettava FSC-lisä on yleensä 1–2 euroa kuutiolta. PEFC-puusta ei makseta mitään lisiä.

UPM pääsee omilla maillaan helposti FSC:n suojelutavoitteisiin. Yhtiön kasvullisesta metsämaasta 7–8 prosenttia on käytön ulkopuolella.