”Voisihan sitä vielä jonkin metsäpalstan ostaa eläkepäivien iloksi, jos sopiva osuu kohdalle”, Hanna Pyhäranta pohtii. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Sukupolvenvaihdoksessa Hanna ja Timo Pyhäranta jättivät itselleen viisi hehtaaria metsää ‒ ”Saamme edelleen tehdä poikien metsissä polttopuu- ja raivaushommia”
Hanna Pyhäranta ja hänen puolisonsa ovat hoitaneet metsiään Mynämäessä 30 vuotta. Viime vuosi toi mukanaan ison elämänmuutoksen.Tilaajalle
Hanna Pyhäranta kävelee mielellään kotitalon lähellä sijaitsevissa metsiköissä. Syyskesällä mukana on usein marja-astia tai sienikori. Kuva: Vesa-Matti VääräItämeri työntyy Mynälahtena pitkälle lounaissuomalaiseen viljelymaisemaan. Meri välkehtii mäntyjen välissä. Punakylkiset puut ovat saaneet osansa länsipuhurista, sillä monet latvat kurottelevat sisämaahan päin.
Mökkirantansa vieressä olevalla männikköisellä mäellä metsänomistaja Hanna Pyhäranta katselee mieluummin mustikoita ja sieniä kuin puita taloudellisessa mielessä. Tuvan ikkunasta näkyvä männikkö saa kasvaa rauhassa, vain tuulenkadot kerätään pois.
”Kuljen tästä joka aamu uimaan ennen töihin lähtöä. Muutimme tänne meren äärelle maatilaltamme kaksi vuotta sitten.”
Männikön vieressä huojahtelee leikkuupuimuria odottava ohrapelto. Päärakennuksen vieressä on hehtaarin metsälaidun neljälle kesäpässille. Laidun katajineen ja kiviaitoineen on perinnebiotooppialuetta, samoin merenrannan heinikko, jossa käyskentelee kesävieraina toiselta tilalta tulleita lihanautoja.
”Ostimme mieheni kanssa tämän tilan hänen tädiltään vuonna 1992. Minun kotitilani sijaitsee 15 kilometrin päässä Mynämäen keskustassa. Sitä aloimme viljellä vuonna 2004.”
Vastuu tiloista nyt pojilla
Viime vuonna tuli iso elämänmuutos, kun pariskunnan kolme poikaa ostivat maatilat Mynämäessä ja jatkavat niiden viljelyä. Timo Pyhäranta jäi viime vuonna eläkkeelle myös palkkatöistään. Hannan eläkepäivät alkavat ensi kesänä.
Sukupolvenvaihdoksessa Hanna ja Timo Pyhäranta jättivät itselleen viisi hehtaaria metsää ja ostivat viime talvena toiset viisi hehtaaria lisää.
”Omien palstojemme töiden lisäksi saamme edelleen tehdä poikien metsissä polttopuu- ja raivaushommia”, Hanna naurahtaa.
Timo on tänään auttamassa poikia härkäpavun puinnissa, joten Hanna toimii pariskunnan metsätalousyrittäjyyden puhenaisena.
Mahtoiko omista metsistä ja pelloista luopuminen 30 vuoden jälkeen olla henkisesti raskasta?
”Ei hiukkaakaan. Olen iloinen siitä, että omistus on nyt pojilla ja että he opettelevat metsäasioita.”
Omien lasten lisäksi metsäkasvatusta ovat saaneet myös Pyhärantojen lapsenlapset.
”Neljävuotias pojanpoikani totesi Ruotsin Kolmårdenissa vietetyn helteisen eläinpuistopäivän jälkeen, että olisi ollut helpompaa mennä vain mamman kanssa eväsretkelle metsään”, Hanna hymyilee.
Yhteisellä asialla
Kauppatieteiden maisteri Hanna Pyhäranta on toiminut melkein koko työuransa liiketalouden opettajana Novida-ammattiopistossa Uudessakaupungissa.
”Olen tykännyt opettajan töistä. Timo matkusti omassa työssään melko paljon, ja siksi oli hyvä, että minun työpaikkani oli vain runsaan puolen tunnin matkan päässä kotoa.”
Hanna on tehnyt perheessä maatalouden ja metsätalouden veroilmoitukset ja maatalouden veroilmoituksia tutuillekin.
”Sukupolvenvaihdoksessa oli eduksi, että numerot ja liiketoimintasuunnitelma olivat tuttuja.”
Reilut kymmenen vuotta sitten Hanna Pyhärantaa kysyttiin ehdokkaaksi metsänhoitoyhdistyksen valtuustovaaleihin. Hänet valittiin valtuustoon vuonna 2009 ja saman tien hallitukseen. Siitä lähtien Pyhäranta on toiminut Metsähoitoyhdistys Lounametsän hallituksen jäsenenä.
”Jäsenmäärämme on pysynyt hyvänä, vaikka yhdistykseen kuuluminen muuttui vapaaehtoiseksi. Metsänhoitoyhdistys on kaikkien metsänomistajien puolueeton kumppani, joten jäsenyys kannattaa.”
”Itse arvostan yhdistyksen palveluissa eniten sitä, että jokainen metsänomistaja saa oman asiantuntijan, jonka kanssa voi yhdessä miettiä, mitä metsässä kannattaa tehdä.”
Pyhärantojen luottoneuvojana on toiminut koko metsänomistajuuden ajan Teemu Katunpää. Pyhärannat ovat käyttäneet paljon metsänhoitoyhdistyksen palveluita. Muutaman vuoden ajan heillä oli apunaan osa-aikainen metsuri.
Antoisimpana puolena luottamustehtävissä Pyhäranta pitää sitä, että hänelle on syntynyt kokonaiskäsitys metsäalan toimijoista ja puuvirroista ja siitä, kuinka paljon metsäala työllistää suomalaisia.
Hän toteaa, että vaikka metsänhoitoyhdistys palvelee jäseniään aktiivisesti ja hyvällä ammattitaidolla, toiminta vaatii jatkuvaa kehittämistä.
”Digitaalisia työkaluja pitäisi kehittää vauhdilla. Nuorempi metsänomistajapolvi hoitaa metsäasioitaan mielellään sähköisten kanavien kautta. Yhdistysten OmaMetsä-palvelua pitää rakentaa entistä monipuolisemmaksi”, Hanna Pyhäranta toivoo.
Perinteisin menetelmin
Vielä ennen viime vuotta Pyhärannoilla oli omistuksessaan noin 170 hehtaaria metsää. Niitä hoidettiin jaksottaisen kasvatuksen menetelmillä, ja harvennukset ja päätehakkuut tehtiin ajallaan.
Heidän edelleen omistamassaan viiden hehtaarin metsässä tehtiin uudistushakkuu neljä vuotta sitten.
”Palstalla kasvoi todella komea ja järeä, paikoin yli satavuotias kuusikko. Se oli kaadettava, jotta taudit ja tuhohyönteiset eivät tuhoaisi puita. Osa tyvitukeista meni erikoispuuta sahaavalle yritykselle.”
Palstalle istutettiin saman tien kuusentaimet. Niissä riittää tulevina vuosina hoidettavaa.
”Viime talvena ostimme toisen viiden hehtaarin kokoisen palstan. Se on hoitamatonta ryteikköä, ja saamme nyt laittaa sen kasvukuntoon. Siellä saatamme kokeilla jatkuvaa kasvatusta, koska puusto on monipuolista ja eri-ikäistä. Kiinnostukseni jatkuvaan kasvatukseen on lisääntynyt, vaikka tiedän menetelmään liittyvät riskit. Poikien kanssa meillä on ollut hyviä keskusteluja eri hoitomenetelmistä.”
Mynämäessä jäi aikanaan isojako tekemättä, ja siksi metsäpalstat ovat kapeita soiroja. Seutu oli tietöntä korpimetsää, jonne miehet lähtivät viikoksi töihin. Edelleen alueella on melko vähän metsäteitä.
”Olisi hyvä, jos metsäteitä saataisiin rakennettua metsänomistajien yhteishankkeena. Kaikkien metsänomistajien saaminen mukaan yhteiseen hankkeeseen on kuitenkin melko työlästä.”
Viisi vuotta sitten toteutettu lannoitus on kiihdyttänyt kuivan kankaan männyt kovaan kasvuun. Kuva: Vesa-Matti VääräLannoitus toi jättimustikat
Ajelemme katsomaan, kuinka viisi vuotta sitten toteutettu lannoitus on vaikuttanut kuivan kankaan männikön kasvuun. Useamman kymmenen hehtaarin palstalle johtaa hyväkuntoinen metsätie, jonka pientareet on äskettäin niitetty.
”Pidämme metsätiet hyvässä kunnossa. Kun tie on kerran tehty, sitä kannattaa myös huoltaa.”
”Osassa tietä on mukana mökkiläisiä. Kyselimme aikanaan loma-asukkailta, laitetaanko tie yhteisvoimin parempaan kuntoon. Vastaanotto oli nihkeä. Kun mökkiläisille selvisi, että heillä on oikeastaan kulkuoikeus vain huomattavasti kauempaa kiertävään tiehen, alkoi maksuhalua löytyä. Sen jälkeen kun perustimme tiekunnan asiat ovat sujuneet hienosti.”
Mäntyvaltainen metsä näyttää mallikelpoiselta: valoa ja kasvutilaa riittää. Männyt ovat oikeita sahurin unelmia.
”Tässä lannoitus on tehonnut todella hyvin ja sijoitukselle on saanut hyvän korkotuoton.”
Lannoituksen vaikutuksen näkee hyvin myös mustikoissa, jotka ovat lähes pensasmustikan kokoisia.
Energiapuulla kysyntää
Metsätalouden tulevaisuuden alueellaan Hanna Pyhäranta näkee valoisana. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on monta sahaa ja useita energiapuun ostajia.
”Kuitupuun ja energiarangan hinnat kulkevat täällä käsi kädessä. Yksi metsänhoitoyhdistyksen parhaita päätöksiä oli perustaa oma yhtiö, Lounapuu Oy, käymään energiapuukauppaa.”
”Puuenergialla korvataan fossiilisia polttoaineita, ja siksi joidenkin tahojen vastustus puun polttamista kohtaan ihmetyttää. Olen ilolla seurannut myös puurakentamisen suosion kasvua. Naantalin asuntomessuillakin oli paljon puutaloja.”
Hanna ja Timo Pyhärannan oma, perinteikäs puutalo lämpenee maalämmöllä ja kahdella puu-uunilla. Klapeista ei tule pulaa, sillä keväisin koko perhe kokoontuu klapintekoviikonloppuun.
Tuoreimmalta metsäpalstalta kertyy poltettavaa puuta, kun sitä aletaan laittaa kasvukuntoon. Timo käyttelee mielellään moottori- ja raivaussahaa. Järeämpiäkin koneita palstalla silti tarvitaan.
Hannaan teki vaikutuksen, kun hän pääsi metsänhoitoyhdistyksen hallituksen jäsenenä auditoimaan metsäkoneharvennusta. ”Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon nopeita päätöksiä metsäkoneen kuljettaja joutuu koko ajan tekemään. Arvostukseni konekuskeja kohtaan kasvoi entisestään.”
Pyhärannat tekivät jämerät pihakalusteet yli satavuotiaita kuusia kasvaneen palstan puusta. Saarnen alla kelpaa kesäisin nauttia iltapäiväkahvit. Kuva: Vesa-Matti VääräHanna Pyhäranta
Ikä: 63
Kotikunta: Mynämäki
Koulutus: kauppatieteiden maisteri
Työ: liiketoiminnan opettaja Novida-ammattiopistossa
Metsät: reilut 10 hehtaaria metsää Mynämäellä yhdessä puolison Timo Pyhärannan kanssa, 170 hehtaarin metsien sukupolvenvaihdos kolmelle pojalle tehty vuonna 2021
Harrastukset: ryhmäliikunta ja puutarhanhoito
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 8/2022.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
