Yläsavolaisella hakkuuaukealla ahertaa neljän miehen joukko. Ilmeet kevätauringon paahtamilla kasvoilla ovat hyväntuuliset, vaikka viime viikkoina pottiputken läpi on sujahtanut kymmeniä tuhansia taimia. Tänäänkin jokainen heistä upottaa maahan pari tuhatta kuusen tainta.
”Aloitimme istutukset toukokuun puolivälissä ja jatkamme niitä kesäkuun loppuun. Pitää tehdä maltilla ja pitää viikonloput vapaina, jotta jaksaa vajaan kahden kuukauden urakoinnin”, kertoo porukan pomo Risto Kiiskinen.
Hänen yrityksensä, Metsäpalvelut Kiiskinen, on tehnyt Metsänhoitoyhdistys Savotan kanssa sopimuksen 150 000 taimen istuttamisesta. Toinen rupeama on syyskuussa, mutta silloin istutusurakkana on vain kymmenesosa kevään määristä.
”Ainakin toistaiseksi olen löytänyt hyvin työntekijöitä istutuksiin. Aika paljon on ollut opiskelijoita ja maanviljelijöitä. Ulkomaalaisia työntekijöitä minulla ei ole ollut”, yrittäjä kertoo.
Tällä kertaa hän houkutteli istutuksille sähköalaa opiskelevan serkkunsa Lassi Kiiskisen Mäntsälästä.
”Aluksi homma tuntui raskaalta, mutta pian tähän tottui. Taimien kantaminen on rankinta, ja putken painaminen maahan käy kämmeniin. Nyt tämä menee jo mukavasti”, 17-vuotias Lassi kertoo.
Risto Kiiskisen tie metsätalousyrittäjäksi kulki metsänhoitajaopintojen kautta. Raivaussahatöihin nuori mies sai ensituntumaa opiskelijoiden Uniforst-osuuskunnassa.
Käytännön metsätyöt miellyttivät häntä niin paljon, että yliopisto-opinnot jäivät kesken. Metsäpalveluyrityksensä hän perusti kahdeksan vuotta sitten.
Metsänhoitoyhdistys Savotan metsäasiantuntija Kaarlo Hoffren pistäytyy Iisalmen Huotarin kylällä sijaitsevalle istutustyömaalle tarkastamaan työn jälkeä ja jututtamaan yrittäjää.
Kyseessä on tyypillinen metsänhoitoyhdistyksen välittämä työmaa.
”Hieman iäkkäämpi metsänomistaja antoi päätehakkuun ja uudistamisen hoidettavaksemme. Ensin tehtiin valtakirjakauppa, jossa metsänhoitoyhdistys kilpailutti ja myi tukkipuuleimikon. Hakkuu toteutui viime vuonna. Maapohjan muokkaus tehtiin laikkumätästyksenä viime syksynä, ja nyt alue istutetaan”, Hoffren kertoo.
Maapohja on rehevää, ja siksi nopea uudistaminen on tärkeää.
”Nyt jo nähdään, että heinät valtaavat kasvutilaa. Mätästys on onnistunut hyvin, ja kaksivuotiaat kuusentaimet pääsevät nopeasti hyvään kasvun alkuun.”
Ostopalveluna toteutettava istutus maksaa metsänomistajalle taimien ja istutustyön hinnan. Kaksivuotiaat kuusentaimet maksavat palveluntarjoajasta riippuen 20–25 senttiä kappaleelta (alv 0 %). Istutus maksaa suunnilleen saman verran kuin taimi.
Työhön sijoitetun rahan saa takaisin sitä kautta, että uudistaminen tapahtuu ripeästi metsänhoito-ohjeiden mukaan ja työn jälki on laadukasta.
Kaarlo Hoffren painottaa, että Risto Kiiskisen kaltaiset metsätalousyrittäjät ovat metsänhoitoyhdistykselle kullanarvoisia. Ilman heitä yhdistyksen palvelut eivät pyörisi.
”Metsänomistaja voi toki istuttaa myös itse. Kannattaa kuitenkin laskea tarkasti, mihin oma ja lähipiirin aika riittää. Taimet pitää saada maahan parissa viikossa, jotta ne eivät pääse kuivumaan”, Hoffren muistuttaa.
Huotarin kylällä työn alla olevalle kolmen hehtaarin aukolle menee 5 000 kuusentainta. Kokemattomalle istuttajalle 500 tainta päivässä on sopiva tahti, jolloin työ veisi häneltä kymmenen päivää.
Jos metsänomistaja haluaa istuttaa taimet itse, metsänhoitoyhdistykseltä voi vuokrata istutusvälineitä.
”Metsänomistajan omassa varastossa olisi hyvä olla ainakin yksi pottiputki ja taimivakka. Ne maksavat yhteensä noin 150 euroa.”
Omatoimisen istuttajan pitää tilata taimet hyvissä ajoin, viimeistään edellisenä talvena. Vielä parempi on se, että taimet tilataan ja uudistamisesta sovitaan jo puukaupan yhteydessä.
Taimitarhat mitoittavat tuotantomääränsä aikaisempien vuosien menekin perusteella, ja vilkkaiden päätehakkuuvuosien jälkeen taimista tulee helposti pula.
Jokainen metsänomistaja pystyy istuttamaan taimet noudattamalla muutamia perusohjeita.
”Taimi pitää istuttaa mahdollisimman syvään laikutusmättään päälle. Yleisin virhe on jättää taimet pintaan, jolloin vesi pääsee haihtumaan juuripaakusta. Paakun päällä pitää olla vähintään kaksi senttiä maata, mieluummin enemmän”, Hoffren tähdentää.
”Kannattaa tarkistaa, että pottiputken polkurauta on asennettu oikein päin, jotta putken kärki pääsee painumaan mahdollisimman syvälle maahan. Tainta ei voi istuttaa liian syvään.”
Istutettavien taimien pitää olla kosteita. Juuripaakusta pitää irrota puristamalla vettä.
”Taimien kastelu on ensiarvoisen tärkeää. Kuivumaan päässeiden taimien istuttaminen on hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa.”
Istuttamisen jälkeen taimen ympärystä poljetaan tiiviiksi ja varmistetaan, että taimi jää mättäälle pystysuoraan, jotta tyveen ei synny mutkaa.
Maanmuokkaajan vastuulla on varmistaa se, että mättäitä tulee oikea määrä hehtaarille. Istuttajan tehtävänä on istuttaa taimi jokaiselle mättäälle. Oikean määrän voi varmistaa pyöräyttämällä nelimetrisen ongenvavan itsensä ympäri ja laskemalla, että ympyrän sisälle jää 8–9 tainta.
Myös taimien varastointiin on syytä kiinnittää huomiota, sillä pääosa taimista tulee nykyään pakastettuina istutuspaikalle. Pakkastaimien pitää antaa sulaa varjossa noin viikon ajan. Sulatuspaikaksi sopii esimerkiksi vanha navetta tai muu varasto.
”Taimilaatikoiden kyljessä olevat tuuletusluukut pitää muistaa painaa auki, jotta ilma vaihtuu. Juuripaakkujen kosteutta kannattaa tarkkailla ja kastella taimia tarvittaessa. Pahvikannet voi ottaa pois, kun taimet ovat sulaneet”, Hoffren ohjeistaa.
1. Tee tai teetä istutus mahdollisimman pian hakkuun jälkeen, mieluiten heti seuraavana kesänä, jotta muu kasvillisuus ei haittaa taimien alkukehitystä.
2. Sovi metsän uudistamisesta jo puukaupan yhteydessä ja tilaa taimet ajoissa.
3. Varmista, että istutusalan maanmuokkaus on tehty kunnolla. Istutusmättään pitäisi olla 20 senttiä korkea ja kooltaan 50 x 50 senttiä.
4. Anna pakastettujen taimien sulaa kunnolla, älä istuta jäisiä taimia.
5. Huolehdi siitä, että taimipaakut pysyvät kosteina, ja istuta vain märkiä taimia.
6. Istuta taimet mahdollisimman syvälle. Juuripaakun päälle pitää tulla vähintään kaksi senttiä maata, mieluummin enemmän.
7. Polje taimen ympärys tiiviiksi ja varmista, että taimi on pystysuorassa.
Istuttaminen on lähes kaikille sopivaa työtä, mutta siinä piilee muutama vaaranpaikka.
Yhtenä vaarana ovat punkit. Risto Kiiskisen porukan neljästä istuttajasta kolme oli löytänyt iholtaan punkin ensimmäisen istutuskuukauden aikana.
Puutiaisaivokuumetta ehkäistään rokotuksella, mutta borrelioosiin ei ole rokotetta. Punkit pitää tarkistaa ja poistaa iholta joka ilta ja hakeutua lääkäriin, jos iholle ilmestyy rengasmaista ihottumaa.
Toinen vaaranpaikka on liika ahnehtiminen työn määrässä.
”Joka päivä ei kannata yrittää tehdä uusia ennätyksiä. Vettä pitää olla riittävästi mukana, sillä päivässä kuluu helposti kolme litraa nestettä. Pitää myös syödä säännöllisesti”, Kiiskinen painottaa.
Yksi hänen porukkansa istuttajista muistelee, kuinka eräänä aamuna vesivarasto oli unohtunut täydentää. Kovan janon yllättäessä jäljellä oli enää 300 tainta, eikä hän halunnut tuhlata aikaa juoman hakuun. Pahassa nestehukassa autolla ajo lähimmälle huoltoasemalle oli lopulta ollut kamppailua hämärän rajamailla.
Aurinkovoide pitäisi löytyä jokaisen istuttajan työrepusta. Asuna pitää olla pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet sekä työhanskat. Taimet on käsitelty tukkimiehentäin torjunta-aineella, jota ei saisi päästä iholle.
Omatoimisille metsänomistajille Risto Kiiskinen antaa vinkin työn sujuvuuteen:
”Palstaa kannattaa alkaa täyttää perältä kaista kerrallaan, jolloin hommassa pysyy järjestys. Koeta selvitä aina mahdollisimman vähillä askeleilla ja varmista, että jokaiselle mättäälle tulee taimi.”
Ammattilaiset pystyvät halutessaan melkoisiin urakoihin. Kiiskinen muistelee istuttaneensa parhaana päivänään 4 500 tainta. Työvuoron kesto oli silloin 17 tuntia ja alue vanhaa turvesuota.
Hyväntuulinen yrittäjä kertoo, että kevättalven moottorisahatöiden jälkeen istuttaminen on hyvää vaihtelua eikä rasita fyysisesti liikaa.
Kun alkukesän istutussesonki päättyy, Risto Kiiskinen suuntaa raivaussahahommiin. Jos luvassa on hellepäivä, työt alkavat jo aamukahdelta.
Omasta kunnostaan yrittäjä kertoo pitävänsä huolta metsästysharrastuksellaan – ja töitä tekemällä.
Suomen metsien metsänhoitotöissä on alettu käyttää yhä enemmän ulkomailta tuotua työvoimaa, ja esiin on tullut joitakin väärinkäytöksiä.
Kaikki metsäpalveluita tarjoavat yritykset eivät varmista sitä, että heidän käyttämänsä ulkomainen henkilöstövuokrausyritys noudattaa Suomen tai lähtömaan lakeja. Tietämättömyys – tai välinpitämättömyys – ei vapauta suomalaisyritystä vastuusta.
Metsäpalveluita tilatessaan metsänomistajan olisi hyvä olla kiinnostunut siitä, millaista työvoimaa kyseinen yritys käyttää. Vaikka työntekijät olisivat ulkomailta tulleita, yrityksen pitää hoitaa työnantajavelvoitteensa asianmukaisesti.
Metsäpalveluita tarjoavalta yritykseltä kannattaa kysäistä myös siitä, kuinka työtä ohjataan ja johdetaan. Yhteinen kieli pitäisi löytyä, jotta työohjeet menevät perille ja lopputulos on laadukas. Joitakin virheitä on vaikea korjata jälkeenpäin.
Työvoiman alkuperästä riippumatta metsänomistajan kannattaa olla omaisuudestaan niin kiinnostunut, että hän käy työmaalla tarkastamassa, että työn jälki on sellaista kuin on tilattu.
Töiden ketjutus ja halpatyövoiman käyttö vääristävät kilpailua. Suomessa työskenteleville muiden maiden kansalaisille pitää maksaa alan kotimaisen työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Muuten tilanne on epäreilu myös asiansa rehdisti hoitaville metsäpalveluyrityksille.
Jollei ulkomaisen työvoiman kohteluun kiinnitetä riittävästi huomiota, kotimaisen metsäsektorin vastuullisuus ja maine vaarannetaan. Metsänhoitotöihin liittyvä ihmiskauppa pitää torjua lukuisista eri syistä, myös siksi, että se voi tulpata metsäteollisuuden vientimarkkinat.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2024.
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
