Some vetää sekä sohvalle että metsäretkille

Sosiaalisen median vaikutus on ristiriitainen. Toisaalta se koukuttaa kännykkä kourassa sohvalle – toisaalta retkille luontokohteisiin, joissa joku muukin on käynyt.

Esimerkiksi Posiolla sijaitsevan Riisitunturin kansallispuiston kävijämäärä on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosina. Osittain siihen ovat vaikuttaneet mykistävän hienot kuvat revontulista sekä tykkykuusista hienossa kaamoksen valossa.

Minua on viime aikoina somessa riemastuttanut kauniiden kuvien sijaan kaunistelemattomat mutta rohkaisevat tuokiokuvat retkeilystä lasten kanssa.

Esimerkiksi Metsämutsi-tili Instagramissa on onnistunut innostamaan minutkin yhä useammin luontoon lasteni kanssa.

Vallankumouksellista hänen perheensä menossa on minusta se, ettei retken määränpäällä ole suurta väliä. Tärkeintä on, että luonnossa vietetään aikaa yhdessä.

Metsämutsi-tilin äiti Anni Vuohensilta on kertonut, että hänellä tuppaa menemään sisätiloissa hermot. Luonnossa lapset kinastelevat keskenään vähemmän kuin kotona.

Toinen häneltä opittu oivallus on, että vaikka vauva tai pieni taapero ei muistaisi luontoretkestä mitään, vanhempi muistaa. Ja jos vanhempi nauttii luonnossa olosta, hyvän olon tunne tarttuu lapseenkin.

Monesti ennakko-odotukset retkestä romuttuvat, kun kaunis maisema onkin pilvien peitossa, itikat syövät niin, ettei pysty pysähtymään tai lapsi ei jaksa kävellä metriäkään. Kuitenkin tilalle tulee yleensä hetkiä, joita ei olisi voinut etukäteen kuvitella.

Kesäkuun alussa kävimme perheeni kanssa retkellä Hirvisuolla Oulun ja Pudasjärven rajamailla. Odotin, että lapset kirmaisivat innoissaan pitkospuilla ja pomppisivat sammalmättäillä.

Pitkokset oli huonon kuntonsa vuoksi purettu, ja reittisuunnitelma meni uusiksi. Kohokohta olikin toiselle tyttärelle maantien levikkeen kojusta ostetut vastapaistetut muikut, joita hän rohmusi valtavalla ruokahalulla lintutornissa.

Toiselle tyttärelle mieluisinta oli kerätä isälleen käpyjä. Minä puolestani hullaannuin suokukan kauneudesta.

Joidenkin somevaikuttajien yltiöpäiset extreme-vaellukset inspiroivat, mutta osaa myös lamaannuttavat.

Minulle ei tulisi mieleenikään lähteä hiihtovaellukselle vauvan kanssa tai yksin lapsikatraan kanssa usean päivän pyöräreissulle.

Siinä on itselläkin vielä opittavaa, ettei katsoisi kadehtien toisten menoa, vaan iloitsisi niistä retkistä mitä pystyy omalla kokoonpanolla tekemään.

Kirjoittaja on MT:n Pohjois-Suomen aluetoimittaja.