Aarre kokeili erilaisia sahoja sekä raivaus- ja oksasaksia ‒ katso videolta, miten pihapuiden oksat katkeavat

Metsäautotien pientareen vesakoitumista voi torjua pusikon raivaamisen lisäksi niin, että jättää puita kasvamaan melko lähelle tietä. Varjostuksellaan puut hillitsevät kasvillisuutta ja vesakkoa.

Kun metsänreunan puut kasvavat, niiden latvukset kurottuvat tien päälle ja vähentävät kasvillisuuden ja puuntaimien itämistä myös itse metsäautotielle.

Vuosittaisen lanauksen tarvetta tämä ei poista mutta voi helpottaa lanausta.

Vapaan tieuran tulee kuitenkin olla ylhäältä niin leveä, ettei puunkuljetusauto kallistellessaan osu puiden oksiin. Tämä ehkäistään tienvierustan puiden oksia karsimalla. Työ pitää tehdä oikeaan vuoden­aikaan, jotta puut eivät saa lahovikaa.

Gardena 300 P -oksa­sahalla ei ulotu kovin korkealle, mikä näkyy myös sahan hinnassa. Kuva: Risto Jussila

Lähelle tietä jätettyjen puiden karsiminen kannattaa aloittaa varhain. Tieuran valoisuus lisää reunapuiden oksien kasvua, mutta oksia karsimalla puun kasvu saadaan suunnattua ylöspäin.

Jos männyn oksat karsitaan viimeistään 25 millimetrin paksuisina, täyttyvät myös karsimalla kasvatetun oksattoman tyvitukin laatuvaatimukset.

Männynoksien paras karsimisaika on kevättalvella. Myös kuuset on paras karsia silloin. Jollei se onnistu, karsinta on syytä tehdä hyvin varhain keväällä, jolloin ilmassa ei vielä ole sieni-itiöitä.

Kevään lämmössä havupuut erittävät oksan kohtaan nopeasti suojaavan pihka­kerroksen.

Koivun karsinta on ongelmallista lahovikojen takia. Metsikössä rauduskoivut karsitaan vasta kesällä, juhannuksesta heinäkuun loppuun. Koivikosta karsitaan ainoastaan kuivia oksia väri- ja lahovikojen välttämiseksi.

Metsäautotien reunoilla tämä ei onnistu, koska tien puolella oksat pysyvät tuoreina. Siksi piennarkoivujen osalta onkin realistista tyytyä kuitu- ja polttopuun kasvatukseen.

Riittävä ilmankierto rakennusten seinien lähellä ehkäisee pintahomeen muodostumista ulkoseinien puupinnoille.

Paras ratkaisu tähän on se, ettei rakennusten vieressä kasva puita. Jos niitä kuitenkin on, ilmankiertoa seinien lähettyvillä voidaan parantaa oksia karsimalla.

Pihapuiden kasvatuksessa saadaan karsimalla puille muodostumaan oksatonta tyveä helposti viisi kuusi metriä. Se parantaa näkyvyyttä ja luo avaraa, puistomaista tunnelmaa.

Ilman karsimista avoimessa tilassa kasvavat puut ja pensaat kehittyvät tyvestä lähtien oksikkaiksi. Metsäpuista männyn ja koivun oksat kasvavat väljässä tilassa voimakkaasti sivusuuntaan. Samalla puun pituuskasvu hidastuu.

Jollei pihaan varta vasten kaivata näköesteitä, pihapuita pitää karsia taimesta lähtien säännöllisesti. Tällä tavoin pihaan saadaan väljyyttä, ja näkyvyys esimerkiksi tuvan ikkunasta järvelle tai muuten lähiympäristöön paranee.

Mänty kasvaa normaalisti, kun elävän latvuksen osuus ei supistu alle puoleen puun pituudesta. Koivulla riittää 40 prosentin latvusosuus pituudesta.

Mänty on pihapuista se, joka kestää melko hyvin vähän paksumpienkin oksien karsintaa. Oksantynkä peittyy pian pihkalla. Saha on teleskooppivartinen Silky Hayauchi. Kuva: Risto Jussila

Paras tulos tuoreita oksia leikattaessa syntyy ohileikkaavilla oksasaksilla. Niissä leikkaava terä ja vastaterä liukuvat leikatessa toistensa ohi samoin kuin tavallisten yleissaksien terät.

Leikkuuvoima on hyvä, ja leikkuujäljestä tulee siisti. Leikkaus voidaan tehdä läheltä runkoa, jolloin tynkää ei juuri jää. Oksat katkaistaan kohtisuoraan.

Alasinmallisissa oksasaksissa yläterä uppoaa puuhun ja alaterä tukee oksaa leikkaamisen aikana. Alasinmalli sopii parhaiten kuivien oksien leikkuuseen.

Alaterän leveyden takia oksan katkaisu ei onnistu alasinmallilla samalla tavalla runkoa myöten kuten ohileikkaavilla saksilla.

Yhden käden oksasakset sopivat pienten puiden ja pensaiden pienten oksien nopeaan katkontaan matalalta.

Vähän isompia oksia katkotaan raivaussaksilla ja erilaisilla oksasahoilla. Teleskooppivartisilla oksasahoilla voi yltää jopa 4–6 metriin. Joihinkin teleskooppivarsiin voi liittää myös leikkurin, jonka terä toimii narusta vetäen.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 3/2023.