Peurajahdin tahtia ei ole varaa höllätä tulevalla kaudella ‒ ”Pyyntilupia haettava niin paljon, että niitä on liikaa”

Valkohäntäpeurojen metsästys pysäytti viime jahtikaudella pitkään jatkuneen kannan kasvun. Peurojen metsästyksen tahtia ei ole varaa höllätä tulevalla kaudellakaan, muistuttaa MTK:n kenttäjohtaja ja riista-asioista vastaava Timo Leskinen.

Hän kehottaa hakemaan pyyntilupia niin paljon, että niitä on varmasti liikaa. ”Kannan leikkauksen on jatkuttava. Hyvän kehityksen keskeytyminen on suurin uhka. Ennätyssuuri saalis osoittaa, että kaatolupajärjestelmä ei ole kannan leikkauksen este.”

Myös Suomen riistakeskus suosittelee hakemaan tiheällä peura-alueella runsaasti pyyntilupia, jotta niitä on riittävästi käytössä metsästyskaudella.

Lupahakemukset on jätettävä riistakeskuksen Oma riista -palvelussa 2.5. mennessä.

Leskinen haluaa antaa ison kiitoksen metsästäjille menneen kauden jahtiponnistuksesta. ”On hienoa, että useissa riistanhoitoyhdistyksissä on päästy kannanleikkauksen tielle.”

Haasteeksi hän nimeää peuratilanteen tilkkutäkkimäisyyden. ”Meillä on mosaiikki, jossa osa seuroista leikkaa kantaa voimakkaasti ja osa ei.”

”Peurojen tihentymäalue on oma lukunsa. Olemme toistuvasti esittäneet, että kaikkein tiheimmän kannan alue olisi oma tarkastelualueensa ja siellä käytössä olisivat erityistoimet. Kun kanta saataisiin paremmin kuriin, palauduttaisiin sielläkin normaaleihin käytäntöihin.”

Peuratilanteesta viestimisessä on omat haasteensa, Leskinen toteaa. ”On syytä huomata, että aina kun on puhe erityistoimenpiteistä tai -järjestelyistä peurakannan leikkaamiseksi, puhutaan tiheän kannan alueesta.”

Tiheän kannan alueeseen kuuluvat riistakeskusalueista Varsinais-Suomi, Satakunta, Etelä-Häme, Uusimaa ja Pohjois-Häme.

Valkohäntäpeurakannan tiheydelle on asetettu numeeriset tavoitteet alueilla, joilla valkohäntäpeuroja merkittävämmin esiintyy. Nämä tavoitteet ovat voimassa seuraavat kaksi vuotta.

”Tiheimmän kannan hirvitalousalueella tiheystavoitteet ovat niin maltilliset, että ollaan jo valmiiksi tavoitehaarukassa. Toki muilla tiheimmän kannan aluilla tavoitellaan selvemmin laskevaa kantaa, mutta olisin toivonut vahvempaa laskua”, kommentoi Leskinen. Vain kahden alueen tiheystavoitteisiin tuli muutoksia tämän vuoden lukuihin verrattuna.

Tiheystavoitteet on asetettu hirvitalousalueittain myös valkohäntäpeuroille.

Leskisen mielestä valkohäntäpeurakannan hoitoon tarvittaisiin omat alueensa, hirvitalousalueet soveltuvat huonosti peurakannan hoitoon. ”Ne ovat nykyisellään huonoja riistahallinnon johtamisen yksikköjä, ja ohjausta kuitenkin tarvitaan. Satakunta–Pohjois-Häme–Etelä-Häme -hirvitalousalue on yksi esimerkki hallinnollisesti liian monimutkaisesta yksiköstä.”

Alue on kolmen riistakeskuksen aluetta ja siihen kuuluu kahdeksan riistanhoitoyhdistystä, joista vain kolme kokonaan.

”Esimerkiksi Punkalaitumen ja Urjalan riistanhoitoyhdistyksissä peuratiheys huitelee 57–58 peurassa 1 000 hehtaarilla. Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksessä tiheys on 14,8 eläintä 1 000 hehtaarilla. Miten eri riistanhoitoyhdistykset tavoittelevat yhteistä isomman alueen 27–33 yksilöä/1 000 hehtaarilla tavoitetta käytännössä?”

Hallinnollisesti pirstaloituneet tavoitealueet korostavat vahvasti metsästysseurojen roolia sekä pyyntilupien hakuvaiheessa että muutenkin, sanoo Leskinen.

Hän muistuttaa pitämään pienistä hirvieläimistä myös pyyntiluvanvaraisuudesta vapautettua metsäkaurista esillä.

”Metsäkauriskanta on kasvanut peurahaasteen taustalla. Liikennevahinkojen määrästä voi päätellä, että tiheimmän peurakannan alueella metsäkauriskanta on 30–60 prosenttia valkohäntäpeurojen määrästä. Kaikissa metsästysseuroissa tiheän kannan alueilla seurojen saaliskiintiöinti ei saisi rajoittaa metsäkauriiden metsästystä, vaan sen pitäisi olla vapaata."