Tikkakortin läpäisy ei ole läpihuutojuttu – yli sata reputti viime vuonna

Toukokuun viimeisellä viikolla lehtori Riitta Kosonen vie ammattiopisto Gradian metsäalan opiskelijat Jämsänkoskella sijaitsevaan Särkisrotkoon. Tarkoitus on kerrata luonnonhoitoa ennen koetta.

”Käymme mahdollisimman paljon katsomassa kohteita maastossa. Siellä asiat jäävät paremmin opiskelijoiden mieleen”, Kosonen sanoo.

Metsureiksi opiskelevat Oula Ilmonen ja Veeti Rautanen löytävät metsästä heti paatsaman. Se kuuluu luonnonhoitokorttikokeessa tunnistettaviin pensaisiin.

”Lehti sen kertoo”, Ilmonen tietää.

Opettajan ohjeen mukaisesti opiskelijat taltioivat pensaan videolle.

Kaikkiaan metsätalouden perustutkintoon kuuluu 60 tuntia luonnonhoitoa. Opiskelijat suorittavat tavallisesti toisen opiskeluvuoden keväällä Metsäalan luonnonhoitokortin osaamiskokeen.

Sen läpäiseminen edellyttää luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen ja niissä esiintyvien kasvi- ja eläinlajien tuntemista. Lisäksi kokeella varmistetaan, että opiskelija osaa käsitellä arvokkaat luontokohteet oikein.

Tänä keväänä koetta ei poikkeuksellisesti voinut suorittaa, sillä sitä uudistetaan parhaillaan. Sen sijaan Gradia järjesti opiskelijoille oman kokeen luonnonhoito-osaamisen varmistamiseksi.

”Halutessaan opiskelijat voivat tulla suorittamaan luonnonhoitokorttikokeen koulun piikkiin syksyllä, kun uusi, verkkopohjainen koe aukeaa”, Kosonen kertoo.

Metsuriksi opiskelevat Veeti Rautanen (vas.) ja Oula Ilmonen tunnistavat paatsaman lehdistä. Lehtisuonet ovat vahvat, ja lehdet lähtevät vuorotellen eri puolilta oksaa.  Kuva: Jyrki Luukkonen

Käenkaali eli ketunleipä on yleinen etenkin Etelä- ja Keski-Suomen metsissä. Se on yksi lehtojen, lehtomaisten kankaiden ja rehevien korpien indikaattorilajeista. Kuva: Jyrki Luukkonen

Rentukka on yksi luonnonhoitokorttikokeessa tunnistettavista kuudesta suokasvista. Keväällä ja alkukesällä kukkivan rentukan tunnistaa keltaisista kukista. Kuva: Jyrki Luukkonen

Viime vuoden loppuun saakka Metsäalan luonnonhoitokortin osaamiskokeesta vastasi Suomen metsäkeskus. Vuoden vaihteessa vastuu siirtyi Tapio Palvelut oy:lle.

”Ennen koe koostui teoriaosuudesta ja maastokokeesta. Uusi koe on yhdenmukainen kaikille, sillä maastorata ja kysymykset vaihtelevat”, kertoo Tapion johtava asiantuntija Riitta Raatikainen.

Tapio tavoittelee verkkopohjaisella kokeella myös säästöjä. Metsäkeskus järjesti vuosittain yli 30 maastokoetta ympäri Suomea. Kokeiden järjestäminen ja koesuoritusten valvominen vei työaikaa ja aiheutti matkakustannuksia.

”Uudistuksen myötä maastossa toteutettavan opetuksen tärkeys metsäalan oppilaitoksissa korostuu”, Raatikainen sanoo.

Kyse ei ole vain teknisestä uudistuksesta, vaan samalla luonnonhoitokorttikokeen kysymykset päivitetään. Ne ovat pääosin vuodelta 2008, jolloin kortti on otettu käyttöön.

Lainsäädäntö, metsänhoidon suositukset ja metsien käsittelyyn vaikuttavat vaatimukset ovat muuttuneet viime vuosina. Vuoden alusta uudistuivat luonnonhoidon oppisisällöt ja osaamisvaatimukset.

”Luonnonhoitokortti on osoitus talousmetsien luonnonhoidon osaamisesta. Jos sen suorittamisesta on yli viisi vuotta, koe olisi nyt hyvä suorittaa uudelleen”, Raatikainen sanoo.

Hän suosittelee koetta myös metsäalaa ammattikorkeakoulussa opiskeleville.

Raatikaisen mukaan luonnonhoitokorttikokeen kysymyksiä on tarkoituksenmukaista päivittää, jotta kokelailla olisi paremmat mahdollisuudet vastata kokeessa oikein. Viime vuonna kokeeseen osallistui noin tuhat kokelasta. Heistä yli sata reputti.

”Se on iso joukko. Etenkin maastokoe oli monelle hyvin hankala. Kokeeseen osallistuneet eivät tienneet kasvien nimiä tai he eivät osanneet kuvailla, miksi jokin elinympäristö on erityinen.”

Pienvedet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kuva: Jyrki Luukkonen

Uudessa luonnonhoitokorttikokeessa ei ole lainkaan avoimia kysymyksiä, vaan se sisältää esimerkiksi monivalinta- ja karttatehtäviä sekä lajin tunnistamista kuvapareja yhdistämällä.

”Kokelas ei kirjoita mitään itse”, Raatikainen sanoo.

Koe koostuu jatkossakin viidestä osasta, jotka kaikki täytyy läpäistä saadakseen sähköisen luonnonhoitokortin.

”Kysymyksiä on paljon, mutta jos hallitsee asian, vastaaminen on nopeaa. Tavoittelemme sitä, että kaikki pystyvät vastaamaan kysymyksiin tunnissa.”

Uutta on sekin, että kokeen jokaisen osan voi uusia kerran, jos ei ensimmäisellä kerralla saavuta läpäisyyn vaadittavaa pistemäärää.

”Koe tuo virheelliset vastaukset esille, ja kokelas voi yrittää uudelleen saada osa läpi. Näin hänellä on mahdollisuus oppia virheistään.”

Lehtori Riitta Kosonen on opettanut yksitoista vuotta luonnonhoitoa ammattiopisto Gradian Jämsän kampuksella. Kuva: Jyrki Luukkonen

Viima Pietiläisen (vas.), Oula Ilmosen ja Veeti Rautasen mielestä maasto-opetus on tärkeää luonnonhoidossa. Jotkut kasvit on helpompi tunnistaa maastossa kuin kuvista, he sanovat. Kuva: Jyrki Luukkonen

Opiskelijat Oula Ilmonen ja Veeti Rautanen ovat löytäneet Särkisrotkon perältä suoalueen lampineen. Suokasveista kaksikko on taltioinut videolle rentukan, vehkan ja muuraimen.

Suon laidassa kasvavan varvun he tunnistavat vaivaiskoivuksi.

”Muutama puu tai pensas olisi vielä löydettävä”, Rautanen sanoo ja äkkääkin polun pielestä katajan.

Metsäkoneenkuljettajaksi aikova Viima Pietiläinen kuvaa parinsa kanssa luonnontilaisen puron uomaa.

”Se kuuluu metsälain kymppipykälän erityisen tärkeisiin elinympäristöihin, jotka täytyy suojella ja säilyttää”, Pietiläinen tietää.

Maasto-osuuden päätteeksi opiskelijat käyvät tehtävät läpi opettajansa johdolla. Kuvaamansa videot he katsovat läpi luokassa lounaan jälkeen.

Opiskelijoista maastossa opiskeleminen on tärkeää.

”Kun näen kasvin jossain paikassa, hahmotan, millaisessa ympäristössä voin siihen törmätä”, Ilmonen selittää.

Uusi, verkkopohjainen luonnonhoitokorttikoe on määrä ottaa käyttöön syyskuussa. Koe tulee myyntiin Tapion verkkokauppaan, josta siihen voi ostaa käyttöoikeuden.

Osaamiskokeesta valmistuu myös harjoituskoe, jonka avulla kokelaat voivat tutustua kokeeseen ja siihen, miten se toimii.

Verkkopohjaisen osaamiskokeen hyviä puolia on se, että se on saavutettavissa kaikille, sanoo metsäkoneenkuljettajaksi opiskeleva Viima Pietiläinen. Kuva: Jyrki Luukkonen

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.