Lukijalta: Avohakkuiden lopettaminen olisi vakava uhka luonnon monimuotoisuudelle

Elämme tarinoiden maailmassa. Avohakkuiden vastustajien tarinaan kuuluu, että jatkuva kasvatus on hyväksi luonnon monimuotoisuudelle, vaikka asia ei niin olekaan. Jos jatkuva kasvatus otettaisiin ainoaksi metsien käsittelymuodoksi, tarkoittaisi se metsissämme ”monokulttuuria”; kaikki metsät olisivat ennen pitkää lähes samassa kehitysvaiheessa olevia, harvahkoja kasvatusmetsiä.

Toki jos otetaan yksi koeala jatkuvan kasvatuksen metsästä ja toinen tasaikäiskasvatuksen metsästä, jatkuvan kasvatuksen metsä on monimuotoisempi. Mutta jos tutkitaan eri-ikäisten (0 – 90 v) metsäkuvioiden yhdessä muodostamaa ”mosaiikkia”, se on toki kokonaisuutena monimuotoisempi kuin jatkuvan kasvatuksen metsä. Ihminen ajattelee helposti, että se mikä näyttää ihmisen silmään hyvältä on myös luonnon kannalta hyvä. Mutta ei luonto niin toimi.

Luonnossa kukin eliö- ja kasvilaji viihtyy sille sopivassa elinympäristössä, vaikka kyseinen alue olisikin ”ihmisen silmin” ruman näköinen. Edellisenä talvena avohakattu, eli siis ”raiskattu” metsä on toki keväällä risukkoinen kannokko. Mutta kun teeri- tai pikkulepinkäisemo etsii sopivaa pesäpaikkaa, niin hakkuuaukko on emojen mielestä hyvä pesäpaikka; risukko suojaa pedoilta, aukealla on lämmintä ja poikasilla on hyönteisravintoa tarjolla. Kun hakkuuaukkoon sitten alkaa kasvaa metsävadelmaa, horsmaa jne., muodostaa se monille hyönteisille hyvän elinympäristön.

Tiedetään hyvin, että eri-ikäisen metsäkuvioiden välinen rajapinta, eli ns. reunavaikutus luo luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä, omat erityispiirteensä omaavia elinympäristöjä. Jatkuvan kasvatuksen alueilta tämä reunavaikutus jää puuttumaan

Voikin siis todeta, että metsän aukkohakkuu ei useinkaan aiheuta luontokatoa, mutta jos avohakkuut lopetettaisiin, niin se aiheuttaisi luontokatoa ja suurta ahdinkoa monille avointa tai puoliavointa elinympäristöä vaativille lajeille.

Ari Levula

Metsätalousinsinööri